Lukijan kommentti: ”Minusta on outoa että lapset pakotetaan vegaaneiksi koska äiti haluaa”

Teksti

Siinäpä ne sanat taas seisoa kököttivät ruudulla. Blogiini oli tullut jälleen kerran se mielipide.

”Minusta on outoa ja vähän tyhmää että lapset pakotetaan vegaaneiksi koska äiti haluaa”.

Tiuskaisen läppärille no on vähintäänkin yhtä outoa ja tyhmää että lapset pakotetaan syömään eläimiä koska äiti haluaa!?

Eikö nämä tollot tajua että myös sekaruokavalion omaksunut perhe päättää lastensa puolesta mitä ravintoa heidän tulee syödä? Lapsi saa sitten teininä valita haluaako alkaa syömään kasviksia on ihan yhtä paikkansapitävää kuin se, että vegaaniperheessä kasvanut saa alkaa mättää lihaa jos niin myöhemmin päättää. Kumpaakohan teiniä harmittaa enemmän: sitä joka eli vegaanisesti vai sitä, joka tajuaa viisitoistavuotiaana syöneensä satoja kananpoikia, karitsoja, pikkupossuja ja nautoja?

Hiillyn itseasiassa siksi että olen vaan joskus kyllästynyt selittelemään samoja asioita aina uudelleen. Niin monet vegaaniuteen liittyvät asiat ovat jo itsestäänselviä ja siksi se uuvuttaa. Mutta totuushan on että ymmärrän miksi fiksutkin lihansyöjät kompastelevat muka-argumentointiin lihansyöntinsä oikeutuksesta. Olenhan itsekin ollut lihansyöjä.

Jos on siis reilua kysyä että miltä tuntuu lapsesta joka pakotetaan syömään kasvisruokaa, niin miltähän tuntuu siitä lapsesta joka pakotetaan syömään eläimiä?

Eihän siitä ole kuin joitakin vuosia kun ajattelin aivan samoin. Vegaaniperheet tuntuivat äärimmäisiltä.

Ja voi niiden lapsiraukat. Eikö vanhemmat ollenkaan ajatelleet lastensa etua, vaan eläinten hyvinvointi oli heille selvästi tärkeämpää kuin ihmiset. Ensin ihmisten asiat kuntoon! Sitten vasta voidaan alkaa tarkastella eläinten oikeuksia, viherpiipertäjät.

Mutta lihansyönnin oikeutus ei olekaan niin yksinkertaista ja järkevää kuin yritämme todistella. Ja juuri siksi lihansyönnin puolestapuhujat argumentoivat ristiriitaisesti ja hätäisesti mitä omituisemmilla tavoilla.

Toisaalta opetamme lapsille että eläimet ovat tärkeitä ja heistä pitää huolehtia, toisaalta opetamme lapsemme sulkemaan silmänsä eläinten kärsimyksiltä ja vakuutamme että on oikein myös syödä heitä. Sellaista se elämä nyt on ja luonto on julma. Luonnossa muutkin lajit syövät toisiaan. Älä ajattele että lautasellasi on eläin. Ihminen on lihansyöjä ja emme voi selvitä ilman lihaa. Suojele näitä lajeja mutta älä välitä noista.

Epämiellyttävä ristiriita on syntynyt.

Nykyajan lihantuonnosta on kyllä luonnollisuus kaukana. Emmekä enää elä luolissakaan. Miksi emme jos se on niin luonnollista? Onko loogista ottaa luolamiesajoista jotkut asiat, mutta jättää toiset pois?

Mutta kun minun neljävuotiaani päätti että äiti en halua syödä eläimiä vaan alan kasvissyöjäksi, niin aloin ajatella että olisiko minussakin rohkeutta tarkastella syyllisiä fiiliksiäni rehellisesti?

Lihansyöntiin ja eläinten kohteluun liittyvää ristiriitaa yritetään lievittää monenlaisin perusteluin. Joko eläimet ovat olemassa jotta niitä syötäisiin tai eläimiä kovasti pyritään kohtelemaan hyvin ennen tappamista. Mutta tapetaan joka tapauksessa, kunhan se tehdään inhimillisesti. Luonnollisuus, kulmahampaat, vain lihasta saa tarvittavat ravinteet, luolamiesajat ja niin edelleen.

Lihan ja eläinperäisten tuotteiden tehotuotanto kuitenkin tuhoaa ympäristöä aiheuttaen eriarvoisuutta ihmiskunnassa ja nälänhätää. Kasvissyönti linkittyy hyvinkin kiinteästi myös ihmisten globaaliin hyvinvointiin.

Mutta lihansyönnin puolustamiseen kuuluu olennaisena osana se, että kun henkilö huomaa arvojensa ja tekojensa olevansa ristiriidassa, hän etsii tai keksii uusia perusteluja joilla paikata jo valmiiksi saranoillaan pahasti roikkuvaa uskomusjärjestelmää. Kuten nyt vaikka en lopeta lihansyöntiä niin kauan kun maailmassa ihmiset kärsivät.

Lapset toivoi ettei heidän tarvitsisi syödä eläimiä

Synnyin sekasyöjäksi kuten suurin osa meistä. Ja rakastin lihaa. Äitini jaksaa yhä tänäkin päivänä edelleen muistutella miten en ravintolassa koskaan suostunut syömään muuta kuin pihvin. Rehut jäi lautaselle.

Olen ollut vuosien saatossa lakto-ovo-vegetaristi, pescetaari, sekasyöjä, fleksetaari ja nykyään vegaani. Myös esikoiseni syntyi sekasyöjäperheeseen. Esikoiseni ei ole kuitenkaan koskaan pitänyt lihasta. Hän on aina kokenut sen luotaantyöntävänä ja ihmetellyt miten kukaan voi syödä eläimiä. Toki hänet tapojen mukaan pakotettiin syömään lihaa, koska ilman lihaahan ei pysy hengissä.

Ja kun sattuu vielä olemaan pitkänhuiskea ja siro, ovat terveysalan ammattilaiset pyrkineet aina änkemään häneen ennätysmäärän lihaa.

Mutta kun minun neljävuotiaani päätti että äiti en halua syödä eläimiä vaan alan kasvissyöjäksi, niin aloin ajatella että olisiko minussakin rohkeutta tarkastella syyllisiä fiiliksiäni rehellisesti? Sillä syyllisyyttähän minä tunsin mutta yritin paeta häpeällistä selkärangattomuuttani mitä kummallisimpiin tekosyihin. En ehdi olen stressaantunut, kasvisruoan tekeminen on niin vaikeaa.

Vaikka todellisuudessa kyse oli hedonistisesta nautinnosta.

Onko reilua että pakotan lapseni syömään kasvisruokaa? On se reilua sikäli että teen toki parhaan tietoni mukaan lasteni vanhempana valintoja heidän puolestaan. Vanhempana ja lasteni huoltajana päätän lasteni asioista –  ja varsinkin ravinnosta.

Mutta tosiasiahan on että en pakota lapsiani mihinkään sillä juuri lapseni olivat se katalysaattori, joka sai minun kyynistyneen ja epäloogisen mieleni muuttumaan.

Ja viherpiiperrys on kuulkaas mahtavaa. Sillä ennen kaikkea vegaanius on moraalinen helpotus. Mutta se on myös kivaa ja hauskaa, kuten elämän kuuluukin olla.

 

Kommentit

6 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei Ninni!

Vastakkainasettelu ei ole rationaalista ja hirvien kantatilanne on toki asia josta ammattilaiset tietävät parhaiten. Hirvikolarit ja ”lihan hukkaaminen” ei tietenkään ole järkevää. Mutta ihmiset vievät eläinten luonnollista asuintilaa, onko se hirvien oikeuksien mukaista? Hirviä ja muitakin villieläimiä tarkastellaan kantoina, ei yksilöinä. Se on ihmislähtökeskeistä eikä eläinten oikeuksien mukaista?

Terhi

Avatar

Jokainenhan tietysti tekee parhaan tietonsa ja omatuntonsa mukaan. Minä olen menneinä vuosina kokeillut kaikenlaista variaatiota, paitsi ihan täysin vegaani en ole koskaan ollut. Palasin kumminkin lopulta sekasyöjäksi, tosin kasvispainotteiseksi sellaiseksi. Nykyään kannatan lähiruokaa, olkoon sitten lihaa taikka kasviksia. Kyllä voin huoletta syödä palasen siitä naapurin possusta, josta tiedän että sillä on ollut hyvä elämä. Kun maaseudulla asutaan niin lapsetkin tietävät kyllä mistä ruoka on peräisin ja tähän asti on kaikki kelvannut. En tiedä olenko ihan hakoteillä ajatuksen kanssa mutta usein tuntuu että maalaiset ja kaupunkilaiset suhtautuvat ruokaan melko eri tavalla… 🤔

Terhi-Anneli

Hei Kirsi ja kiitos kommentistasi!

Näinhän se on, että me teemme valinnan henkilökohtaisesti, kunnes ruokasuosituksiin tulee muutoksia tai valtio muuten puuttuu esim. kasvavaan ja haitallisen runsaaseen lihansyöntiin. Valinta on siis jokaisen oma, mutta mielestäni on hienoa että aiheesta keskustellaan nyt paljon. Se merkitsee että asiat ovat muuttumassa.

Ehkä maatilalla asuvien ja kaupunkilaisten näkökulmissa on eroja, mutta joskus etäisyys vallitseviin normeihin voi olla hyvä asema kyseenalaistaa.

Olen itse kasvanut ja varttunut maalla, mutta silti olen muuttanut elämänkatsomustani aika rajusti. Toki maalla tai maatiloilla eläminen avaa kokemusta aivan eri tavalla, mutta minulle maatilan eläinten asema aiheutti aina selittämätönta kipua ja surua. Eli olen aina ollut sellainen, joka eläinten riisto satutti, vaikka vegaaniudesta en ollut koskaan kuullutkaan. Meni vuosikymmeniä, ennen kuin sain tietää että on mahdollista elää ilman mitään eläinperäisiä tuotteita. Eli jo se että niin monet edelleen luulevat ettemme voi pysyä terveinä ilman lihaa ja muita eläintuotteita, voisi vaikutta monien kulutusvalintoihin.

Liha-ja maitoteollisuus on vallitseva tapa syödä ja elää, joten en koe että vegaaniudesta ja kasvissyönnistä puhuminen avoimesti on mitenkään huono asia.Ihmisten tulee saada tietää proteiinimyytistä, tuotantoeläinten oloista ja kohtalosta, ja siitä mitä tuotantotalous aiheuttaa ympäristöllemme. Se on kultivoitumista ja tieto on aina hyvä asia.

Terhi

Avatar

Kannatan kasvissyönnin lisäämistä, mutta veganismissa tökkii raamatullisiin mittoihin ulottuva ehdottomuus. On helppo ymmärtää, että jotakuta ei liha kiinnosta, mutta kun fondia ei voi syödä, koska liivate tai hunaja ei käy, koska riisto, niin onhan se samanlaista äärimmäisyyksin menemistä kuin herätysliikkeissä. Muistan vuosien takaisen tapahtuman, jossa ystäväni naisystävä kysyi minulta ystävällisesti, mutta tuomitsevasti, että miten voi olla, että en ymmärrä, että lihansyönti on paha asia? Siis toisin sanoen hän kysyi, että miten voi olla, että en ymmärrä, että hänen mielipiteensä on oikea ja minun on väärä? Se siitä suvaitsevaisuudesta vaikka kovasti anarkisteja olivatkin. Teki mieli kysyä, että jos ihminenkin on eläin ja lihansyönti on murhaa, niin millä tavalla meidän pitää rangaista karhua, joka murhaa peuran?

Tuossa, kun luettelit pro-sekasyönnin argumentit, niin jäi sellainen olo, että kunhan argumentit on lueteltu, niin ne ovat jollain tavalla pätemättömiä. Itse pidän suomalaista riistaa parempana vaihtoehtona kuin ex-sademetsissä tuotettua soijaa. Myös kotimaiset lihankorvikkeet ovat hyvä vaihtoehto ja niitä soisi ilmastollisista syistä käytettävän enemmän.

Yksi joskus kuultu argumentti on, että moni ei söisi lihaa jos joutuisi itse tappamaan eläimen. En minäkään. Mutta en kyllä sytyttäisi lamppuakaan, koska en osaa tuottaa sähköä.

Terhi-Anneli

”Hei!

Kiitos paljon kommentistasi.

Jos asia käännettäisiin toisinpäin, lihansyönti (ja ylipäänsä muiden lajien ja luonnon tarkasteleminen resurssina ja hyödykkeenä) tuntuu sitävastoin menevän varsin uskonnollisiin ja raamatullisiin mittoihin. Sehän on varsinainen valtauskonto.

Meidät kasvatetaan traditioon, jossa meille virheellisesti ja harhaanjohtavasti opetetaan, ettei ihminen voi pysyä terveenä ja elinvoimaisena ilman eläinperäisiä tuotteita. Tähän liittyy proteiinimyytti, joka ei ole faktoihin perustuvaa. Tiettyjen lajien merkitys ja kohtalo maapallolla on päätetty olevan ihmisravintoa, joita täten tehotuotetaan ja teurastetaan ruoaksi. Toisia lajeja voidaan pitää muussa hyötykäytössä, kuten viihde, vaatetus tai ihmisen seuralainen.

Villieläinten luonnollista kantaa säädellään ja niitä metsästetään lähinnä viihteen ja urheilun vuoksi. Metsästäjät toki käyttävät riistan ravinnoksi.

Liha -ja maidontuotanto on valtava maailmanlaajuinen koneisto, jonka läpi kulkee vuosittain miljardettain eläviä ja tuntevia olentoja. Lihauskonnolla on vahva propagandakoneisto ja markkinointivoimat, jolla sanomaa ja uskomusta levitetään tehokkaasti ympäri maailman. Mm. monet tiedeyhteisöt, valtiot ja maatalous ovat propagandaosaston voimakkaita rakenteita, joiden kautta ideologiaa ylläpidetään ja levitetään.

Lihauskonnon koherenssiin kuuluu olennaisesti kognitiivinen dissonaatio, eli olemme eriyttäneet muiden lajien moraaliset oikeudet omistamme ja perustelemme tätä erilaisin ristiriitaisin perusteluin. Me olemme toki jollakin tasolla kiinnostuneita eläinten oloista, mutta koneiston hallintaan ja lihauskonnon ylläpitämisen keskiössä on hallittu status quo, jotta ihmiset voisivat hyväuskoisesti jatkaa traditionaalista käytöstään ja addiktoitua eläinperäisiin tuotteisiin.

Lihauskonnon raamattu on raha. Ja jäsenet ovat tiedostamattomia pelinappuloita.

Lihantuotanto on niin syvällä yhteiskunnan rakenteissa, ettei sitä kyseenalaistavia vähemmistöryhmiä, uskomuksia tai mielipiteitä oteta vakavasti, vaan niitä järjestelmällisesti vähätellään ja pilkataan. Vastalauseiden esittäjät pyritään leimaamaan epäuskottaviksi, viherpiipertäjiksi tai naismaisiksi vollottajiksi. Usein lihauskonnon kannattaja ei edes itse tiedä olevansa propagandakoneiston aktiivinen promoottori, sillä lahkon jäsenet sisäistävät uskomuksen syvällisesti.

Empatia ja myötätunto väistetään vetoamalla ihmisen ratioon, rationaaliset perustelut taas kumotaan emotionaalisin perustein. (Maku, traditio, hedonismi)

Häpeään asettaminen ja vähättely on tehokas keino hiljentää vastalauseet, jotka arvostelevat vallitsevia normeja. Vaikka vallitsevan tradition vastaiset argumentit ovat faktuaalisia ja rationaalisia, lihauskovainen ei muuta käytöstään sillä lihansyönti ei perustu ratioon, vaan tunteeseen.

Individualistinen hedonismi ja addiktio eläinperäisiin tuotteisiin on niin vahva, ettei yksilöt pysty muuttamaan käytöstään esitetyistä tosiasioista huolimatta.

Sillä tosiasia on, ettei koko maailman ihmisille voida koskaan tuottaa tarpeeksi lihaa. Kysyntä on liian suurta ja lihan tehotuotanto tuhoaa niin ympäristömme kuin ihmiskunnan hyvinvoinnin.

Sademetsien soijavarannot kasvatetaan ensisijaisesti lihakarjan ravinnoksi, ei ihmisravinnoksi. Lihantuotanto aiheuttaa ihmisten välistä epätasa-arvoa, köyhyyttä ja nälänhätää. Se tuhoaa sademetsät ja meret. Se on pääosin syypää maailmanlaajuiseen ilmastokriisiin.

Elämme keskellä maailmanhistorian kuudetta sukupuuttoaaltoa, joka on ihmisen aiheuttamaa. Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan kaikista maailman selkärankaisista eläinyksilöistä on vuoden 1970 jälkeen kadonnut 58 prosenttia. Ja nyt puhutaan miljardeista nisäkkäistä, linnuista, kaloista ja sammakkoeläimistä.

Kun maailmankatsomus, joka tuhoaa näin valtavissa mittasuhteissa maailmaa ja sen olentoja, ei tunnu toimivan, syntyy valtavirrasta irtautuvia uskomuksia ja aatteita. Ja kun tällaisen vastalauseen esittäjä, esim. vegaani, on johdonmukainen ja päättäväinen empaattisessa ja kärsimystä kaihtavassa uskomuksessaan, lihauskovainen projisoi omat ristiriitaiset uskomuksensa ja syyllisyyden tunteensa vegaaniin ja syyttää vegaania juuri siitä, mitä vegaani pyrkii estämään ja kritisoimaan.

Sillä kaiken todistusaineiston ja ration lisäksi vegaani on tarkastanut ja uudelleenarvoinut moraaliaan. Jos sukupuoli, seksuaalisuus ja rotu ei ole pätevä syy eriarvoisuuteen, onko lajirajat pätevä syy sortaa?

Vegaani ei halua/ pysty tappamaan tai aiheuttamaan kärsimystä muille eläville olennoille, sillä se on ristiriidassa moraalilauseen kanssa, joka ei tunnusta ihmisen ylivaltaa muihin lajeihin nähden. Sillä vaikka ihmisessä on potentiaali hyötykäyttää ja aiheuttaa kärsimystä muille, se ei tarkoita sitä että ihmisen kuuluisi niin tehdä. Vegaani avaa moraalin piirinsä koskettamaan myös muita lajeja, joita ihmisen olisikin tarkoitus suojella ja varjella, ei tuhota. Vegaani ei halua tappaa ja aiheuttaa kärsimystä ”edes” maanantaisin tai jouluna, joka on lihauskovaisen mielestä joustamatonta ja raamatullista käytöstä. Myöskään hunajan riistäminen ei ole rationaalista, sillä mehiläiset ja niiden olemassaolo on koko luomakunnan kannalta olennaista.

Kärsimyksen ja tuhon uskonnosta irtautuminen on rationaalista ja pragmaattista. Se on irrottautumista kultista.

Lihauskonto otti valtaa ja tuhosi. Nyt on aika tunnustaa että me teimme suuren virheen, muuttaa traditiota ja aloittaa alusta.

Se taas että eläimen tappaminen voitaisiin rinnastaa lampun sytyttämiseen, on silkkaa hölynpölyä. Lamppu ei ole elävä olento, joka tuntee ja kärsii.

Terhi

Avatar

Oot rohkea nainen ja nostat esille tärkeitä asioita kuten kiusaaminen. Hyvä Terhi.Mahtavasti avaat uusia näkökulmia. Nostaisin esille kuitenkin,että esim.hirvenmetsästys on tärkeää hirvikolareidenkin kannalta ja kannattaako hyvää lihaa hukata…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä