”Oletko nyt ihan varma, että ne sun lapset tulee ikinä tarvitsemaan tai hyötymään suomesta mitenkään?”

Vieraassa maassa asuminen on oma valinta, mutta siinä vaiheessa jos saa lapsia ulkomaalaisen kanssa, asiat mutkistuukin. Kielenoppiminen ja toisen kulttuurin tapojen ylläpitäminen voi vaikeutua.

Monet asiat ovatkin arjessa aika erilaisia, kuin olisi voinut etukäteen kuvitella. Kotoutuminen voi kestää vuosikausia ja vaikka vieraan maan kielen oppisikin täysin sujuvaksi, aksentti pitää huolta siitä, että tulee aina olemaan se ulkomaalainen. Oma uudenlainen identiteetti ulkomaalaisena vieraassa kulttuurissa tulee hyväksyä ja tottua vaikka siihen, että oudotkin ihmiset kyselevät henkilökohtaisia asioita päivittäin.

Ai et ole täältä, mistä olet? Miksi olet täällä? Kauanko olet ollut? Mitä teet, onko sinulla tanskalainen mies vai?

Monella tuntuu olevan myös vahvoja mielipiteitä siitä, miten monikielisen lapsen kielitaitoa tulee opettaa ja ylläpitää. Jokainen vanhempi ja perhe tekee kuitenkin omat päätöksensä, miten kielet otetaan huomioon. Lisäksi olosuhteet ovat kovin erilaisia kulttuurista ja perheestä toiseen – ja lapsen yksilöllinen temperamentti vaikuttaa myös kielenoppimiseen.

Kirjoitin avoimen blogitekstin siitä, miten oma lapseni on aina välillä lähettämässä minua maitojunalla Suomeen. Lapseni turhautuu joskus siihen, että olen suomalainen ja hänen mielestään en kuulu tänne Tanskaan.

Mielestäni on tärkeää kertoa myös niistä puolista, miten monikulttuurisuus ja monikielisyys voi aiheuttaa haasteita ja sydäntäsärkeviä ongelmia perheissä. Kaiken taustalla voi olla kieliongelmat ja kuopukseni kipuilu suomen kielen kanssa. Minulla on poikani kanssa kielimuuri. Asiaan on monia ratkaisuja, mutta myös suomen kielen sinnikäs puhuminen voi elvyttää kielitaitoa yhdessä aktiivisen Suomessa vierailun kanssa.

”Toki sekä suomi että tanska ovat molemmat todella rumia ja käytössä huonoja kieliä”

Sain blogitekstiini paljon palautetta. Sain myös yhden vallan mielenkiintoisen kommentin:

”Aika hauska. Toki sekä suomi että tanska ovat molemmat todella rumia ja käytössä huonoja kieliä. Oletko nyt ihan varma, että ne lapset tulee ikinä tarvitsemaan tai hyötymään suomesta mitenkään? Jos ei asu Suomessa ja vain silloin tällöin tapaa sukulaisia, niin en kyllä ymmärrä. Työelämä ei hirveämmin anna arvoa pikkukielille, eikä myöskään kielille joita puhut vain vähän ja suurella vaivalla. Jos eri maassa asuvat sukulaiset puhuu eri kieltä kuin sinä, niin ei siihen kuplaan vain pääse koskaan sisälle, ja miksi pitäisikään? Ei lapsi pysty luomaan oikeita ihmissuhteita kuin aikaisintaan vasta aikuisuuden kynnyksellä, joten ne sukulaissuhteet mitkä ehkä näyttävät aikuisen silmissä tärkeiltä, on enemmänkin sitä hetken pikku huumaa, mitä koko lapsuus oikeastaan on. Varsinkin jos on isovanhemmista kyse, jotka valitettavasti kuolee usein niillä main, kun se oma elämä vihdoin alkaa (parikymppisenä). Siinä kohtaa on myöhäistä miettiä että nyt tarvitaankin sujuvaa ranskaa tai espanjaa, mutta vähän tuli suomea opittua.

No, itse ainakin toivon että olisin säästynyt sekä suomelta että ruotsilta, oli vanhempien äidinkieli sitten mikä tahansa. Oikeasti pelottavaa miettiä mistä kaikesta jää paitsi, jos kasvaa vain pohjoismaisten pikkukielten keskellä.”

Vastasin näin:

”Hei!

Kiitos mielipiteestäsi. Kieli on tärkeä osa identiteettiä, kulttuuriperimää ja ihmisen kokemusta omasta itsestä osa maailmaa ja juurista. Kieli on maailman rajat, enkä pysty itse esim.kuvailemaan moniakaan asioita,syvällisiä tai ei, samalla tavalla vierailla kielillä, kuin äidinkielellä. Koen täysin päinvastoin kuin sinä, eli mielestäni pienet kielet ovat arvokkaita ja niitä tulisi vaalia ja suojella. Suomen kieli, kuten kolme saamenkieltä, ja monet muutkin pienet kielet. Onhan tanskan kielikin pieni kieli, kuten myös kaikki pohjoismaiset kielet.

Pienten kielten arvo työelämässä on toisarvoinen seikka. Elämä on muutakin kuin uranluomista, eikä elämässäni prioriteetti.

En myöskään ymmärrä viittauksiasi siitä, ettei lapsuus olisi tärkeä ajanjakso ihmisen elämässä, saati etteikö ihminen pystyisi jo todella pienestä pitäen luomaan ihmissuhteita. Täysin vieras ajatus, ja varhaislapsuus ja lapsuus on tutkitustikin yksi tärkeimpiä jaksoja ihmisen elämässä muokaten minäkuvaa, suhdetta muihin ja ympäristöön usein koko loppuelämäksi.

Nykyaikana englannin kieleltä ei voi välttyä. Meidänkin perheemme on kolmekielinen, jossa ei todellakaan haluta ”säästyä” pienempien, mutta todella merkityksellisten, pohjoismaisten kielten oppimiselta. Sukulaiset ja ystävät Suomessa eivät ole kukaan kuolemassa lähivuosinakaan, vaan lapsilla on edessä ehkä vuosikymmeniä upeaa aikaa suomalaisessa ympäristössä. Ja ikinä ei voi tietää minne elämä vie, ei ole poissuljettua, etteikö asuttaisi joskus Suomessa tai ehkä lapseni haluavat joskus viettää kesiä, rippikoulua, opiskella tai jopa muuttaa Suomeen.

Terhi”

Muita ajatuksia herätteleviä kommentteja blogiteksiini

”Lähdin perheeni kanssa pois Suomesta n. 4 vuotta sitten suurilta osin rasismin ja mieheni töihin kelpaamattomuuden takia. Hän on maisteri mies jolla jopa suomen kansalaisuus MUTTA hän on musta. Niille jotka ei tiedä pitää kansalaisuuden saadakseen läpäistä suomen kielen koe arvosanoin 3/5. Eli hän osasi puhua ja kirjoittaa myös kieltä. Lapseni oli 3 vuotias (tällä hetkellä 7) kun päiväkodin täti sanoi hänelle että on apina ilman häntää.

Ei ajatellut että lapsi puhuu kotona.
Suomi on täynnä rasisteja. Eikä se ikävä kyllä tule muuttumaan nopeasti miksikään.”

”Itkin (onnesta ja helpotuksesta) kun luin taman. kiitos! Tyttareni on monta kertaa ’laittanut’ minut maitojunaan. Ymmartaa suomen hyvin mutta nyt vaihe etta ei halua vastata. Puhun myos italiaa ja ranskaa mutta tyttareltani ei ole mitaan kiinostusta. Olkoon tama vaihe sitten…:)”

Isompana ymmärtävät kielien rikkauden, ja äiti on aina rakas! <3″

”Me ollaan aina käyty paljon Suomessa (ennen koronarajoitteita, nythän se varmaan loppuu), ja nyt 12-vuotias poitsu huomauttaa jos en käytä suomalaisia sanoja. Äsken just paheksui, kun sanoin ”triksi”, ja kun korjasin tempuksi, niin sanoi, että ”bedre”. Hän saa siis kyllä puhua norjaa. 😂”

”Olipa mielenkiintoista luettavaa. Mun nuorimmat lapset on puoliksi hollantilaisia, mutta ollaan aina asuttu Suomessa. Ollaan lasten isän kanssa erottu jo kauan sitten ja hän muutti Suomesta pois nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen lasten hollannin kielitaito alkoi taantua. Olen yrittänyt ylläpitää sitä äänikirjoilla ja hollanninkielisillä leffoilla, mutta ei sillä ihmeitä tehdä. Yhteydenoito idän kanssa tapahtuu videopuheluin, ja tapaamisia on harvoin.”

”Minut on lähetetty monesti ulos nukkumaan 😂!”

”Ole ylpeä siitä että olet jaksanut puhua suomea lapsillesi. Ei se kaikilta onnistu juuri mainitsemistasi syistä. Kuulun itse tämän suhteen ns. epäonnistuneisiin vanhempiin mutta en pidä tätä kuitenkaan anteeksiantamattomana syntinä.”

Olen saanut myös paljon viestejä muissa ryhmissä ja Instagramissa. Kiitos paljon kaikille vastanneille!

Käy Instagramissa kuuntelemassa, kun kolmekielinen poikani kertoo iltasatua

Instagramissa voit seurata myös seurata päivittäistä arkeamme täällä Tanskassa. Tervetuloa!

 

 

Kommentit

2 kommenttia
Terhi-Anneli

Moi,

no sanopas muuta. Ja näissä asioissa kannattaa seurata omaa intuitiota ja tunnesidettä siihen kieliasiaan.

Terhi

Avatar

Onpa ahdasmielisiä ihmisiä ja kommenteista paistaa,ettei kommentoijat ole paljoa ulkomailla asunut. Itse olen asunut yli 17v Ruotsissa ja monet suomea osaavat ystäväni ovat NIMENOMAAN saanut töitä, koska osaavat suomea. Monet kansainväliset firmat avaavat usein konttorin Ruotsiin ja alkavat pikkuhiljaa myös laajentumaan muihin Pohjoismaihin. Koska suomi on niin erilainen kieli,niin yritykset etsivät kissojen ja koirien kanssa suomen kieltä osaavaa työvoimaa. Tuo sinun kuvaamasi identiteettijuttu on nyt ihan päivän selvä asia, joten siihen ei ole lisättävää😊

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä