Lasten ja nuorten ongelmallinen pelikäytös ei johdu tietokonepeleistä, vaan vanhemmuuden poissaolosta

Teksti Terhi-Anneli

Taasko ne pelaa?

Mutta meidän maailmamme ei ole lapsiemme maailma. Olin ollut tollo, dinosaurus.

Oli jotenkin ahdistavaa ja pelottavaa seurata sitä, miten lapsi silmät kiiluen istui luurit päässä, niin keskittyneenä siihen mitä ruudulla tapahtuu, että tuntui kun hän ei olisi enää edes tässä maailmassa. Puhe-tai katsekontaktin halutessani sain vastaanottaa pelkän kiukkuisen tiuskaisun.

Jos pakotin keskeyttämään tai häiritsin, oli reaktio kiukku. Jopa raivo.

Saatoin ajatella että nyt tää riittää. Tää menee yli, tää on luonnotonta.

Mikä näissä tietokonepeleissä mättää? Tyypit on kuin narkkeja, jotka saa hepuleita kun niiden kontakti tuon vilkkuvan ja piippailen koneen kanssa katkaistaan.

Meidän tulee oppia ymmärtämään tietokonepelien maailmaa

Tulen lapsuudesta, jolloin ei ollu kännyköitä, ei ollut world wide webiä tai somea. Meidän kontaktimme toisiin oli oville koputtelua, metsässä juoksemista ja lankapuhelimella soittelua, jos kukaan oli edes kotona vastaamassa.

Ei ollut kännyköitä, oli vain me, jotka olimme fyysisesti kartalla juuri silloin. Piti löytää ystävyys niiden kanssa jotka olivat siellä, maantieteellisesti. Tunsi kontaktia tai ei, jos ei halunnut olla yksin, piti sopeutua siihen mitä oli.

Kun bonuspoikani pelasi paljon jo vuonna 2010, olin ahdistunut. Kun omat lapseni alkoivat seurata mallia kasvaessaan ja olla kiinnostuneita pelaamisesta, ahdistuin yhtä lailla.

Ajattelin yhä metsäkavereitani ja lankapuhelimia. Nostalgioin niitä aikoja kun hengailtiin, tylsistyttiin ilman kännyköitä. Kun piti olla ystävä naapurin pojan kanssa,  vaikka se oli ärsyttävä.

Ei ole pelien syy, jos me emme ymmärrä niiden sisältöä ja aseta lapsillemme oikeanlaisia rajoja. Ja meidän roolimme vanhempina on nimenomaan suojella ja asettaa rajoja.

Vanhempina meidän kuuluu suojella ja asettaa rajat

Mutta meidän maailmamme ei ole lapsiemme maailma.

Sillä onko lapsen kilarit ihan oikeutettua siinä vaiheessa, kun kolme muuta pelikaveria luotti rooliisi pelissä ja sinulla oli kova halu osoittaa olevasi luottamuksen arvoinen – ja täysin kesken kaiken kun hiivit myrksyisää peltoa pitkin sydän pamppailen niin äiti pakottaa syömään LASAGNEA HETI NYT ja vetää töpselin irti seinästä.

Pimeän ruudun taakse jäi hämmästyneet, pettyneet ja kiukkuiset ystävät.

Olin ollut tollo, dinosaurus.

7-vuotiaani sanoi minulle eräs ilta, että äiti pelaa kanssamme se olisi hauskaa. En ole ollut koskaan kiinnostunut tietokonepeleistä, mutta tuona iltana pelasin sillä onhan tärkeää että ymmärrän missä lapseni viettävät aikaansa. Ja aloinkin ohuesti ymmärtää lasten ja nuorten intoa pelimaailmaan.

Ja ymmärsin myös sen, että lankapuhelimien ja metsähengailujen aika on auttamattomasti ohi.

Olen opetellut ymmärtämään pelejä, joita lapseni pelaavat ja tuen heitä heille tärkeässä harrastuksessa. Kökötän heidän vieressään Fortnite turnauksissa ja kannustan. Ihan samoin kuin jos lapsi olisi ratsastuskisoissa tai pelaamassa jääkiekkoa, kannustaisimme kentän laidalla.

Ja mikä hienointa, meidän lapsemme eivät ole enää karttojemme vankeja, vaan voivat saada yhteyden muihin lapsiin globaalisti. 14-vuotiaamme sydänystävä asuu Bulgariassa. Toinen jenkeissä. He ovat pelanneet yhdessä jo 7 vuotta.

Pelit eivät ole ongelman ydin

Antaisitko lapsesi katsoa SAW-elokuvan? Et varmaankaan. Samat rajat pätevät pelimaailmaan.

Ei ole elokuvamaailman syy, jos me altistamme lapsemme väkivaltaiselle sisällölle liian varhain.

Meidän pitää tutustua ja ymmärtää elokuvien sisältoä, kuten peligenrejäkin. Ei ole pelien syy, jos me emme ymmärrä niiden sisältöä ja aseta oikeanlaisia rajoja.  Ja meidän roolimme vanhempina on suojella ja asettaa rajoja.

Lapset jotka pelaavat liikaa, liian väkivaltaisia pelejä ja alkavat oirehtia sen mukaisesti, elävät ilman realistisesti asetettuja rajoja. Vanhemmat ovat ehkä arvioneet väärin heidän kykynsä ymmärtää pelimaailman ja todellisuuden eron. Heidät on jätetty yksin turvattomaan maailmaan, kun se mitä he tarvitsisivat, on samaa kieltä puhuva läsnäoleva aikuinen.

 

 

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä