Meillä eskari alkaa jo huhtikuussa – vaiheittainen siirtyminen päiväkodista kouluun luo lapsille turvaa ja luottamusta

Järjestys ja rutiinit. Mitä ne on?

Tai siis tiedän mitä ne on ja miten tärkeinä niitä pidetään varsinkin suomalaisittain lapsiperheissä, mutta itselleni jäykät rutiinit on aina olleet haaste. Tosin olen alkanut huomaamaan, että kun koronakotoilu veti ne vähätkin rutiinit aikalailla läskiksi, alkoi jopa boheemi sieluni kaivata rajojen vetämistä. Ikuinen sunnuntai? Valumista ja venymistä pyjamissa päivät pääksytysten, ei työrauhaa ja tulevasta ei tietoa.

En edes minä ole niin kaoottinen.

Miltei viiden viikon koronakotoilun jälkeen oli siis todellinen helpotus, kun valtiolta tuli päätös alkaa avata koulut ja päiväkodit. Huomasin, miten mukanihkeinä iloisia lapset oli, kun jotain alkoi tapahtua. Oli ollut ikävä muita lapsia  –  ja niitä rutiineja. Lapset kun rakastavat järjestystä ja rutiineja, vaikka eivät sitä itse tiedäkään. Ehkä minäkin hieman tykkään siitä, miten kevyesti asiat rullaa, jos ne on etukäteen ajateltu läpi.

Lapselle järjestys ja ennakoitavuus luo turvaa. Iloa siitä, että tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja osaa ihan itsekin siirtyä tehtävästä toiseen.

Glidende overgang – liukuva siirtyminen päiväkodista eskariin

Kouluthan ei sentään avanneet oviaan nollasta sataan ja jatkaneet kuten ennenkin, vaan kaikissa instituutioissa on varsin erilainen meno kuin ennen koronavirusta. Kaikki lapset eivät voi mennä päiväkotiin samaan aikaan ja koululaiset on jaettu pienryhmiin. Kouluun ja päiväkotiin pienryhmien lapset viedään eri aikoihin ja vanhemmat eivät saa tulla portteja pidemmälle.

Käsienpesupisteitä on rakennettu ulkotiloihin ja varsinainen kouluopetus on vielä kaukainen asia, sillä noin 80-90% ajasta ollaan ulkona.

Lapsille halutaan antaa juuri sitä tarvitsemaansa: aikaa ja tukea tottua kaikkeen uuteen.

Kuusivuotiaani Ask aloitti suunnitellun aikataulun mukaisesti 20.4. ”liukuvan” esikouluun siirtymisen. Päiväkodin isoryhmäläiset ovat käyneet jo puolisen vuotta koululla viettämässä viikottain yhden päivän, valmistautuen liukuvaan eskarin alkuun.

Nyt he ovat siirtyneet päiväkodista esikoulun tiloihin Høgevejen koululle.

Liukuvuus tarkoittaa sitä, että tulevat esikoululaiset totuttelevat seuraavaan kouluvuoteen asteittain. Koulussa olemista harjoitellaan eskarissa jo huhtikuussa, mutta rauhassa ja turvallisesti. Sosiaalisten suhteiden solmiminen, uudet aikuiset, henkilökunta ja kaiken oudon opetteleminen vie aikaa.

Päiväkodin hoitajat ovat tiiviisti mukana siirtymässä ja tukevat lasten elämässä tapahtuvaa suurta muutosta.

Lapsille halutaan antaa juuri sitä tarvitsemaansa: aikaa ja tukea tottua kaikkeen uuteen. Sitä rutiininomaisuutta ja ennakoitavuutta, joka helpottaa epävarmuutta ja lapsen ahdistusta.

Päiväkodin hoitajat ovat tiiviisti mukana siirtymässä ja tukevat lasten elämässä tapahtuvaa suurta muutosta. Lapset, joille siirtyminen päiväkodin turvallisten porttien sisältä kohti koulumaailmaa on erityisen vaikeaa, oman hoitajan läsnäolo voi olla suuri pelastus. Näen turvallisten ja tuttujen hoitajien olevan kuin panssareita, jotka suojelevat pieniä suurimmilta kolhuilta.

Päiväkodin hoitaja välittää tietoa lapsesta opettajille ja kouluavustajille. Hän on kuin tarinankertoja, joka osaa avata lapsen taivalta pienestä taaperosta isoksi eskarilaiseksi asti. Näin lapsen pelkoja, persoonaa ja käytöstä opitaan ymmärtämään syvällisemmällä tasolla. On mielestäni tärkeää, että uudessa ympäristössä on lapsen etuja valvomassa sellainen ihminen, joka tuntee lapsen hyvin.

Näen turvallisten ja tuttujen hoitajien olevan kuin panssareita, jotka suojelevat pieniä suurimmilta kolhuilta.

Siirtymävaihe ottaa myös huomioon meidän vanhempien roolin. Olen usein hieman hämilläni ja pihalla siitä, mitä lapseni koulussa ja päiväkodissa tekevät niinä pitkinä tunteina, kun en ole heistä pitämässä huolta. Siirtymiset ja suuret muutokset pelottavat ja huolestuttavat usein: onko lapseni valmis tähän? Miten voin valmistaa, auttaa ja luoda turvaa tilanteeseen, jossa en tule olemaan edes itse paikalla?

Päiväkodin hoitajat ja opettajat ovat usein niitä aikuisia, jotka ovat paljon lasteni elämässä ja tuntevat heidät varsin hyvin. Tunnen luottamusta siitä, että tutut päiväkodin hoitajat tekevät tiivistä yhteistyötä koulun kanssa ja auttavat rakasta lastani siirtymään turvallisesta pesäkolosta seuraavaan, hieman suurempaan maailmaan.

Siirtymiset ja suuret muutokset pelottavat ja huolestuttavat usein: onko lapseni valmis tähän? Miten voin valmistaa, auttaa ja luoda turvaa tilanteeseen, jossa en tule olemaan edes itse paikalla?

Kun koulut Tanskassa loppuvat juhannuksen tienoilla, pienet eskarilaiset tietävät jo hieman paremmin mihin ovat palaamassa lomien jälkeen. Opettaja, luokkatoverit, tavat, säännöt ja koulun puitteet on jo ennestään tuttuja. Oma paikka luokassa löytyy helposti, käsienpesupaikka on jo tuttua kauraa, opettajan kasvot turvalliset ja päiväjärjestys  selkärangassa.

Ehkä kesälomalaisenkin askel tuntuu kepeämmältä, kun kouluun meneminen ei pelota, jännitä ja ahdista liikaa.

Kuvan otti isoveli Elias.

Liukuva esikoulun aloittaminen pähkinänkuoressa

Liukuvan siirtymän on tarkoitus pitää huolta:

  1. että lapset kokevat yhden pienen muutoksen kerrallaan
  2. että lapset kokevat turvallisen ja luonnollisen siirtymän päiväkodista kouluun
  3. että lapset saavat mahdollisuuden luoda uusia suhteita ennen varsinaisen koulun alkua 
  4. että päiväkoti ja esikoulu tekevät yhteistyötä siirtymävaiheessa
  5. että lapsilla on aikaa tutustua kouluun, koulun henkilökuntaan ja muihin koulun lapsiin
  6. että vanhemmat ovat valmistautuneet ja tottuneet lapsen uuteen elämänvaiheeseen
  7. että lapset tietävät esikoulun alkaessa, mikä heitä odottaa

Lähde: Koldingin kunta


 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä