Lapsi tuntee aitoa myötätuntoa kaikkia eläimiä ja luontoa kohtaan, kunnes me opetamme että kärsimyksen tuottaminen on sallittua

Teksti

 

Pitäkää hulluna, mutta kun seison metsän keskellä, kuulen luonnon henkäilyn.

 

Kun näen lapseni puiden ja tuulten ympäröimänä, näen miten he ovat kaikki sitä samaa, he ovat yhtä. Se on niin selkeää.

 

Onko järkensä lopullisesti menettänyt, jos tuntee fyysistä kipua kun äiti maa itkee? Höyrähtänyt, joka suree ettei koko maailma näe miten yhteinen sydämemme on väsynyt, ylikuormitettu, lähes pysähtynyt.

 

Onko täysin tärähtänyttä välittää? Kulkea elämässä sydän auki ja toivoa vapautta kaikille eläville olennoille? Onko heikkoutta ymmärtää, että olemme ajautuneet perustavanlaatuisesti väärille raiteille?

 

Heikkoutta on ehkä ennemminkin se häpeä ja viha, joka syntyy ihmisissä kun käymme arvokeskustelua eläimistä.

Olemme kuitenkin kaikki kerran syntyneet, olleet lapsia. Ja jokainen lapsi on syntyessään myötätuntoinen, aina eläinten ja luonnon puolella.

Kunnes tapahtuu jotain, jonka me opetamme heille.

Ihmislähtöinen tapa nähdä maailma

Ihmislähtöinen tapa tarkastella muita olentoja ja ympäristöämme on liian kapea, tuhoava. Olemme ylin laji, joka määrittelee että lajirajasta tulee merkityksellisyyden raja. Metsä ja kinkku eivät ole tärkeitä, meille. Eläimen näkökulma on unohtunut, myötätunto on hukutettu.

 

Miksi ihmisen itsekkyys on niin suureksi noussut hyve, että ihminen tuhoaa itse itseään? Hullun kiilto silmissä janoamme epäolennaista, kauhomme sieltä missä todellinen hyväksyntä ja rakkaus ei koskaan ole. Sillä ei syvä ja tosi onni voi koskaan olla toisen kärsimyksellä hankittu.

Mielenrauhaa ei löydy tuhon ja kauhun keskeltä, vaan sieltä missä päästämme irti, vapautamme ja vapaudumme.

Silloin kun me emme enää kuule metsien laulua, veden ikiaikaisia loruja, herkisty ja liikutu luonnon keskellä, hoida ja anna sen hoitaa meitä, olemme kääntäneet selkämme fundamentaalille. Ja etääntyneinä naureskelemme ja halveksimme niitä, jotka yhä kuulevat maailman hiljaiset kyyneleet.

Miten hulluja ovat ne, joiden sydän itkee jokaisen surmatun eläimen kohdalla, jokaisen eläinäidin menetettyään taas pienokaisensa, jokaisen uuden eläinsukupolven tullessa osaksi tuotantokoneistoa, ihmisten kyltymättömiin itsekkäisiin tarpeisiin.

 

Miten hulluja ovat ne, joiden sydän itkee jokaisen surmatun eläimen kohdalla, jokaisen eläinäidin menetettyään taas pienokaisensa, jokaisen uuden eläinsukupolven tullessa osaksi tuotantokoneistoa, ihmisten kyltymättömiin itsekkäisiin tarpeisiin?

Mitä tunteilevia tolloja ovat ne, jotka tunnistavat että lautasella ei ole ”ne”, vaan ”joku”.

 

Olisiko todellinen hulluus sitä, ettei muuta toimintaansa entisestä, mutta toivoo silti toisenlaista lopputulemaa?

Ei kai ole hulluutta myöntää olleensa väärässä ja muuttaa suuntaa. Laajentaa empatian piiriä ihmiskeskeisestä lajirajojen ylitse.

 

Myötätunto ei ole tunteilua, vaan kysyy että mitä tuo toinen kokee?

 

Gandhi on sanonut, että sinun tulee olla se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.

 

Kukaan muu ei sitä puolestamme tee. Ja aina kun päätämme olla tekemättä ja haluamme ottaa haltuun, vangita ja omistaa, lukitsemme lopulta itse itsemme häkkeihin. Sillä on kuin valta ja tuho kasvaisi kasvamistaan, eikä nälkämme lopu koskaan.

 

Ja pikkuhiljaa, aivan huomaamatta, me kylmenemme. Me etäännymme, irroitamme myötätunnon tunteemme toisista, niistä jotka ovat erilaisia kuin me. Eivät vähemmän arvokkaita, vähemmän tuntevia, vähemmän elämänjanoisia.

Me vain olemme voimakkaampia,  toiset heikompia ja viattomia.

Mielenrauhaa ei kuitenkaan koskaan löydy tuhon ja kauhun keskeltä, vaan sieltä missä päästämme irti, vapautamme-  ja niin vapaudumme itsekin.

Ei ole olemassa mitään luonnosta erillistä ihmisyyttä. Me olemme luonto. Yhtä kuin ilma ja puut hiljaisine huokauksineen, kuiskauksineen.

Kun näen lasteni puiden ja tuulten ympäröimänä, näen miten he ovat kaikki yhtä. Se on niin selkeää. Haluan lasteni oppia ymmärtämään tämän paremmin kuin me olemme ymmärtäneet.

Jos vain annamme heidän seurata vaistoaan ja todellista sisintään ilman väliintuloa, vääristyneitä arvojamme, he ymmärtävät sen kyllä ihan luonnostaan.

Uskon että jokainen lapsi on syntyessään kaikkien eläinten ja kaiken elävän puolella. Sillä lapsella on sisäsyntyinen myötätunto, kunnes me opetamme että on sallittua aiheuttaa kärsimystä.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä