Nykyään pitäisi olla mielipide joka asiaan – ja mieluiten heti, eikä hetken päästä

Pitääkö olla mielipide joka asiaan? Ei pidä. Vaikka tuntuu usein siltä, että pitäisi. Ja mieluiten vielä heti nyt, eikä hetken päästä. Jos ajatukset on selkeytyneet viikon aikana jostakin someakin kuohuttaneesta asiasta, it’s late news.

Tai sitten pitää levitellä niitä mielipiteitään joka paikassa, jossa ne ehkä vaan loukkaa ja aiheuttaa pahaa mieltä.

Tuli mieleen oma lapsuus ja nuoruus, kun tällaisia sosiaalisen median ulottuvuuksia ei vielä ollut olemassakaan. Mielipiteitä kerrottiin ihan vaan päin naamaa, vessan seinillä, päiväkirjan sivuilla, ystäväkirjoissa, pulpetin kannessa, kirjeessä, kuiskuteltiin toisten korviin, huurtuneissa autojen ikkunoissa tai piirrettiin iskulauseita kusella lumeen.

Mielipiteitä kuultiin radiossa, telkkarissa uutisten aikaan tai lehtien sivuilla. Biiseissä. Teatterissa. Kadulla.

Kun otti päästä tai harmitti, ne fiilikset raivokirjoitettiin vaikka päiväkirjan sivuille. Avauduttiin kaverille tai ärrän myyjälle.

Hitaus on arvokasta. Se ei silti tarkoita passiivisuutta, vaan aktiivista flowta.

Kun sai päähänsä, että olisipa kiva jaella mielipiteitä jonkun kanssa, pyöriteltiin numero ja toivottiin, että joku on kotona vastaamassa. Tai sitten hypättiin pyörän selkään, ajettiin pari kilsaa kuoppaista hiekkatietä, saavuttiin ja koputeltiin oviin.

Mentiin sisään, jossa kaverin äiti oli leiponut pullaa. Istuttiin pöydän ääreen juomaan maitoa ja kerrottiin mielipiteitä suu täynnä lämmintä korvapuustia.

Postia saapui, kun postiauto kiersi kylällä. Sieltä tuli sitten niitä harkittuja mielipiteitä, eikä mielijohteesta jaeltuja läski kommentteja.

Kirjoja luettiin paljon. Kirjoja pystyi lainailemaan vaikka kun kirjastoauto kiersi Kumisevan kylällä Varisjärven ympäri. Kirjoja lukiessa mielipiteet avartui ja ajatuksia pohdittiin ajan kanssa. Sivuilla pystyi astua toisen saappaisiin ja oppi ymmärtämään perspektiiviä.

Keskiaikaisissa elokuvissa viesti saapuu kuninkaalle oltuaan matkalla kuukauden. Viestintuoja on merellä ja ratsunsa selässä ryvettynyt, ojentaessaan mielipiteitä sisältävän käärön valtaisuimella odottavalle mielipiteiden muodostajalle. Tuntuu naurettavan pitkältä ajalta. Mutta se oli ajankohtaista uutisointia silloin.

Joskus voisi toivoa, että mielipiteiden vaihtamisen välillä olisi kuukauden viive. Aikaa ei ole koskaan liian vähän, eikä se liiku yhtään sen nopeammin kuin kuninkaiden aikaan. Jotta ihmisillä olisi enemmän malttia ja kärsivällisyyttä ajatella ajatuksensa rauhassa loppuun saakka.

Mielipiteen ei pitäisi olla itseisarvo, ellei sitten ole joku kuningas.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä