Kouluterveydenhoitaja: ”Lapsesi on käyrien mukaan ylipainoinen, syötteköhän liikaa hedelmiä?”

Katsopas tätä käyrää, se menee punaiselle. Eli nyt on niin että lapsesi on ylipainoinen.

Tuijotan eteeni yllättäen työnnettyä läppäriä ja kouluterveydenhoitajan osoittamaa punaista käyrää. Ammattilaisen sanat ei oikein uppoa tajuntaan. 6-vuotias poikani istuu saman pöydän ääressä ja kuuntelee tarkkaavaisesti terveydenhoitajaa.

En tiedä lasteni enkä omaa painoani, sillä se ei ole mielestäni ollenkaan tärkeää.

En tiedä lasteni enkä omaa painoani, sillä se ei ole mielestäni ollenkaan tärkeää. (Tai en tiennyt, ennen tätä hetkeä.) En ole ollut kiinnostunut käyristä, sillä näen kyllä omin silmin ovatko lapseni hyvinvoivia ja terveitä. Millainen on vireystila, fyysinen jaksaminen, unirytmi ja  kuinka paljon ruokaa uppoaa. Terve järki ohjaa vanhemmuudessa ja lasten terveydentilan arvioimisessa  paljon pidemmälle, kuin painontarkkailu.

Ja lapset ovat ansainneet kehorauhan. Kasvurauhan. Rauhan saada olla lapsia. Viattomia ja täydellisiä.

Me otettiin tapahtuneen jälkeen voimaannuttavia kuvia. Ask katsoo Arnoldin treenivideoita ja haluaa olla vahva! Sinä oletkin vahva ja ihana!

Syöttekö te liikaa hedelmiä?

Terveydenhoitajan kysymys keskeyttää ajatukseni. Tuijotan edelleen hämmentyneenä käyrää no syödään ja paljon! Nehän on todella terveellisiä. Terveydenhoitaja hymyilee ja selittää, että lapset saisivat syödä maksimissaan kaksi hedelmää päivässä, muuten ne voivat alkaa lihoa.

En meinaa uskoa mitä tapahtuu.

Eikö tämä ole juuri se oiva tapa, jolla avitetaan syömishäiriöitä puhkeamaan aina vaan nuoremmilla lapsilla?

Ensinnäkin terveydenhoitaja ei ole edes nähnyt poikani kehoa. Hän ei ole kurkannut paidan alle tai pyytänyt riisumaan housuja. Toiseksi hän alkaa puhua ylipainosta ja kuusivuotiaan mahdollisesta vääränlaisesta syömisestä lapsen edessä. Eikö tämä ole juuri se oiva tapa, jolla avitetaan syömishäiriöitä puhkeamaan aina vaan nuoremmilla lapsilla?

Viedään lapsen viattomuus ja luonnollinen tyytyväisyys omaan kehoon –  ja aloitetaan vääristynyt kehoajattelu. Sytytetään riittämättömyyden tunne ja tökitään itsetuntoa. Mitä nuorempana tämä kiusa aloitetaan, sitä hengenvaarallisempaa.

Päässäni kohisee. Kaikki se, miten ei tulisi toimi, tapahtuu juuri tässä ja nyt. Jos poikani käyrät olivat punaisella, alkoivat olla myös omat hermojenmenetyskäyrät. 

Vastaan terveydenhoitajalle että enemmän kuin kaksi hedelmää päivässä lihottaa? Tuo ei muuten pidä paikkaansa.

Ja se ei pidä paikkaansa. Hedelmiä syödessä me saamme elimistöön paljon muutakin kuin hedelmäsokeria. Hedelmässä on runsaasti kuituja, vitamiineja ja antioksidantteja. Kaikki tärkeitä rakennusaineita pienelle kasvavalle pojalle.

En haluaisi käydä tätä keskustelua ja ajatella näitä ajatuksia, mutta nyt kun taas tuijotetaan sitä sokeria ja painoa, niin hedelmien mukana syötävä hedelmäsokeri on aivan takuulla yksi pienimmistä terveysriskeistä mitä olla voi. Varsinkaan lapsen ei tulisi päätään vaivata sellaisilla ajatuksilla että saanko syödä tuon omenan tuosta vai pitääks ajatella linjoja?  Lihonko minä nyt, tuleeko musta läski?

Sokerin ”vaarat” piilee aivan muualla, nimittäin sokeroiduissa juomissa, prosessoiduissa herkuissa ja ravintoaineissa, joihin lisätään sokeria. Eiköhän ne riskit ole kaikessa muussa ravinnossa, kuten limsoissa, mehuissa, sipseissä, rasvaisessa ruoassa ja herkuissa. Saisi vetää aivan tolkuttomat määrät hedelmiä, jos haluaa niiden olevan pääsyy ylipainolle.Vaikka syö puoli kiloa hedelmiä, niistä saa vain 50 g hiilihydraattia ja 250 kilokaloria luonnollista hedelmäsokeria. Se on vähemmän kuin 20 prosenttia suositellusta päivittäisestä hiilihydraattimäärästä ja hädin tuskin 12–15 prosenttia päivittäin tarvittavasta energiamäärästä.

Ei mahdu kuusivuotiaaseen niin paljon hedelmistä syötävää hedelmäsokeria, jotta saisi aikaiseksi ylipainon.

Sen lisäksi että terveydenhoitaja toi esiin nimenomaan hedelmien syömisen, ylipäänsä käyrien sokea tuijottelu ei ole ollenkaan asiallista. Jokainen, joka poikaani katsoo, näkee ihan omin silminkin ettei hän ole lihava. Ja vaikka lapsissa joskus on pyöreyttä ja paino vaihtelee, sekin on aivan normaalia ja kasvuun kuuluvaa. Joskus venähdetään nopeammin ja paino laahaa perässä. Joskus päinvastoin.

Tässähän meni muutenkin kaikki niin väärin, kuin mennä saattaa. Paino-ongelma tuotiin esiin ja vielä pienen esikoululaisen edessä. Se mitä tällainen käyrientuijotus kulttuuri voi saada aikaiseksi on jotain todella vakavaa. Se voi kylvää siemenen, jonka myrkyllistä satoa korjataan pitkään.

Tällainen painopuhe voi aiheuttaa sen, että pienten lasten hurmaavat hymyt himmenevät ja tilalle tulee toisenlaiset huolet. Huolet siitä, ettei olekaan hyvä ja riittävä sellaisenaan. Huolet siitä, että pitäisikös alkaa jo laihduttaa?

 

Instagram-  tililläni pohdin stooreissa tapahtunutta ja voit samalla käydä kertomassa Askille kannustavia terveisiä!

View this post on Instagram

"Katsopas tätä käyrää, se menee punaiselle. Eli nyt on niin että lapsesi on ylipainoinen." Tuijotan eteeni yllättäen työnnettyä läppäriä ja kouluterveydenhoitajan osoittamaa punaista käyrää. Ammattilaisen sanat ei oikein uppoa tajuntaan. 6-vuotias istuu saman pöydän ääressä innostunut hymy kasvoillaan ja kuuntelee tarkkaavaisesti terveydenhoitajaa. "Syöttekö te liikaa hedelmiä?" Päässä kohisee. Kaikki se mitä EI tulisi tapahtua, tapahtuu tässä ja nyt. Terveydenhoitaja ei ole edes katsonut pojan paidan alle huomatakseen, ettei tämä pikkumies ole lihava. Sen lisäksi ammattilainen alkaa puhua kuusivuotiaan "paino-ongelmasta" lapsen edessä ja huolestuu siitä, että meillä syödään liikaa hedelmiä? Terveydenhoitaja alkaa selittää, miten lapsi saa syödä maksimissaan kaksi hedelmää päivässä, tai "ne lihovat". Enpä ole koskaan kuullut mitään typerämpää. Sen lisäksi, että tieto ravitsemuksesta on ihan hukassa, koko tilanne on vaan niin väärin. Eikö tämä ole juuri se oiva tapa, jolla avitetaan syömishäiriöitä puhkeamaan aina vaan nuoremmilla lapsilla? Se mitä tällainen käyrientuijotus kulttuuri voi saada aikaiseksi on jotain todella vakavaa. Se voi kylvää siemenen, jonka myrkyllistä satoa korjataan pitkään. Painopuhe voi aiheuttaa sen, että tämänkin pienen jätkän hurmaava hymy himmenee ja tilalle tulee toisenlaiset huolet. Huolet siitä, ettei olekaan hyvä ja riittävä sellaisenaan. Huolet siitä, että pitäisikös alkaa jo laihduttaa? Lue koko vuodatus blogissa😂💯Ja pölinää stooreissa. ☀️📸 @jyllanninsuomineito ☀️Me otettiin juuri Askin kanssa näitä voimaannuttavia kuvia – koska poika olet ihana ja vahva💪💞 #syömishäiriö #paino #painopuhe #jyllanninsuomineito #kaksplusblogit

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

Ask halusi tehdä tällaisen mageen reelsin!

 

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

Vaikka sä söisit pelkästään taateleita banaaneja ja rypäleitä niin et silti lihoisi. Sokeripommeiksi kutsutut hedelmät myös ovat terveellistä syötävää ja hedelmiä ei tule säästellen syödä. Jos muuten normaalisti syövä lapsi syö hedelmiä paljon ja näyttää noin hyvältä kuin kuvassa oleva lapsi ei ole sinulla mitään nokan koputtamista tästä asiasta! Kuulostaa hiukan siltä että jokin oma paha olo painaa martin mieltä. Kannattaa ensin hoitaa omat asiat kuntoon ja miettiä asiaa järjellä niin tulee vähemmän kirjoitettua tälläisiä moukkamaisia kommentteja.

Avatar

Olipa epäpätevän ja epäasiallisen kuuloinen tuo terkkari, ja todella hullulta kuulostaa nuo jutut mitä hän teille horisi.

Terhi-Anneli

Hei!

No sanopas muuta. Oli kyllä todella hämmentävä tilanne ja yllätti täysin.

Avatar

Tämä on niin raivostuttavaa ja inhottavaa kuunneltavaa että saa minut melkein itkemään! Kuten sanoit ylipainon näkee varmasti silmällä paremmin kuin käyristä ja niistä ei tarvitse minun mielestä ikinä puhua varsinkaan ala-asteikäisen kuullen. Enkä tiedä jos teini-ikäinenkään tarvitsisi sitä kuulla. Ennemmin kannustusta liikkumiseen tai harrastuksiin tai vanhempien ohjausta arkiliikuntaan kuin painon tuijottelua. Tämä ehkä osu ja upposi sen takia että itse koen olevani tällaisen ”uhri”, joka on koko ikänsä tuntenut olevansa jotenkin vääränkokoinen eikä hyväksyttävä ja muistan edelleen neuvola ja kouluterveydenhoitajien kommentit ylipainosta. Ensin alle kouluikäisenä ollaan liian pieniä (ruoka ei maistunut ja siihen päälle pahat ruoka-aineallergiat 90-luvulla kun korvike ruokia oli paljon vähemmän tarjolla), sitten liian isoja (kouluikään mennessä ruokahalu palasi ja allergiat väistyivät) ja tämän jälkeen tämän jälkeen pyöreys hävisi pituuskasvun myötä ja teini-ikäisestä tulikin sitten jojoiltua ihan 20-kymppiseksi asti. Milloin on lihonut ja sitten taas laihdutettu rajusti. Se on niin sairasta että lapsena ja teini-ikäisenä on joutunut olla sellaisessa paineessa eikä kokenut ikinä olevansa sopiva. 8-vuotiaalle minulle on jopa sanottu että en saa käyttää napapaitaa kuten muuta lapset koska olen liian lihava sananlaskun ”trikoo on riskillä ruma” säestyksellä. Tai 15v sanottiin että minulla on hirveät jenkkakahvat. Ja nämä kommentit tulleet aikuisilta ihmisiltä. Ja kun palaan noihin aikoihin valokuvissa en näe kyllä yhtään ylipainoa tai jenkkakahvoja. Lapsen pyöreyttä mitä toisilla on enemmän ja toisilla vähemmän. Itse kuitenkin lapsena liikuin ja pyöräilin ja leikittiin ulkona päivät pitkät. Jenkkakahvat 15v olivat enemmänkin ulkonevat lantioluuni jotka korostuivat lantiofarkuissa. Rajun laihdutamisen ja kehonrääkkäämisen seurauksena koen että hormooni- ja aineenvaihdutatasapaino eivät ole ikinä palautuneet normaaleiksi tähänkään päivään asti, minulla on todettu kilpirauhasenvajaatoimintaa ja kehon kuva on aina ollut vääristynyt. Nyt olen jo 30v. ylipainoinen ja olen jollain tavalla hyväksynyt itseni mutta välttelen tilanteita jossa voisin joutua muiden arvioivien silmien alle. Sen olen kuitenkin päättänyt jo kauan sitten että omaa enkä muiden ulkonäköä en enää soimaa, kaikilla pitää olla kehorauha!

Terhi-Anneli

Hei ja kiitos kun kirjoitit!

Tällaisilla lapsuuden ja nuoruuden painokommentoinneilla on usein kauaskantoisia vaikutuksia. Eikä positiivisia sellaisia. Monille kehonkuva vääristyy, puhkeaa syömishäiriö tai tulee vakavia säröjä itsetuntoon. Yhdenkään lapsen ei tarvitse kuulla painokommentointia vaan lapsille pitää turvata kasvurauha.

Terhi

Avatar

Kiitos tästä! Olen niin samaa mieltä että hakoteillä mennään niin kauan kuin tällaiset ”terveydenhuollon ammattilaiset” saa antaa ohjeita, joilla tässä nykymaailmassa mennään ihan hakoteille.Lapsen mieli on herkkä eikä paljon tarvita kun nähdään omakuva vinoutuneena. Olisi tärkeää huomata jokaisen lapsen erityispiirteet ja herkkyys.

Avatar

Hedelmistäkin löytyy sokeripommeja. hyvä, että ammattilainen otti puheeksi. lapselle pitää antaan ruokavalio, joka on häntä varten. eikä se passaa perustua mamin mieltymyksiin jne

Terhi-Anneli

Hei Martti!

Olen perustellut 2 hedelmää/päivässä väitteen epätodeksi tekstissäni. Ja mitä tarkoitat ”mamin mieltymyksillä”? Eikö vanhemmat pidä huolta lapsistaan ja päätä mitä ja miten kotona syödään?

Terhi

Avatar

hedelmien napostelu tuhoaa myös hampaat. happamuus sen tekee

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä