Mitä ihmettä on bikinikunto? Dieettikulttuuri vääristää kehollisuutta ja aiheuttaa kehohäpeää

Teksti

Bikinikuntoon kesäksi!

Mitä ihmettä on bikinikunto? Joku sallittu kehonmuoto, joka saa pukea ylleen bikinit? Muut ei saa?

Mitä ihmettä on bikinikunto? Joku sallittu kehonmuoto, joka saa pukea ylleen bikinit? Muut ei saa?

Olen ollut siro, sirohko, erittäin raskaana, 30 kiloa painavampi, timmi ja nyt aktiivisesti urheileva ja voimakas, mutta en mikää rasvaton bikinifitness vaan normaalipainoinen. Kesällä herkuttelut tuo keskivartalolle lisää pyöreyttä kunnes huomaan että pehmeät kohdat vyötäröllä ovat kadonneet. Painoani en tiedä eikä se ole tärkeää.

On normaalia että keho muuttuu vuodenaikojen ja elämäntilanteen mukaan. On luonnollista että me kaikki emme koskaan palaudu raskauksien jälkeisiin mittoihimme ja on luonnollista että me emme mittaa ja vertaile.

Olen ollut aina tietämättäni kehopositiivinen. Se on ollut minulle luonnollista ja itsestäänselvää, sillä sain kokea lapsuudessani tärkeitä asioita, jotka tukivat kehollisuuden ymmärtämistä.

On huolestuttavaa miten dieetit, tyytymättömyys omaan kehoon ja painontarkkailu ovat tärkeä osa nykyaikaa. Kesän lähestyessä bikinidieetit ja treenikurssit täyttyvät osanottajista jotka haluavat kehdata kulkea rannalla bikineissä. Mitä ihmettä on bikinikunto? Jokin ihannevartalotyyppi johon pitäisi pyrkiä vai? Tekeekö se meistä riittävämpiä, parempia ihmisiä? Miten pari ilolla tuotettua vatsamakkaraa voi alentaa kenenkään ihmisarvoa?

Olen ollut aina tietämättäni kehopositiivinen. Se on ollut minulle luonnollista ja itsestäänselvää, sillä sain kokea lapsuudessani tärkeitä asioita, jotka tukivat kehollisuuden ymmärtämistä.

Kun olin pieni, menimme mummuni kanssa Pyhäjärven rannalle opiston saunan naistenvuorolla saunomaan ja uimaan, joskus kolmenkymmenen täysin oudon naisen kanssa. Siellä oli meitä tyttöjä ja naisia sukupolvesta toiseen ja vartaloita pienistä, ryppyisistä aina pulleisiin, hintelöihin ja raskasluisiin.

En koskaan ajatellut ketään näistä tytöistä tai naisista kehoina, vaan samanarvoisina ihmisinä.

Leveät puiset lauteet täyttyivät naurusta, saunavihtojen läiskeestä ja tuoreen koivun tuoksusta.

Menimme uimaan järveen saunan kuumuudesta höyryten, rannat täyttyivät naurusta, puheensorinasta ja hiljaisista väreistä, kun joku lähti pidemmälle uinnille hakien rauhaa järven iltaisesta hehkusta.

Saunomassa ja uimassa saattoi vierähtää monta tuntia, jonka jälkeen istahdettiin hiukset pyyhkeisiin käärittyinä saunan pihalle grillaamaan makkaraa ja juomaan pillimehua. Saunassa koettu häpeämättömyys ja kollektiivinen intiimiys kietoi meidät kaikki johonkin onnelliseen yhteisymmärryksen kuplaan.

En koskaan ajatellut ketään näistä tytöistä tai naisista kehoina, vaan samanarvoisina ihmisinä.

Palasin näihin muistoihini vuosia sitten kun minulle tapahtui jotain ensimmäisen raskauden ja synnytyksen jälkeen. Aloin treenata ja laihduttaa epätoivoisesti. Valtavalla vimmalla. En ajatellut mitään muuta kuin peilikuvaani, joka oli järkyttänyt minut. Aina hoikka ja siro kehoni oli muuttunut. Vatsani roikkui, takapuoleni roikkui, naama oli turvonnut ja pidin itseäni todella rumana.

Laihdutin ja treenasin itseni vuoden aikana rasvattoman timmiin kuntoon, mutta tarkastelin koko liikuntaa ja kehollisuutta vääristyneesti. Liikkumisen tarkoitus oli ensisijaisesti laihduttaa, muokata kehoa paremmaksi ja riittävävämmäksi. Tarkastelin koko kehollisuutta vääristyneesti.

Laihdutin ja treenasin itseni vuoden aikana rasvattoman timmiin kuntoon, mutta tarkastelin koko liikuntaa ja kehollisuutta vääristyneesti.

Vaikka saavutin päämääräni, oli täysin timmissä kunnossa pysyminen jatkuvaa kontrollointia, kieltoja ja kiristelyä. Kuljin rannalla bikinikunnossa, mutta kieltäydyin jokaisesta sen kesän aikana tarjotusta jäätelöstä. Grillausillat tuntuivat turhilta. En nauttinut mistään mihin liittyi nautiskelu, rentoutuminen ja kontrolloimattomuus.

Ihannepaino ei tuonut onnea. Minun oli todella paha olla. Jouduin tarkastelemaan syvällisemmin motiivejani ja suhdettani kehollisuuteen. Mihin pyrin sillä kaikella? Hakemaan hyväksyntääkö? Keneltä? Ainoa joka oli tyytymätön siihen miltä näytin, olin minä itse. Sillä annoin ympäristön ja vallitsevien pinnallisten arvojen vaikuttaa siihen miten näin itseni ja arvoni.

Teki kipeää ymmärtää että en ollut seisonut omilla jaloillani, vaan olin ollut normien ja kauneusihanteiden uhri.

Teki kipeää ymmärtää että en ollut seisonut omilla jaloillani, vaan olin ollut normien ja kauneusihanteiden uhri. En ollut ymmärtänyt että minun kehoni tarvitsi aikaa palautumiseen, että minun olisi pitänyt ulkoisen sijaan keskittyä sisäiseen. Olin ollut dieettikultuurin sokaisema, joka lupaa viikkojen kiristelyllä tähtiä taivaalta.

Nykyään liikkuminen ja tunne voimasta ja jaksamisesta on vain yksi osa elämää. Tärkeä osa, mutta ei asia ylitse muiden. Jos en pääse joskus liikkumaan viikkoon tai talven aikana on tullut kuin varkain makkaroita vatsan seudulle, se on vain elämää sekin. Meidän kehomme muuttuu vuodenaikojen mukaan, elämäntilanteen mukaan ja sen kaiken sen mukaan, miltä meidän elämässämme tapahtuu.

Liikun ja syön kun huvittaa. Ne kuuluvat elämästä nauttimiseen ja hyvään fiilikseen, mutta niin kuuluu myös hyvä ruoka, seura, biletys, nukkuminen, laiskottelu ja herkuttelu.

Suhtautumiseni muuttui kun aloin tutkiskella ja pohtia elämäni suuntaa, omaa pahaa oloani. Aloin taas muistaa mummun kanssa koetut kesäpäivät, kaikki yhteissaunan tuomat tunteet yhteenkuuluvuudesta. Olinko koskaan katsonut erilaisia kehoja niitä arvostellen, toisen riittävyyttä pohtien? Vai olinko sittenkin pienen tytön silmin ja sydämin ihailllut sitä miten jokainen kantoi itsensä ylpeydellä ja hyväksyen, antaen tunteen siitä että olisin aina tarpeeksi riittävä?

On tärkeää että me ymmärrämme olevamme riittäviä myös kehollisesti. Sillä meidän arvomme heijastuvat siihen miten me olemme omien tyttöjemme ja poikiemme edessä. Ja edelleen meidän hyväksyntämme opettaa heille –  toivottavasti jonain päivänä – täysin itsestäänselvää kehopositiivisuutta, jossa jokainen keho on kaunis ja hyväksytty.

 

 

 

 

 

Kommentit

2 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei!

Ei tietenkään. Kuten kirjoitan, ja aihe on teema blogissani, pidän kehostani ja itsestäni huolta. En ole missään koskaan väittänyt että hyvinvointi ja ”huoltaminen” olisi jotenkin kehopositiivisuuden vastaista. Terveysaspektit eivät ole vastakkaisia liikkeelle, kuten ei myöskään karkin mässyttäminen sohvannurkassa. Kyse on siitä että kaikki kehot oikeasti , käytännössä ja arjessa, hyväksytään. Oli kehollisuuden takana mitä tahansa. Kaikki muu on itseasiassa irrelevanttia.

Avatar

Mutta pitää antaa tilaa niille, jotka nauttii siitä, että keho on ”huollettu”. Toisille se ei ole jatkuvaa syömisten ja kilojen kyttäämistä, siitä voi tulla elämäntapa siinä missä karkin mässyttämisestä sohvan nurkassakin. Ihan yhtä oikein molemmat. Jos haluaa tehdä työtä itsensä eteen ITSENSÄ takia niin se on tosi ok ja hyvä juttu. Sellaisia ihmisiä ei saa niputtaa yhteen näiden jojo-diettaajien kanssa.

Menee välillä vähän yli tää kehopositiivisuus hössötyskin…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä