Pälättävä introvertti? Oletko puhelias mutta väsyt helposti ihmisten seurassa? Testaa oletko introvertti!

Sittenkin introvertti?

Oletko joskus liian uupunut vastaamaan puhelimeen? Jos olet ollut lomalla jossa on pitänyt olla aktiivisesti ihmisten kanssa, tarvitsisit uuden loman toipumiseen? Avokonttori on täysin mahdoton tapa työskennellä? Koti on houkuttelevin vapaa-ajanviettopaikka, tai jokin muu rauhallinen ympäristö?  Ladataksesi akkuja tarvitse yksinoloa?

Jos tunnistat nämä piirteet, olet todennäköisesi introvertti.

Ennen kaikkea identiteettin pitäisi olla jotain, jonka me jokainen itse määrittelemme. Ja muiden tulisi kunnioittaa ja arvostaa sitä.

Ekstrovertit ovat maailmamme ihanneihmisiä

Identiteetti on monimutkainen asia ja siihen liittyy paljon asioita. Sukupuoli-identiteetti, ryhmään kuuluminen ja miten hyvin tuntee itsensä. Ennen kaikkea identiteetin pitäisi olla jotain, jonka me jokainen itse määrittelemme. Ja muiden tulisi kunnioittaa ja arvostaa sitä.

”Identiteetti vastaa ensisijaisesti kysymykseen ’kuka minä olen’. Siihen ei tulisi suhtautua pysyvänä ominaisuutena, vaan oman identiteetin kehittyminen olisi hyödyllistä nähdä jatkuvana vuorovaikutuksellisena prosessina. Identiteetin voidaan ajatella muodostuvan sekä henkilökohtaisesta että sosiaalisesta puolesta. Henkilökohtainen identiteetti muodostuu ominaisuuksista, jotka erottavat meidät muista. Tällaisia ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi omat arvot ja kiinnostuksen kohteet.”  Suomen mielenterveys ry

Oivallukset omasta persoonallisuudesta ja piirteiden nimeäminen voi helpottaa omaa elämää.

Oivallukset omasta persoonallisuudesta ja piirteiden nimeäminen voi helpottaa elämää. Vaikka intro-tai ekstroverttiys ei ole koko identiteettimme, niiden tunnistaminen voi olla todella tärkeää.

Jo pienenä nautin yksinolosta, puuhastelusta, kirjoittamisesta ja maalaamisesta. Joskus ystävien kanssa leikkiminen tuntui vain rasittavalta ja omiin maailmoihin sukeltaminen houkutteli aina enemmän. Olen silti kuullut läpi elämäni miten kumppanit tai tutut ovat saattaneet ihmetellä, etteikö minulla ole ystäviä? Olen aina ajatellut, no että onhan minulla, ne muutama jotka ovat todellisia ystäviä. Onko hyväksyttävämpää ja hienompaa että ystäviä on pilvinpimein? Kuulostaapa varsin uuvuttavalta!

Olen jopa joskus yrittänyt olla sosiaalisempi ja ”hankkia” lisää ystäviä, mutta se on tuntunut väkinäiseltä vääntämiseltä ja valtavan raskaalta.

Kuulun täällä Tanskassa naistenklubiin, jonka kanssa tapaamme parin kuukauden välein. Vietämme yhden lauantain yhdessä ja tuon tapaamisen jälkeen olen täysin puhki koko seuraavan viikon. Vaikka päivä on nautinnollinen, se vie valtavasti voimia. On helpompaa silti elää tilanteen kanssa kun hyväksyy ja tietää, mistä se johtuu. Pystyy valmistautumaan olemaan sosiaalinen, kestämään päivän läpi ja latautumaan seuraavana päivänä.

Extrovertit ovat siis nykyajan ihanneihmisiä.

Maailmamme on tavallaan ekstroverttien maailma, sillä n. 70% väestöstä on ulospäinsuuntautuneita, kun intovertti on usein enemmänkin sisäänpäinsuuntautunut pohdiskelija, joka nauttii omien ajatustensa kanssa olemisesta. Ekstrovertit ovat siis kuin nykyajan ihanneihmisiä, jos saa vetää mutkia suoriksi. Extrovertit saavat psyykkistä energiaa kanssakäymisestä ihmisten kanssa ja tylsistyvät yleensä hyvin nopeasti, jos joutuvat tekemään mitään yksin.

Introvertin sisäinen maailma toimii jotakuinkin päinvastoin.

”Carl Jungin mukaan introvertti kuluttaa psyykkistä energiaa kanssakäymisessä ihmisten kanssa ja latautuu olemalla yksin mietiskellen. Introvertit yleensä nauttivat aktiviteeteista, joita voi tehdä yksin omassa rauhassa, kuten lukemisesta, kirjoittamisesta, tietokoneista tai luonnossa liikkumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö introverteilla olisi ystäviä. Heillä on yleensä vain muutamia todella hyviä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ideoita ja keskustella asioista todella syvällisesti. Introvertit menestyvät yleensä hyvin ammateissa, jotka vaativat paljon ajattelutyötä ja pohdiskelua, ja joissa on vähemmän tiimityöskentelyä, esim. tiedemiehinä, taiteilijoina, kirjailijoina ja insinööreinä.” Introvertit.net

Vaikka ekstrovertti on ihailtu ihmistyyppi, mitä väliä? Ei kannata yrittää änkeä itseään lokeroon, johon ei vaan mahdu. Elämästä tulee varsin vaikeaa, jos pyrkii olemaan extroverttisosiaalinen, johon voimat ei lopulta vaan riitä.

Jo pienten lasten kohdalla tämä olisi tärkeä ymmärtää, sillä niin monilla introverteillä varmasti keittää yli päiväkotien ja kouluympäristöjen jatkuva sosiaalisuuden vaatimus. Olemme jo syntymässä introverttejä ja olisi valtava helpotus lapselle saada tilaa ja rauhaa kun mieli tuntuu hajoilevan sosiaalisuuden paineessa.

Vaikka ekstrovertti on ihailtu ihmistyyppi, mitä väliä? Ei kannata yrittää änkeä itseään lokeroon, johon ei vaan mahdu.

Oletko sinäkin puhelias, mutta väsyt sosiaalisissa tilanteissa?

Luulen että äitini näki minun kykyjeni loistavan yksinäisyydessä ja kannusti aina minua omiin puuhiini huomatessaan jaksanut muuta. Kun ymmärsin teini-ikäisenä miksi en jaksanut sosiaalisia ympyröitä, julkisia paikkoja ja väsyin helposti jopa rakkaiden ihmisten seurassa, oli se kaikkineen valtava helpotus.

Sillä olen kuin olenkin introvertti, eikä se ole vähempiarvoista. Tai jotenkin huono.

Minun ei tarvitse enää kokea huonommuutta tai alemmuutta tässä sosiaalisuutta vaativassa maailmassa, vaan saan olla oma itseni.  Sellainen tyyppi, joka väsyy helposti ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja jolla on suuri tarve yksinäisyyteen ja rauhaan. On ollut helppo tehdä luovaa työtä nyt aikuisenakin, kuten kirjoittaminen ja elokuvaleikkaaminen, joiden suurimpia vaatimuksia on ajattelutyö ja kärsivällisyys. Sopii luonteelleni ja hiljaisuutta kaipaavalle mielelleni täydellisesti.

Jos olen ollut yltiösosiaalisessa työssä, olen kyennyt siihen vain projektimaisesti.

Ihmisten on joskus vaikea uskoa sitä että olen introvertti, sillä on hirveän puhelias.

Ihmisten on joskus vaikea uskoa sitä että olen introvertti, sillä on hirveän puhelias. Tapaan ihmisiä ja pälätys alkaa sillä minuutilla ja ei ole loppuakseen. Introverttiys kun ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla sosiaalinen ja nauttia muiden seurasta.

Introverttinä voimat kuitenkin kuluu nopeammin kuin muilla, ja ne hiipuu ainakin omalla kohdalla juuri siksi, kun on niin täysillä läsnä. Ihmisten tulkitseminen, myötäeläminen ja ymmärtäminen on kivaa, mutta se ottaa voimille. Mutta ei missään nimessä vastenmielistä tai ahdistavaa. Energia vaan loppuu jossakin vaiheessa ja ainoa mikä lataa akut, on yksinolo.

Jos nautit yksin olemisesta, ei siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Luova työ on paljon helpompaa ilman häiriöitä.

Tunnistatko monia näitä piirteitä itsessäsi?

Introverttinä koen että voimani kuitenkin kuluvat nopeammin kuin muilla ja ne hiipuvat siihen, kun on niin täysillä läsnä.

Testaa täältä oletko sinäkin introvertti

Kerro minulle tuloksesi!

View this post on Instagram

Älä nyt noin vakavasti ota, mitä sä nyt tolleen, älä nyt leikistä suutu, mikä herkkis, en ymmärrä miten voit tuntee noin, mitä draamaa tai itkupilli. Kaikki toisen tunteen vähättely on väärin. Se on toisen pienentämistä ja syvän sisäisen tarpeen kieltämistä. Vähättelyllä voi oikeasti loukata todella syvästi. Oon itse ollut pitkässä suhteessa, jossa oli paha olla. Kesti pitkään ymmärtää, miksi. Toisen tasaisen tappava sarkasmi ja vähättely tekivät tehtävänsä. Vaikka olen itsekin yksi hulivili, on minussakin tasoja, kuten meissä kaikissa. Jotkut meistä on kuitenkin herkempiä, kuin toiset. Jos toinen ihminen lyö aina kaiken läskiksi, miten saada itsensä näkyväksi kokonaan? Minne pistää ne tunteet, joita ei saisi näyttää, koska ne on liikaa? Pitää yrittää olla kova ja ylpee, peittää oma herkkyys. Alkaa mitätöidä itsekin itsensä. Oma minuus alkaa hävettää. Eikä häpeä johda koskaan mihinkään hyvään. Mietin tätä asiaa taas tänään erityisen paljon, kun huomasin että Askin isoveljet naureskeli, kun pienimmällä meni välillä vähän hermot. Turhautuneisuus kääntyy pienellä vielä herkästi itkuksi. Ja toisten naureskelu, eli vähättely, kääntää kiukun raivoksi. Tunnistan senkin tunteen. Raivon, kun mikään ei saa toista tunnistamaan omien tunteiden totuudellisuutta. Kun se mitä tuntee sisimmässään, onkin jotenkin väärin. Kuin minussa olisi ihmisenä jokin valuvika, joka pitää korjata. Mutta ei ole mitään vikaa vaan aitous, jolle tulee löytää oikeutettu heijastus. Ei sellainen, joka kieltää ja pitää typeränä. Vaan joku, joka antaa tunteille sijaa. Joka näkee sinut kokonaan. Muistutuksena itselleni ja muille: on ok olla syvästi tunteva ja empaattinen ihminen. Meissä ei ole mitään vikaa. Päinvastoin🧡 #eritysherkkä #herkkyys #empatia #tunne #inhimillisyys #jyllanninsuomineito #kaksplusblogit #bekind

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

Kuka minä olen?

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

Toinen pälättävä introvertti täällä. 🖐 Itse olen pohtinut viime aikojen korona-karanteenissa onko väärin odottaa lasten teini-ikää? Saako omien lasten seurassa väsyä? Latautumiseen tarvittava oma aika on kolmen pienen lapsen kanssa olematonta, mutta itsehän ne on halunnut. Onko väärin haaveilla siitä muita piinaavasta kahden viikon karanteeniajasta yksin suljetussa hotellihuoneessa?

Avatar

Olen ambivertti, 50% molempia. Tunnistan kyllä itseni. Viihdyn minulle tärkeiden ihmisten seurassa enkä tunne itseäni väsyneeksi sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Opiskelen sosiaalialaa, koulussa on paljon pari/ryhmätöitä ja harkassa joutui olemaan koko ajan ihmisten kanssa. Nautin siitä, ja pidän työskentelystä jonkun kanssa. Riippuu toki päivästä, joskus haluaa vain keskittyä tekemiseen yksinään. En myöskään ole kovin puhelias, suurissa joukoissa olen yleensä vain sivussa kuuntelemassa. En tykkää olla esillä yhtään.

Terhi-Anneli

Tuo on aika sopiva! 😀 Olisi hienoa kun olisi enemmän sitä sosiaalista sietokykyä, mutta onneksi sentään tiedostaa ja tuntee itsensä.

Avatar

Olen pitänyt ekstrovertteja ihanneihmisinä, mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen ymmärtänyt,että oikeasti introvertit ovat aivan yhtä mahtavia. Nykyään en vaihtaisi luonnettani mihinkään, olen ylpeä introverttiuudestani, vaikka vuosikaudet haaveilin että olisin erilainen.

Avatar

Kiitos artikkelista, ihan todella hyvä ja omaa oloa helpottava teksti. Olen sosiaalinen, mutta juurikin väsyn helposti ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista. Olen ajatellut olevani ekstrovertti, mutta testin tulokseksi tuli 90 prosenttisesti introvertti, joka kuvaa itseasiassa mua todella hyvin.

Avatar

90% introvertti, enkä yllättynyt kyllä ollenkaan. Paras viikonloppu ois sellainen, että oisin yksin kotona, ei tarvitsisi puhua kenenkään kanssa. Vain kirja ja kahvikuppi seurana ❤️
Kuitenkin olen valinnut ammatin, missä olen kokoajan ihmisten kanssa tekemisissä. Päiväkoti. Mutta tunnen, että olen siellä tuomassa todella kaivattua tasapainoa yleensä niin ekstroverttiin työyhteisöön. Lapsetkin ovat erilaisia. On todella tärkeää, että myös introvertti huomioidaan ja heitä ymmärretään. Minulla on aikaa pysähtyä ja nähdä tilanteet eri tavalla, kuin vauhdikkaammilla työkavereillani. Ja puuttua esim. Kiusaamistilanteisiin. Onnea on erilaisuus ❤️

Terhi-Anneli

Hei!

Tämä on niin tärkeä pointti, miten lapset ovat myös erilaisia ja ymmärrystä ja sitä sosiaalistä älykkyyttä tarvitaan. Upeaa että heillä on introvertti siellä apuna. 🙂

Avatar

Virkistävää luettavaa! Osuin sattumalta blogiisi. Tulin nettiin pörräämään ja etsimään, josko löytäisin bloggaajan, jota jaksaisin alkaa seurata (en o ikinä seurannut ketään blogeissa, tubessa, Instaan en edes kuulu) ja säkällä klikkasin tänne ensimmäisenä. Luin esittelys ja nyt tän introverttiysjutun ja hoksasin, että saattaisinpas alkaa ekaa kertaa ikinä seuraamaan blogia.

Oon ite muusikko (sivuammatiltani tosin), soitan bändissä, tykkään esiintyä ja oon tosi puhelias ja sosiaalinen. Kaipaan sellaselle kuitenkin tosi paljon vastapainona vetäytymistä ja hiljaisuutta. Siispä itsellenikin yllätyksenä hoksasin kans tässä taannoin, että taidan ollakin introvertti. Tai kenties tämä 50-50-tyyppinen, mutta selkeästi sosiaalisista tilanteista uupuva. Ja todella pohdiskeleva ja itsereflektoiva, harkitseva ja suunnitelmallinen, lähes olemattoman vähän impulsiivinen. Ennen oli toisin tai niin ainakin kuvittelin, koska kolmekymppiseksi asti luulin olevani ekstrovertti. Pitkään kävin läpi ajatuksiani ja oli tosi helpottavaa hoksata, mistä uupuminen johtuu…

Haa, herätteleviä aiheita. Tästä vois puhua pitkään. Kiitos!

Terhi-Anneli

Hei Maisa!

Kiitos ihanasta viestistäsi. 🙂

Kuulostaa todella tutulta. Eli sosiaalisuus ei ole mikään ahdistava asia, mutta en jaksa sitä loputtomasti. Enkä useinkaan kaipaa seuraa, vaan teen asioita mielelläni yksin. Se on jotenkin helpompaakin. On joskus huvittavaa miten lähinnä muut saattavat huolehtia, että kun aina teen yksin asioita. Vaikka perheellisenä se nyt on aika harvinaista herkkua kuitenkin.

Tervetuloa seurailemaan blogiani 🙂

Terhi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä