Luopumisen aika – arvonnassa ihanat Småfolkin lappuhaalarit!

Mokomat nirsoilijat. Vahvatahtoiset ipanat, joilla on joitain omia mielipiteitä. Ja vielä sellaisia, jotka on suorassa ristiriidassa elämänsä suurimman auktoriteetin kanssa: äitinsä! Kehtaavatkin kritisoida tyylitajuani.

Olen kehittänyt oman pukeutumistyylini lapsuudessa, jolloin yksinhuoltajaäidillä ei ollut varaa ostaa meille kaikkien himoitsemia kalliita merkkivaatteita. Jos nyt uusia vaatteita laisin. Tilanne johti siihen, että opin käyttämään kierrätettyä ja kirppisvaatteita luovalla tavalla. Olen teinistä asti pukeutunut suhteellisen värikkäästi ja retroon. Ei ollut aina helppoa olla puberteettiikäinen ja pukeutua täysin toisin kuin muut.

Mutta selvisin jotenkin järjissäni kauheista teinivuosista ja vielä nytkin kun varaa olisi, merkit eivät minua juuri lirkuttele. Paitsi tietyt merkit, joka kutkuttelevat sitä retrorakkautta, joka minuun on sisäänkasvanut. Småfolk on hieno esimerkki vaatteista, joissa käytetään ihania kuoseja ja kankaita. Vakosamettia ja väriä. Ihania malleja ja sitä paitsi: todella kestävää laatua.

Tilasin jo ennen ensimmäisen vauvan syntymää käytettyjä ja kierrätettyjä Småfolkin vaatteita netistä. Ja tilasin myös nämä ihqut lappuhousut, joissa oma poika olisi todella soma!

Mutta kappas vaan, Elias kasvoi viisivuotiaaksi ja kieli pitkällä kannoin lappuhaalarit pojan eteen. Ei suostunut edes kokeilemaan. Tykkäsi paljon enemmän jostain mielestäni mauttomista ja tylsistä henkkamaukkavaatteista, jota isänsä osti. Pikamuotia sitä paitsi, eettisesti kestämätöntä. Olisin halunnu pukea omat lapseni samettiin, ihaniin hattuihin ja värikkäisiin paitoihin, mutta kun lapset on kasvaneet tiedostamaan olevansa minusta erillisiä ihmisiä, värikkäät vaatteet on pölyntyneet vaatekaapissa.

Eivät suostu! En ole saanut meistä ihani perhepotretteja, joissa kaikilla olisi ihana sama tyyli! Voi perhana näitä lapsia.

Nuorimmaiseni Ask täytti juuri kuusivuotta. Ja Småfolkin samettihousut roikkuvat edelleen käyttämättömänä hengarissaan. Sivelen polvipaikkaa ja huokaisen: pieni oli haave, mutta toteuttamatta jäi. Samalla olen todella ylpeä näistä jätkistä. Oli kieltäytyminen silkkaa reagointia ja oman tahdon osoitusta, onpa hienoa että tietävät mitä tahtovat ja uskaltavat sen minulle suoraan ilmaista.

Eivät ole ohjailtavissa ja manipuloitavissa nämä lapset. Ja samalla olen hieman ylpeä, etten ole mikään tyylinatsi. Ettei lapset taivu olemaan mitään minimannekiineja. En häpeile niinäkään päivinä, kun pojat pukeutuvat itse mitä kummallisimpaan vaatepareihin ja erivärisiin sukkiin. Katson tyyppejä ylpeänä ja ajattelen, ettei näillä tule olemaan elämässä mitään hätää.

 

Annetaan lappuhaalarit hyvään kotiin!

Kommentoi blogin kommenttikenttään, kenelle housut menisivät 🙂 

Arvonta käynnissä myös Instagramissa. Osallistu molemmissa kanavissa, niin todennäköisyys voittaa kasvaa!

Suoritan arvonnan Instagramissa keskiviikkona 18.3.2020 kello 12.00

Onnea arvontaan!

 

Kommentit

6 kommenttia
Avatar

Mun eka pienokaiseni täyttää viikon päästä viisi, nämä sopisivat ihanasti yhteen monen muun hänen vaatteen kanssa! <3 Ja jatkokäyttöön pääsisivät suoraan pikkuveljelle parin vuoden päästä, jos ei ensin tule jotain "tyyliheräämistä" eteen. Tähän asti ovat mun ostamista vaatteista aina jotain mieleistä löytäneet päällensä. 😀

Avatar

Housut tulisivat omalle kohta viisivuotiaalle pojalle 🙂

Avatar

Meillä olisi kohta nelivuotiaalla uusille polvesta kestäville housuille käyttöä. Tuon ikäisellä kun housut hetkessä polvesta rikki : D.

Avatar

Nuo olisivat ihanat housut tulevalle synttärisankarilleni (myöskin viisivuotiaalle pojalle). Ainakin äitinä toivon ja uskon, että nuo olisivat mieluisat kevätkesällä kulkiessa leikkipuistoissa, jäätelökioskilla tai seikkaillessa pitkin kaupunkia.

Terhi-Anneli

Ihana! 😉

Avatar

Kummitytölle! Ois just hänen näköiset 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä