Kun lapsi ei syö – eli ne nirsot kakarat? 80%:lla syömispulmaisista lapsista on aistisäätelyongelmia

Poika katsoo lautasella olevaa perunaa ja ruskeakastiketta epäilevästi. Elementit koskettaa toisiaan ja vaikka vieressä syön samaa ruokaa yrittäen todistella miten hyvää se on, poika ei tohdi maistaa. Jos tuputan tai pakotan maistamaan, reaktio on yökkäys. Refleksi, jolle lapsi ei voi mitään.

Nirsot kakarat, jotka on hemmoteltu pilalle.

Anna kunnon läskisoosit, niin kyllä se oppii syömään!

Ei mitään erityispalveluja tuollaiselle nirsoilijalle, pidät nälässä niin eiköhän maistu mikä vaan ruoka.

Pidät säännöistä kiinni, että pöydästä ei poistuta ennen kuin 10 lusikallista on mennyt alas.

Ehkä nämä lapset voisi lähettää lomalle Syyriaan, taitaisi nirsoilu loppua?

Nirsoilu on vallankäyttöä lapsen taholta.

Vanhemmat on itsekin selvästi nirsoilijoita.

Tutkimuksista tiedetään, että jopa 80%:lla syömispulmaisista lapsista on haasteita aistisäätelyssään.

Kaikenlaisia aika hurjia neuvoja alkaa sadella silloin, kun lapsi on valikoiva syöjä. Yleisin asenne tuntuu olevan se, että lapsi tahallaan jättää syömättä. Nirsot kakarat, jotka on hemmoteltu pilalle. Vanhempi menee sieltä missä aita on matalin ja pilaa lapsen ruokahalun.

Minun nyt 10-vuotias esikoiseni on aina ollut valikoiva syöjä. Yleiskielessä hänet leimataan nirsoilijaksi, vaikka kyse on aivan jostain muusta.

Olen oppinut, että oma lapsi on oikea supermaistaja. Hän aistii maut todella vahvasti ja tuntee suoranaista kipua suussa, jos ruoassa on esim. liikaa pippuria. Ei ole mitään mieltä pakottaa herkästi maistavaa syömään ruokia, joista tulee paha olo. Nyt lapsi syö monipuolisesti ja hyvin, kun olemme oppineet ymmärtämään mistä on kyse.

Lasten ruokailusta tehdään muutenkin usein turhaan liian suuri numero. Jos yhdellä aterialla ei maistu, toisella aterialla saattaakin jo olla nälkä. Emmehän me aikuisetkaan aina ahda itseämme täyteen samoilla määrillä-  tai tykkää kaikista ruoista? Lapsi kyllä oppii, että voi ottaa vähemmän ruokaa silloin kun ei ole nälkä. Voisi kuvitella, että jos tuputtamisesta tai rajoittamisesta tulee tapa, lapsen oma nälän tunne voi häiriintyä.

Minua on vuosien varrella kannustettu monilta tahoilta tuputtamaan lapselleni ruokaa. Tuputtaa tarkoittaa tyrkyttämistä ja toiselle tarjoamista vasten tahtoaan. Jos kieltäytymisen jälkeen jatkaa kysymistä, maanittelua, lahjoo tai kiristää, on kyse tuputtamisesta.

Kukaan ei voi lopulta koskaan tietää, miltä jokin maku tuntuu toisesta ihmisestä.

Olen varmasti epätoivoissani joskus alentunutkin tuputtamiseen. Lapsi on kieltäytynyt, mutta olen jatkanut tuputtamista. Mutta tuntuihan se aina todella pahalta ja väärältä. Taustalla on kuitenkin aina huoli lapsen terveydestä. Syökö se nyt tarpeeksi ja monipuolisesti? Mitä jos paino alkaa laskea tai tulee joku puutostila?

Varsinkin pakottamisia ja painostamista pitää välttää, sillä muuten ruokailuista ja syömisestä voi tulla lapselle ahdistava tilanne.

Ulkopuolisten alentava puhe nirsoilusta on mielestäni haitallista varsinkin silloin, kun kyse ei ole oikeasti mistään vallankäytöstä, huonoista ruokailutavoista tai lapsen puolesta tahallisesta valikoivuudesta.

Pienten lasten syömisvaikeudet ovat aina monisyisiä ja taustalla voi olla useampiakin, toinen toisiinsa vaikuttavia syitä. Syyt voi olla biologisia, toiminnallisia, kehityksellisiä, psykologisia, käyttäytymiseen ja lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen liittyviä.

Yleisimpiä syitä pienten lasten syömisvaikeuksien taustalla

  1. Refluksi
  2. Allergiat
  3. Suolistopulmat, mm. ummetus
  4. Aistisäätelyn ongelmat
  5. Motoriikan ja oraalimotoriikan vaikeudet
  6. Rakenteelliset pulmat, mm. kireä kielijänne
  7. Lapsen ympäristöön liittyvät haasteet
Lähde: Pienet sydämellä  (Toimintaterapeutin ohjausta lapsen kehityksen tukemiseen, aistisäätelyn pulmiin sekä syömisvaikeuksiin.)

80%:lla syömispulmaisista lapsista on haasteita aistisäätelyssä

Tutkimusten mukaan varhaislapsuuden syömisongelmia ilmenee noin 20-40 prosentilla normaalisti kehittyvistä lapsista. Mutta suurimmalla osalla syömisongelmaisista lapsista on jokin aistisäätelyn haaste.

Jotkut aistivat muita herkemmin erilaisia makuja: kitkerän tai karvaan maun, samoin esimerkiksi chilin tulisuuden aiheuttaman kivun ja ruoan rasvaisuuden. Eli tietyt ruoka-aineet voi jopa sattua pienen lapsen suussa. Kukaan ei voi lopulta koskaan tietää, miltä jokin maku tuntuu toisesta ihmisestä.

”Suun alueellaan aistimuksiin yliherkästi reagoivat lapset ovat usein hyvin valikoivia syöjiä. He ovat usein herkkiä ruoan lämpötilalle, koostumukselle, ulkonäölle ja maulle. He huomaavat pienimmätkin muutokset tutussa ruoassa. Heillä on yleensä herkkä yökkäysrefleksi ja he reagoivat voimakkaasti erilaisille tuoksuille ja hajuille. Monesti aistiyliherkät lapset myös välttelevät koskemasta ruokaan eivätkä vie sormiaan tai tavaroita suuhunsa.”

Lähde: Pienet sydämellä

Lisäksi lapsella voi olla alireagointia tai muita aistiyliherkkyyksiä. Lapsi voi reagoida suun alueen aistimuksiin yliherkästi tai vaatia hyvin voimakkaan aistimuksen reagoidakseen. Tällaiset vaikeudet esiintyy myös yhdessä jonkin muun ongelman kanssa, kuten esim. refluksi, allergiat ja autismin kirjon piirteet –  vaikuttaen syömiseen.

Kun lapsella on haasteita syömisessä niin kannattaa miettiä ja tutkia tarkkaan, miksi syöminen on lapselle hankalaa. Koko syömisestä voi kasvaa tahattomasti suuri mörkö, sillä varsinkaan pieni lapsi harvoin osaa tarkkaan ilmaista, mistä on kyse.

Ehkä lapsen syömisongelmissa  ei olekaan kyse mistään nirsoilusta, vaan aistisäätelyn ongelmista?

Pienet sydämellä-  sivustolta löytyy paljon hyödyllistä tietoa lasten syömisongelmista

Tänään luennoimassa 28. Valtakunnallisilla Ravitsemuspäivillä, jotka vallitsevasta tilanteesta johtuen toteutettiin…

Posted by Tmi Pienet Sydämellä on Friday, October 9, 2020

 

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Hi

Minun neljästä lapsesta yksi syö vain perunaa, riiisiä ja lihaa ja joka annokseen raejuustoa sekä puurot maistuvat. Eilen juuri keskuteltiin, mitä oli syönyt koulussa. Kouluruokana ( ammattikoulu) oli ollut maissikalaa ja kermaperunoita+ salaattia. Poikani oli syönyt vain kermaperunaa. Hänelle ruoka on polttoainetta. Voi hyvin syödä iltapalaksi perunamuusia ja nakkeja. Nyt on onneksi suostuu juomaa jugurtteja. Niitä ostan ja tuikkaan takin taskuun kun lähtee linja-autolle ja kouluun.
Ja kyllä meillä on aina laitettu paljon ja erilaisia ruokia. Itse olen kasvissyöjä, joten kotona on ollut aina kaksi vaihtoehtoa ruualle.
Kolme muuta lasta syövät monipulisesti. Kaksi heistä jo täysi-ikäisiä ja asuvat omillaan, tykkäävät laittaa ruokaa ja leipoa.
Olen ajatellut että jos poikani on 18 vuottiaaksi elänyt tuolla ruokavaliolla, niin turha sitää on itselle murhetta ottaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä