Itsemurhaa ajattelevat naudat

Teksti

”Jokainen niistä eläimistä olisi halunnut elää”

Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio sai kahdeksatta kertaa jaetun Kiitos eläimiltä -palkinnon. Hän otti vastaan palkinnon ja piti kiitospuheen muistuttaen miten Suomessa kuolee vuosittain 70 miljoonaa tuotantoeläintä. Hän sanoi rohkeasti: ”Jokainen niistä eläimistä olisi halunnut elää.”

Tosiasioita lukuina ja myötätuntoa eläviä olentoja kohtaan arvokkaasti esitettyinä. Mitäs siinä nyt sitten kenenkään hermostumaan, tässä eläinten tehotuotantoa syleilevässä kulttuurissamme? Kai nyt vastalauseita saa esittää ja tuntevista olennoista kantaa huolta. Eläinten tehotuotanto ja eläinperäisten tuotteiden kulutus on yhä valtavirtaa ja eläinten oikeuksista julkisesti puhuvia silmäänäkeviä verrattain hyvin vähän.

Meneillään on joku omituinen vastakkainasettelu että viherpiipertäjät on kaupunkilaisia ja maalta kotoisin olevat automaattisesti maitotilallisia.

Haukion kantaa lihankysynnän pienentämisestä perustelee enenevissä määrin mediassa esillä olevat uutiset lihansyönnin ja maitotuotteiden tuhoavista vaikutuksista globaalilla mittakaavalla.

Kotieläintuottajat pahoittivat mielensä ja kirjoittivat presidenttiparille kirjeen.

Tänä aamuna tämä viesti on lähetetty presidentin sähköpostiin:Hyvät Herra Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja…

Posted by Johanna Niskanen on Monday, November 4, 2019

Tämä osa tilallisten kirjettä  on erityisen mielenkiintoinen:

”Miten on mahdollista, että suomalainen kotieläintuottaja tuntuu olevan aina vaan kaiken eläinten hyvinvoinnin vihollinen, ja että nykyisin inhimillistetään eläimiä ajatuksella ”Niistä yksikään ei halunnut kuolla.” Tiedämmekö me sen varmaksi? Pääsemmekin tästä moniin filosofisiin kysymyksiin: Onko kuolema aina kärsimys? Suunnitteleeko eläin elämäänsä eteenpäin, ja murehtii kuoleman hetkellä, kun jäi näkemättä se ensi kesä tai saavuttamatta joku tietty ikä? Onko kuolema kärsimys, jos elämä ei pääty luonnollisesti luonnossa kitumalla kuolemaan tai toisen eläimen suorittamaan tappoon? Minne tuotantoeläimet laitetaan, jos niitä ei saa kasvattaa ja teurastaa ihmisille ruuaksi?”

Voimme siis päätyä johtopäätökseen, että naudat ajattelivat itsemurhaa? Vai oliko ne vaan apaattisia nautoja, jos niille nyt on ihan se ja sama kuoleeko ne? Ja että mihin kaikki nämä miljoonat eläimet ängetään jos niille ei suoda eutanasiaa?

Tuotantoeläimiä tuotetaan ihmisen hyödykkeiksi, oli se maito-liha-vaatetus-lemmikki-tai muu huvikäyttö. Ihminen siis saa päättää, kuka eläin saa elää ja kuka kuolla. Eläin ei ole itseisarvoinen,  vaan tuote. Sen lisäksi ihminen saa päättää, mitä varten eläin on olemassa ja mihin sitä hyötykäytetään. On siis aika absurdia kysellä mitä näille ihmisen tuottamille eläimille sitten muka tapahtuu, jos emme yhtäkkiä pidäkään tänne maailmaan tuotetuista eläimistä huolta?

Vastaus on tuotannon asteittainen alasajo. Kasvisruoan yleistyminen ja eläinperäisten tuotteiden raju vähentäminen. Mutta tottakai olemassaolevista eläimistä tulee huolehtia kun ne on tänne maailmaan kerran saatettu. Niitä mihinkään jätetä heitteille vaan niistä otetaan vastuu.

Vastakkainasettelu

Tilalliset ja eläinten oikeuksia ajavat on asetettu usein jo lähtökohtaisesti vastakkain. Mutta eikö kaikilla ole kuitenkin sama päämäärä, eli eläinten ja luonnon hyvinvointi?

Kotieläintuottajia ei ole syytelty eläinten hyvinvoinnin vihollisiksi, vaan eläinten- ja luonnonsuojelijat nähdään kirjoituksissa tilallisten työtä vaikeuttavana tekijänä. Jo tämä huomio kertoo enemmän kuin tarpeeksi siitä, että eläinten oloista huolestuneet nähdään ilmeisesti jonkinlaisena taloudellisena uhkana. Tämä tuntuu omituiselta, sillä eikö juuri eläinten parissa työskentelevien pitäisi olla kiinnostuneita ja huolestuneita eläinten hyvinvoinnista?

Maatalous työllistää noin kolme prosenttia maan kaikista työllistäjistä. Ja sitä paitsi ruoka ei maailmasta lopu, vaan ruoantuotantoa on tehostettava ja vastaavasti sen tuottannon aiheuttamaa tuhoa pienennettävä.

Lisäksi ollaan huolissaan siitä, että työpaikat menee jos eläinten tuotantoa vähennetään tai lopetetaan. Maatalous työllistää noin kolme prosenttia maan kaikista työllistäjistä. Ja sitä paitsi ruoka ei maailmasta lopu, vaan ruoantuotantoa on tehostettava ja vastaavasti sen tuottannon aiheuttamaa tuhoa pienennettävä. Ruoantuotanto tulee työllistämään ihmisiä, sillä ruokaa me tulemme tarvitsemaan aina. Onko sillä väliä sitten mitä se ruoka on?

Tosiasia kuitenkin on, että lihan-ja maidontuotannon kulutus ei voi kasvaa tai jatkua samanlaisena kuin nyt.

Eettinen pohdiskelu eläinten kognitiivisista kyvyistä on vanhentunutta ja väsynyttä. Eläinten älykkyyden pohdinta ei ole mielenkiintoista argumentointia sikäli, että jos älykkyys olisi moraalin rajamme, jäisivät pienet lapset, dementoituneet tai vammaiset samaan sorrettuun ryhmään eläinten kanssa.

Tosiasia kuitenkin on, että lihan-ja maidontuotannon kulutus ei voi kasvaa ja jatkua samanlaisena kuin nyt.

Emme syyllisty, ellemme ole syyllisiä

”Moni lihantuotannon kanssa töitä tekevä kärsii ja ahdistuu syyllistävästä keskustelusta, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

Emme syyllisty kenenkään sanomisista, ellemme me ole syyllisiä.

Meneillään on jokin omituinen vastakkainasettelu, jossa viherpiipertäjät on aina kaupunkilaisia ja maalta kotoisin olevat maitotilallisia.

Ja koska vegaanit on tämän oletuksen mukaan maataloudesta mitään ymmärtämättömiä kaupunkilaisia, eläimet virheellisesti inhimillistetään.
Eläinten hyvinvoinnista välitetään jotenkin liikaa ja niitä ei halutakaan enää syödä.

Vaikeinta on se että kun eläin otetaan myötätuntoisesti huomioon, alkaakin tuntua syylliseltä. Jos joku syyllistyy, on yleensä kyse siitä että jokin toisen sanomassa sytyttää meissä syyllisyyden tunteen. Emme syyllisty kenenkään sanomisista, ellemme me ole syyllisiä.

Vastakkainasetteluhan ei tietenkään ole todellista, sillä kaikki vegaanit eivät ole kaupunkilaisia ja kaikki maaseudulla varttuneet eivät ole maitotilallisia.

En korvaani lotkauta jonkun länkytykselle, ellei siinä ole totuuspohjaa.

On jopa tarinoita, joissa entiset maidontuottajat ovat alkaneet vegaaneiksi ja siirtyneet kokonaan kasvisten tuottamiseen.

Syyllisyys on ohjaava tunne, jonka kautta me harkitsemme ja arvioimme sisäisiä arvojamme. Syyllisyys on virheellisesti negatiivisena pidetty tunne, sillä me tarvitsemme syyllistymistä jolla on meille positiivinen sanoma: sinussa on myötätuntoa ja halua kasvaa henkisesti. Olet moraalinen olento ja sinussa on potentiaalia hyvään.

Maitotilallinen, josta tuli vegaani

Olen maalta kotoisin oleva vegaani ja olin ennen hevostyttö. Kaikki mitä näin maataloudessa ja hevostalleilla tapahtuvan, sai minut lopulta luopumaan ratsastamisesta ja lehmien syömisestä. Kun hoitaa eläimiä ja elää niiden rinnalla vuosikausia, on helppo nähdä, että ne ovat tuntevia olentoja ja että ne haluavat elää.

Monet suuret yritykset tuottavat jo kasvis-ja vegaanituotteita eläinperäisten tuotteiden lisäksi. On jopa tarinoita, joissa entiset maidontuottajat ovat alkaneet vegaaneiksi ja siirtyneet kokonaan kasvistuotteiden valmistajiksi.

He ovat joko muuttaneet yrityksensä strategiaa – tai pohtineet rehellisesti syyllisyyden tunteitaan ja muuttaneet elämänsä suuntaa.

Jay Wilde on englantilaisen maitotilan poika, joka yritti jatkaa perheensä maitotilaa isänsä menehdyttyä. Jay ei kuitenkaan pystynyt jatkamaan maitotilaansa, sillä hän ei kestänyt lehmien ja vasikoiden vieroittamista. Tila jatkui aikansa naudanlihaa tuottavana, mutta teurasprosessi oli Jaylle liikaa.

”Toivon että voin jakaa tietoa inhimillisemmästä ja tehokkaammasta tavasta ruokkia maailmaa. Haluan rohkaista muita ihmisiä
tekemään mitä he tuntevat ja tietävät olevan oikein sen sijaan, että he noudattaisivat traditioita tai elämäntapoja, joiden
tiedetään olevan haitaksi itselleen ja maailmalle. ”
 Jay Wilde

Ja en muuten usko, että naudat ajattelevat itsemurhaa.

Katso lyhytdokumenttielokuva 73 lehmää

Voit katsoa lisää BBC stories

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

3 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei Anna,

mikä pilipali? Nyt meni hieman tuo ohi niin etten ymmärtänyt. Lapsenihan siis on geneettisesti myös suomalainen, sillä olen suomalainen ja lapseni äiti. Mielestäni tästä saa ehdottomasti kertoa! Hänellä on juuret kahdessa maassa, joka on rikkaus. Miten suomalaisuus on mielestäsi leimaavaa? Tai tanskalaisuus? En ymmärrä tätäkään pointtia, sillä näen monikulttuurisuuden hyvänä asiana.

Terhi

Avatar

Kiitos tästä kirjoituksesta! <3 Naulan kantaan. Ihanaa, että jotkut välittävät eläinten hyvinvoinnista ja näkevät ne myös fiksuina olentoina.

Avatar

Et saa kertoa pienille lapsille heidän olevan jotain suomalaisia tai tanskalaisia. Se on identiteettikysymys, jonka voi päättää vain itse, eikä todellakaan tuon ikäisenä. On todella loukkaavaa tulla leimatuksi jonkun maan tai muiden kulttuurin perusteella ties minkä pilipalin pohjalta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä