Kun nainen sisustaa kodin valkoiseksi, miehellä ei enää seiso

Vanha venäläinen sanonta kuuluu: ”Mies on perheen pää, mutta nainen on perheen kaula”. Sanonta kertoo naisten salaisuudesta, jossa mies saa kuvitella olevansa vallassa, kun kaula on tosiassa se, joka päätä kääntää.

Miehillä ei aikuisuudessa oikein seiso, koska heitä alistavat läpi elämän erilaiset naishahmot mm. yksinhuoltajaäidit

Jos nainen ei saa rakentaa uraa tai valtaa kodin ulkopuolella, niin sentään kodin seinien sisällä.

Liittyyköhän tällaisiin vanhoillisiin uskomuksiin myös se, että vauvakadon syyt on nyt sitten asiantuntijan mielestä ratkaistu? Aivan kuin meillä naisilla olisi jokin yhteinen suunnitelma, jossa muilutamme miehistä tohvelisankareita.

Tällaista tarinaa kertoo meille vaativan erityistason psykoterapeutti, kliininen seksologi ja pariterapeutti Heidi Valasti. Valasti kirjoittaa siitä, kuinka miesten erektiohäiriöt ja lisääntymiskyky ovat heikentyneet. Miehillä ei aikuisuudessa oikein seiso, koska heitä alistavat läpi elämän erilaiset naishahmot mm. yksinhuoltajaäidit.

Molemmissa rooleissa kuitenkin todella moni lapsi kärsii lokeronsa ahtaudesta.

Valastin mukaan päiväkodeissa poikien ”voimaa” pyritään hillitsemään, jotta hoitajien työ ei olisi liian raskasta. Päiväkodin jälkeen alkaa pojille rankka koulutaipale, jossa opettajat pakottavat pojat oppimaan ja hahmottamaan tavoilla, jotka ei nyt vaan fysiologisesti sovi pojille. Pitäisikö edelleen vahvistaa sitä stereotypiaa ”pojat on poikia” ja antaa tälle sukupuolelle täysi vapaus rellestää?

Eikö ne miehet jo tee suurimmalta osin mitä haluavat? Ja johtuisiko erektiohäiriöt enemminkin fysiologisista syistä tai niistä paineista ja stressistä, jota mm. pornoteollisuus aiheuttaa? Teollisuus, joka on miesten kehittämä ja joka perustuu naisten alistamiselle ja esineellistämiselle? Tai voisiko miehelläkin oikeus olla joskus haluamatta? Sehän on tabu josta ei voida puhua, sillä naisethan ne ei halua ja mies taas panisi jatkuvasti.

On aika yleisesti tiedossa, että vallalla on edelleenkin varsin vahvat sukupuoliroolit ja yleistykset. Tyttöjen odotetaan olevan kilttejä ja hiljaisia uurastajia, poikien hulvattomia rasavillejä. Molemmissa rooleissa kuitenkin todella moni lapsi kärsii lokeronsa ahtaudesta.

Voisiko olla niin, että päiväkodeissa ja kouluissa pyritään tasapainotilaan, jossa vallitsisi tasa-arvo, sukupuolesta huolimatta?

Mutta jos ja kun kohtelu on epätasa-arvoista, miksi ei näissä asioissa opeteltaisi olemaan sukupuolineutraaleja?

Naisena oleminen merkitsee yhä tänäkin päivänä kuulumista seksuaalisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti hallittuun ryhmään. Kun nainen onnistuu millä tahansa alalla saamaan hyväksytyksi jotakin luomaansa, hän edistää kaikkien naisten pyrkimyksiä. Ei pelkästään omaa, sukupuolesta riippumatonta onnistumista. Miehillä ja pojilla tällaista taakkaa ei ole.

Mutta jos ja kun kohtelu on epätasa-arvoista, miksi ei näissä asioissa opeteltaisi olemaan sukupuolineutraaleja? Naiivi ajatus kylläkin, sillä olemme todella kaukana sukupuolineutraalista yhteiskunnasta.

Naisten harteille on suurimmalta osin sysätty kasvatus ja-koulutusvastuu. Jos kasvattajan sukupuolella on valtavasti väliä, niin miksi miehet eivät Suomessa valitse kasvatus-, tai sosiaalialaa ammatiksi? Jos naiset kasvattajina alistavat ja ovat silkkoja despootteja, mikseivät miehet hakeudu kasvatustehtäviin?

Miksi suurin osa yksinhuoltaja vanhemmista on äitejä? Ottaako äidit ja naiset vallan kasvatuksesta jotenkin väkisillä, vai onko se vain tasa-arvottomuuden jämiä ja rippeitä, pakonsanelema ei-vapaaehtoinen naisen status?

Kasvatus- ja sosiaaliala on varmaan edelleen liian epämiehekästä, naistenhommaa. Poikia kasvatetaan liian kapeaan muottiin, minkä vuoksi kasvatusala pysyy edelleen naisvaltaistaisena. Naisilla on siis selvästi kasvattajina kulttuurista valtaa. Se on kuitenkin ehkä ollut se ainoa alue, jossa nainen on voinut saada liikkumatilaa partriarkaalisessa maailmassa.

Partriarkaalinen yhteiskunta haittaa kuitenkin lähestulkoon kaikkien kansalaisryhmien mahdollisuuksia tehdä vapaasti itseään koskevia päätöksiä ja valintoja.

Jos ei voi olla pää, voi olla edes se kaula, joka pyrkii ohjailemaan pään liikkeitä.

Partriarkaalinen yhteiskunta haittaa kuitenkin lähestulkoon kaikkien kansalaisryhmien mahdollisuuksia tehdä vapaasti itseään koskevia päätöksiä ja valintoja. Se ei alista pelkästään naista. Patriarkaalisuus ja siihen olennaisesti liittyvä hegemoninen ja toksinen maskuliinisuus pakottaa myös miehiä kapeisiin sukupuolirooleihin, syrjäyttää ja eriarvoistaa.

Keskustelua ei tulisi käydä vastakkainasettelusta, vaan siitä miten me kaikki voisimme elää tässä maailmassa yhdessä.

Kasvatan pojistani ihmisiä. Se mitä miehenä oleminen heille on, päättäköön he itse.

En äitinä aio kasvattaa pojistani tohveleita. En passaa ja palvele, mutta pussaan kyllä ja opetan puhumaan tunteista. En puhu heille rumasti tai käskytä eri tavalla kuin tyttöjäkään. Bonustyttärelleni en lässytä tai luo korkeampia odotuksia sukupuolen mukaan. Nämä on asioita, jotka on pitänyt tiedostaa. Kun ei halua tulla kohdelluksi siten, kun itseä kohdeltiin, koska oli tyttö.

Kasvatan pojistani ihmisiä. Se mitä miehuus heille on, päättäköön he itse.

Se taas että joissakin parisuhteissa mies on se tohveli joka ei uskalla sanoa tyttöystävälle ettei halua valkoisia seiniä (vaan vaikka oranssit), tuskin vaikuttaa siihen miten miehillä seisoo.

 

 

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Vmp

Avatar

Kiitos, nyt oli hyvä teksti! Täyttä asiaa ja tuotu hyvin esille!

Terhi-Anneli

Hei,

loistava kuulla 😀

Terhi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä