Miksi tuotantoeläimiä kohtaan ei saisi tuntea myötätuntoa? Ja jos niin tekee, miksi se nostattaa raivoa?

Teksti

Sitä kuulee usein ihmisten kertovan miten he ovat olleet eläinrakkaita jo aivan pienestä asti. Miten he ovat aina tunteneet syvää kiintymystä eläimiä kohtaan.

Tiedetään myös yleisesti miten tärkeää eläinten läsnäolo voi olla empatiakyvyn kehittymisessä, miten eläin voi opettaa jo pienellekin lapselle huolenpidon tärkeydestä. Miten eläimetkin läsnäolollaan hoitavat ihmistä, miten monelle eläin voi olla se paras ystävä. Eläin ei valehtele, petä tai hylkää. Eläimen kiintymykseen ja välittömyyteen voi aina luottaa.

Kuitenkin samaan aikaan kun he muistelevat liikutuksen kyyneleet silmissään sitä miten jäisi ikuisesti kaipaamaan elämänsä eläimiä, saattavat he leikata mehukkaasta vasikanpihvistään seuraavaa palaa. Antamatta sen todellisen ajatuksen nousta tietoisuuteensa, että se lihapala lautasella on ollut elävä, hengittävä ja tunteva yksilö.

Ristiriitaan auttaakin häivyttävästi usein sen ajatteleminen, ettei eläimet ole yksilöitä. Tai vastaavasti se, että vaikka tappaminen on vaikea hyväksyä, on eläinten kohtelu  ja teurastamisprosessi kuitenkin välttämätöntä ja sentään inhimillistä.

Mutta mitä oikein on inhimillinen toisten lajien tehuotanto ja hyödyntäminen omiin tarpeisiin?

Sian älykkyyden vähättely mahdollistaa kinkun syöntiä.” Elisa Aaltola, Eläinfilosofi

Sikakohu ja tarkoituksellinen tietämättömyys

Eläinten ja varsinkin tuotantoeläinten väärinkohtelut nousee yhä edelleen uutisiin ja mediaan saakka, jopa Suomessa. Vähän aikaa sitten oli uutisissa Pietarsaaren lähistöllä olleelta turkistarhalta, jossa epäillään jätetyn turkiskettujen raatoja pitkäksi aikaa pihamaalle lojumaan. Törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomittu mies piti tilallaan 86 nautaa nälässä, janoisena ja ilman kunnollista suojaa. Broilerien teurastamisessa tiedetään olevan epäkohtia – kukaan ei tunnu tietävän kuinka laajalle ongelmat menevät.

Ja jos epäkohtia nousee esiin, niitä vähätellään ja keskustelu ohjataan usein nopeasti aivan muihin asioihin kuin eläinten asemaan.

Kun kirjoitin blogikirjoituksen eläinäitien kohtalosta, sain raivokkaita viestejä ja uhkailuja siitä että syytin eläintuottajia murhaajiksi. Eläinten tehotuotannon läpi menevät eläimethän tuotetaan, jotta heidän matkansa päättyisi teurastamoille ja sieltä edelleen tuotteiksi ihmisten käyttöön. Kerroin blogikirjoituksessani tosiasiasioista, mutta inhimillinen ja empaattinen lähestymistapani sai ihmiset raivoihin.

Minun olisi pitänyt jättää empatia ja eläimen puhutteleminen yksilönä ja pitäytyä yhteiskunnallisen keskustelun raameissa, jossa eläintä ei saa ajatella tai kohdella yksilönä.

Yksi suurimpia kohuja ja oivallisia esimerkkejä tästä samasta ilmiöstä on Forssan sikakohu. Sikakohun tapauksessa ohikulkija järkyttyi sikojen teurasauton tyhjentämisestä ja kirjoitti kokemastaan sosiaalisessa mediassa. Myöhemmin teurastamo julkaisi purkutilanteesta videomateriaalia, jota ei kuitenkaan oltu kuvattu tapahtuman aikaan. Seuraavaksi silminnäkijästä tehtiin rikosilmoitus, ja tapahtunutta tutkitaan nimikkeellä”törkeä kunnianloukkaus”.

Huoli sikojen asemasta ja eläinten oikeuksista kääntyikin nurinkurisesti tarkkailemaan ja syyttämään silminnäkijää, joka halusi kyseenalaistaa tuotantoeläinten aseman. Toki ihmiset ovat kiinnostuneita myös tuotantoeläinten oloista ja eläinten asemasta, mutta ristiriitaisesti eläimiä myös syödään enemmän kuin koskaan.  Toisaalta eläimiin ei pitäisi suhtautua liian tunteellisesti koska niitähän pitää syödä, toisaalta niiden oikeuksia pyritään suojelemaan koska ovathan ne tuntevia ja tietoisia olentoja.

Huoli sikojen asemasta ja eläinten oikeuksista kääntyikin nurinkurisesti tarkkailemaan ja syyttämään silminnäkijää, joka halusi kyseenalaistaa tuotantoeläinten aseman.

Mielenkiintoista on sikojen kohtelua kyseenlaistavaa silminnäkijää kohtaan kohdistunut someraivo. Kun kommentteja ja raivokkaita viestejä luki ja seurasi, tuntui kirjoittajien tunteet kumpuavan ennen kaikkea häpeästä ja ristiriidasta, jota eläimiä hyötykäyttävä ihminen pyrkii piilottamaan ja häivyttämään toiseuden ja lajirajojen taa. Aivan kuin yksi normia kritisoiva pystyi kuin pystyikin huolestuttavasti muistuttamaan meitä siitä, että eläimelläkin on mieli. Että vaikka ihminen kokee olevansa ylin olento, meillä pitäisi olla moraalinen velvollisuus parempaan.

Eläinten kohtelua ja niiden roolia ihmiskeskeisessä maailmassa pyritään pitämään piilotettuna ”toisena” joiden hengellä ei ole ihmiselle lopulta kuin välineellinen arvo. Ihmiskeskeisyydessä muilla lajeilla ei ole pääsyä moraalin ja empatian piiriimme, vaan he saavat pysyä ihmisyytemme ulkopuolella.

Piilottelua ja tarkoituksellista tietämättömyyttä ylläpidetään keskittämällä fokus muihin asioihin, kuin niihin joihin eläinsuojelijat ja aktivistit haluaisivat kiinnittää huomiota. Huomio pyritään ohjaamaan muualle esimerkiksi siitä, että jotakin saattaa olla vialla tavassa, jolla eläimiä tiloilla ja teurastamoilla kohdellaan. Eläinten hyvinvointi, tarpeet sekä mielen kyvyt joutuvat usein sivuun.

”Tutkijat ovat myös havainneet, että eläinkuvan ristiriitaan johtaa osittain tapa, jolla empatiaa häivytetään lihankulutuksesta poistamalla viittaukset eläinyksilöihin. Kun ihminen syö lihaa, hän ei useinkaan halua ajatella edessään olevan pihvin alkuperää – sitä olentoa, josta liha tuli. Tutkimuksessa puhutaan tarkoituksellisesta tietämättömyydestä, jolloin ihminen saattaa systemaattisesti sulkea eläinten hyvinvointiongelmia ja arvoa koskevaa tietoa pois ateriaa valitessaan. Tähän liittyy eläinten mielen aliarvointi tai kiistäminen. Sian älykkyyden vähättely mahdollistaa kinkun syöntiä.” Elisa Aaltola, Eläinfilosofi

24 hour vigil Forssa Pig Save -tapahtuma

Tapaus nousi mieleeni kun näin Forssan lehdessä uutisen, jossa eläinaktivistit olivat kokoontuneet mielenosoitukseen Forssan teurastamolle. Sama tapahtumapaikka kuin sikakohun aikaan, tällä kertaa mielenilmaus oli suunniteltu ja kontrolloitu. Aivan kuin empatialle ja kyseenalaistamiselle pitäisi aina löytää oikea aika ja paikka?

Eläinaktivistien sanoma on kuitenkin sama, kuin sikakohun tapauksessa: nostaa esirippua tarkoituksellisen tietämättömyyden tieltä.

24 hour vigil Forssa Pig Save -tapahtuma on ensimmäinen Suomessa järjestettävä 24-tuntinen mielenilmaus, jossa osoitetaan myötätuntoa eläimiä kohtaan.

24 hour vigil Forssa Pig Save -tapahtuma on ensimmäinen Suomessa järjestettävä 24-tuntinen mielenilmaus, jossa osoitetaan myötätuntoa eläimiä kohtaan. Tapahtuma alkoi maanantaina kello 10 ja päättyy tiistaina.

Posted by Forssan Lehti on Monday, July 15, 2019

Ihmiset jotka herättelevät kysymyksiä eläinten asemasta maailmassamme, pyrkivät kertomaan eläinten todellisista oloista ja pyytävät meitä katsomaan tosiasioita suoraan. He kysyvät, missä on empatia? Empatia ei ole mitään ylitunteilua tai vähäteltävää, vaan yksinkertaisesti sen ajattelemista, mitä toinen kokee. Meidät tarkoituksellisesti pyritään ohjaamaan pois myötätunnon ääreltä kun on kyse eläimistä, mutta miksi?

Vaikka ihminen edelleen uskoisi olevansa ylin laji ja omaavansa vallan muista lajeista, tarkoittaako se kärsimyksen aiheuttamista ja tuhoa?

Vaikka ihminen edelleen uskoisi olevansa ylin laji ja omaavansa vallan muista lajeista, tarkoittaako se kärsimyksen aiheuttamista ja tuhoa? Emmekö me voisi pitää huolta, suojella ja kulkea tässä maailmassa rauhanomaisesti, rinnakkain?

Muistelemme eläinystäviämme lämmöllä, olimme kasvissyöjiä tai sekasyöjiä. On kuitenkin valtaväestölle helpompaa sulkea tuotantoeläinten yksilöllisyys pois mielestä, kuin kohdata heidät myötätuntoisesti. Sillä myötätunto tarkoittaisi sen riskin ottamista, että me teemme väärin. Ja moraalisesti väärän kohtelun myöntäminen taas tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi perustavanlaatuisesti muuttaa maailmaamme ja eläinten asemaa.

Tiedon levittäminen on juuri siksi äärimmäisen tärkeää. Jotta eläinten asema maailmassamme murtuisi ja heidät alettaisiin nähdä jonkun kasvottoman massan sijasta itseisarvoisina yksilöinä.

Tiedon levittäminen on juuri siksi äärimmäisen tärkeää. Jotta eläinten asema maailmassamme murtuisi ja heidät alettaisiin nähdä jonkun kasvottoman massan sijasta itseisarvoisina yksilöinä.

”Yksi reitti poistaa ristiriitoja onkin tiedon lisääminen. Kun ihmisille kerrotaan eläinten mielen taidoista ja kun heitä muistutetaan yhä useammin niistä elävistä eläinyksilöistä, joista liha otetaan, on unohtaminen haastavampaa. Eläintä ei tällöin kohdata pelkästään liha-, muna- tai maitotuotteena, vaan taustalla oleva yksilöys nousee esiin ja avaa polun empaattisempaan eläinsuhteeseen.” Elisa Aaltola, Eläinfilosofi

 

Kommentit

2 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei ja kiitos kannustuksesta 🙂

Upea näkökulma muuten tuo synnytyksen ja raskauden alkukantaisuus! En olekaan aiemmin ajatellut asiaa tuosta näkökulmasta. Käyn tutustumassa päiväkirjaasi. 🙂

Avatar

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kuin ajatukseni sanoina❤ Mun empatia pääsi kahleistaan synnytyksen jälkeen. Sitä ennen olin tuntenut vuosia pientä kuiskailevaa ristiriitaa lihansyönnistä, mutta silti kykenin työntämään nämä ikävät ajatukset mielestäni varsin tehokkaasti. Pihvi maistui. Mutta raskaus, synnytys ja imetys olivat niin alkukantaisia kokemuksia, että en enää päässyt siitä ajatuksesta eroon, että minäkin olen eläin. Lopetin lihansyönnin +2,5 vuotta sitten ja nyt on vaikea ymmärtää miten en tehnyt päätöstä jo aikaisemmin.

Oma pohdintani julkisessa päiväkirjassani 😄 täällä: http://sompioshangrila.blogspot.com/2018/02/mina-olen-elain.html

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä