Linnunlaulun metsä hoivaa meitä – 5 tärkeää syytä mennä lasten kanssa luontoon (Video)

Teksti Terhi-Anneli

Istun lauantaiaamuna läppärin kanssa kotona ja yritän tehdä viimeistä silausta sähköpostiin. Meteli pysäyttää näppäimistöä hakkaavat sormeni juuri kun luulen saaneeni kiinni kadonneesta ajatuksesta. Lapset hyppivät seinille. Olohuoneen lattiaa ei oltu nähty aikoihin, se on vuorautunut sohvatyynyjen ja dinosaurusten alle. Sivelen näppäimiä itseäni rauhoittaen, mutta sanat ja äänet sekoittuivat kaaoottiseksi meteliksi.

Ei metsä ole pelkkää puutavaraa.

Olohuoneen ikkunat ovat auki ja viritetty mopo kaahaa lujaa ohi. Kuulen miten seuraava auto alkoi kiihdyttää pitkän kadun päässä, kilometrin takaa. Ääni nousee, lähenee, tulee kohdalle ja humahtaa ohi. Ihmiset nauravat, joku skeittaa. Skeittilaudan rullista lähtee yllättävän kova ääni.

Elämän äänet jatkuvat kotikadullamme usein myöhään yöhön, viikonloppuisin läpi koko yön. Joskus havahdun aamuyöllä siihen, kun ikkunan alla humalaiset laulaa loilottavat. Tai kikattelevat nuoret tytöt palailivat baarista. Joskus kotimatkalla syntyy riitaa ja kuuntelin sängystäni välienselvittelyjä.

Aamulla kello kuusi autot alkavat liikkua ja herään usein niiden ääniin. On vaikea löytää rauhaa sieltä, missä kovat äänet tunkevat läpi. Ääni vie aina pois hiljaisuuden.

Ja kun päivänvalo laskee, katuvalot syttyvät. Ohiajavien autojen valokiilat tunkeilevat huoneisiin ikkunoista. Ne viuhtoivat kotiimme keskellä yötäkin. Puhelimet piippailivat, vilkkuttelivat valoa makuuhuoneen kattoon. Valo dominoi aina pimeää.

Ihminen hallitsee jopa valoa ja äänimaisemaa. Kun ihminen kaataa puut, voimaantuuko siinä ottamalla valtaansa luonnon mahtavuutta? Luonto ja metsä kun on aina pelottanut ihmistä. Metsää on ehkä myös siksi aina hyödynnetty häikäilemättä ja se on ollut toimeentulon lähde. On pitänyt saada edes jotenkin osittain haltuun jokin niin voimakas, valtava ja hallitsematon.

Mutta ei metsä ole pelkkää puutavaraa.

Kaupunki voi tuntua ihmisestä turvallisemmalta, elottomalta ja siten hallitulta. Mutta kuuluuko ihmisen elää kaupungissa? Voiko ihminen säilyä kokonaisena betonin keskellä?

Sukellamme metsänpeittoon, aika katoaa ja menettää merkityksensä.

Ninjan banzai-huuto repii korvia ja katkaisee ajatukseni. Läppäri humisee vaimeasti, mutta korvissani ääni on valtava. Kaupungin kakofonia ja jatkuva äänimelska ei jätä hetkeksikään rauhaan. Korviaan ei voi sulkea, aistit tallentavat kaiken kulkeutuen uniin.

Sukellamme metsänpeittoon, aika katoaa ja menettää merkityksensä.

Tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle. On pakko päästä rauhaan, saada hengittää, saada tilaa. On päästävä luonnon syliin, metsään.

Kun lähestymme metsänrajaa, tunnen muutoksen ennen kuin olemme perillä. Rintaa puristava stressi ja huolet nousevat syvyyksistään, valmiina lentämään irti. Ninjat juoksevat hurjaa vauhtia viuhtoen löytämillään kepeillä ilmaa. Katselen tuulessa liikkuvia oksia, kellastuneita lehtiä ja valtavan kokoisia puita. Ikiaikaisia, olleet täällä paljon ennen minua ja jäävät tänne minun jälkeeni. Ajatus on rauhoittava. Elämä on suuri, suurempi kuin ymmärränkään.

Sukellamme metsänpeittoon, aika katoaa ja menettää merkityksensä.

Metsän epätasainen maasto on loistava alusta lasten motoriselle kehitykselle. Lisäksi metsässä on tilaa leikkiä ja juosta, tai ihan vaan pysähtyä tutkimaan ötököitä ja muita luonnon ihmeellisyyksiä.

Mitä metsässä tapahtuu? 5 syytä miksi metsä on tärkeä

  1. Aikuinen ja lapsi saavat olla yhdessä ilman häiriötekijöitä: luonto on riisuttu turhasta sälästä. Kun sulkee kännykän ja tarkkailee luontoa rauhassa lapsen kanssa, koko sisin rauhoittuu. Arjessa meillä on usein niin kiire, ettemme ehdi pysähtyä ja viipyillä lapsen rytmissä. Metsässä voi antaa järkeilyn ja logiikan jäädä. On vain ötökät, luonnon äänet ja yhdessäolo. Metsässä jokainen touhuilee välillä omiaan ja itsekin voi kävellä pidemmälle, olla hetken aivan yksin luonnon keskellä.
  2. Liikkuminen lisääntyy: liikumme luonnossa huomaamattamme reippaammin kuin sisätiloissa, vaikka liikunta tuntuukin kevyemmältä. Eräs fysioterapeutti myös kuvaili minulle kerran, miten jo pieni lapseni saa uskomattoman monipuolista liikuntaa epätasaisessa maastossa. Motoriikka kehittyy, lihasten ja luuston kunto paranee. Hän neuvoi meitä eksymään poluilta ja pitkospuilta, kulkemaan metsän juurakoilla ja kannoilla. Leikkimään hippaa ja esittelemään taitojamme puunrungoilla.
  3. Luonto elvyttää ja parantaa: metsässä kulkee aistit auki. Keskittymiskyky paranee, syke ja verenpaine voivat madaltua. Kun käy säännöllisesti metsässä, palautuminen stressistä käynnistyy kuin itsekseen. Metsässä ei voi kuin olla, kulkea intuitiivisesti ja hengitellä. Jo kymmenen minuuttia metsässä voi vaikuttaa olotilaan parantavasti. Lisäksi metsässä möyriminen parantaa vastustuskykyä!
  4. Luonnossa liikkuminen luo paremman ryhmäfiiliksen: suhtaudumme myönteisemmin muihin ihmisiin ja mieliala kohenee nopeasti. Kun olen ollut metsässä vasta hetken, suorituspaineet ja kireys katoaa. Luonnossa voi tuntea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. Voi kulkea kaiken sen suuruuden keskellä ja unohtaa hetkeksi itsensä jatkuvan tarkkailun ja eteenpäin puskemisen. Metsä ei vaadi mitään, mutta antaa paljon.
  5. Luonnossa muistaa mikä on elämässä tärkeää: luonto pistää asiat perspektiiviin. Suuri ja vanha metsä muistuttaa omasta pienuudesta, olemassaolosta ja siitä, että emme voi hallita kaikkea. On asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin toiset, eikä pienistä asioista kannata stressata.

Lähteet: Vauva.fi, HS.fi ja Luontoon.fi

Blogini Instagramissa ja Facebookissa

Instagramissa ja Facebookissa voit päästä seuraamaan päivittäistä arkeamme Tanskassa 🙂

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä