Olin hevostyttö, kunnes ymmärsin että ratsastaminen on julmuutta

Teksti Terhi-Anneli

Olen ratsastanut ja ollut nuori hevostyttö

Vietin nuoruudessani paljon aikaa hevosten kanssa ja olin jopa harkitsemassa itselleni uraa hevosten parissa. Aloin ratsastaa noin seitsemän vuotiaana ja 13-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vietin kaiken vapaa-aikani talleilla. Olin intohimoinen hevosten hoitaja ja käytin kaikki kesälomani liikenevät tunnit tallihommiin. Pyöräilin tallille aamunkoitteessa ja olin kotona puolilta öin. Hoidin ratsastustallin asioita aamusta iltaan, aina ruokinnasta tallin sulkemiseen asti.

Sain paljon vastuuta jo hyvin nuorena. Se onkin aika uskomatonta, miten paljon tietotaitoa jo nuorilla hevostytöillä on. Tiedän siis kokemuksesta, että useimmat hevosihmiset todellakin arvostavat hevosia ja kiintyvät niihin. Nautinhan itsekin suunnattomasti näiden valtavien olentojen kanssa tuohuamisesta.

Kun suljin tallin oven iltaisin koin kuitenkin aina jonkinlaista kytevää surua ja melankoliaa, vaikka en tuolloin vielä osannut nimetä tunnetta.

Villit teinivuodet hujahtivat hevosten hoitajana. Kesälomalla aloitin hommat varhain aamulla jolloin ruokin karsinoissaan olevat hevoset. Laitumelle viemiset. Kaikkien karsinoiden putsaukset. Varusteiden puhdistamiset ja rasvaukset. Hakemiset laitumilta ja valmistelemiset ratsastustunneille.

Hoitamiset tuntien jälkeen ja ratsastajien opastamiset ja auttaminen. Hevosten huolto yöksi, iltaruoat ja ruokien valmistaminen aamuksi. Päivän päätteeksi jokaisen hevosen silitys ja kaikki se rakkaus, mitä eläimelle voi antaa.

Kun suljin tallin oven iltaisin koin kuitenkin aina jonkinlaista kytevää surua ja melankoliaa, vaikka en tuolloin vielä osannut nimetä tunnetta. Tiesin paljon hevosen historiasta ja olin tietoinen siitä, miten hevonen oli kerran vapaa. Mutta omat tunteelliset ja myötätuntoiset ajatukset oli parempi piilottaa, sillä ei pienen tallitytön ajatuksia olisi kukaan ottanut tosissaan.

Mutta tallin oven sulkeminen oli iltaisin kuitenkin aina konkreettinen muistutus siitä, että lukitsin hevoset jonnekin, minne ne eivät kuuluneet.

Näin tallityttövuosieni aikana lukemattomia tilanteita, joissa hevoset saivat erilaisia ratsastamiseen, kuljetuksiin, stressiin tai olosuhteisiin liittyviä vammoja.

Ihmisen jättämät jäljet

Näin tallityttövuosieni aikana lukemattomia tilanteita, joissa hevoset saivat erilaisia ratsastamiseen, kuljetuksiin, stressiin tai olosuhteisiin liittyviä vammoja. Hiertymiä satuloista, selkäongelmia, ähkykuolemia, imusolmukeongelmia, repeytymiä suupieliin, lyöttymiä vääränlaisista suojista, kavio-ongelmia ja eriasteisia henkisiä traumoja.

Tai sitten oli stressiä. Oli liian monia ratsastustunteja, liian monien eri ratsastajien kanssa. Monet kilpahevoset saavat vatsahaavan liiallisesta stressistä.

”Mahahaavan yleisyys vaihtelee hevosen rodun ja käytön mukaan. Esiintymisestä on tehty useita tutkimuksia, ja vaikka Suomesta ei ole omaa tietoa, voidaan esiintyvyyden olettaa olevan meillä melko samanlainen kuin seuraavissa tutkimuksissa: 90% kilpahevosilla (täysiveriset laukkahevoset ja ravihevoset) 37-66%  urheilu- ja harrastehevosilla, 66% matkaratsuilla (kilpailut 50-80 km), edistyneemmillä matkaratsuilla (90-160 km) – kilpakautena 93% ja lepokautena 48% ja 50% varsoilla.” Yliopistollinen eläinsairaala

Taustalla olevia syitä tutkitaan. Syynä voi olla ruokinta tai kilpahevosten rankka arki. Korkealla tasolla kilpailevista matkaratsastushevosista mahahaavoja esiintyy kilpailukaudella 93 prosentilla mutta lepokaudella vain 48 prosentilla hevosista. Siitä voinee vetää tietynlaisia johtopäätöksiä?

Meillä oli kerran myös tallillamme pieni hevostamma, joka alkoi imppaamaan.

Imppaaminen on tunnettu ahdistusreaktio, jossa hevonen kuluttaa aikaansa vetämällä ilmaa vatsaansa. Se voi olla hevoselle todella epäterveellistä ja oireiluun onkin olemassa erityinen ”imppauspanta”, joka estää hevosta vetämään ilmaa vatsaansa. Vaikka kyseinen tamma tallillamme käyttikin imppaamispantaa, oli sen terveydellinen tila jatkuvasti vaakalaudalla.

Imppauspanta laitetaan hevosen kaulaa. (Hevonen ei ole tekstissäni mainitsema tamma)

Imppauspanta laitetaan hevosen kaulaa. (Hevonen ei ole tekstissäni mainitsema tamma)

”Nykyään ollaan sitä mieltä, että koska stereotyyppinen käyttäytyminen on hevoselle yleensä ennemminkin selviytymiskeino jostakin pitoympäristön tai hoitokäytännön epäkohdasta, ei sen suorittamista tulisi estää, ellei siitä ole hevoselle huomattavaa terveydellistä haittaa. Yleisimmät imppaukseen yhdistetyt terveyshaitat ovat ähky (yhteydestä ei ole tieteellisissä tutkimuksissa saatu vielä täysin selvää näyttöä), etuhampaiden kuluminen ja hevosen laihtuminen (hevonen korvaa syömisaikaansa imppaamisella).” Hevostietokeskus

Toinen, isompi hevosruuna tallillamme, ”kutoi. Kyse on myös ahdistusreaktiosta. Kutomisessa hevonen heijaa etuvartaloaan puolelta toiselle. Kutomista näkee myös eläintarhan eläimillä, jotka alkavat käyttää apaattisia, monotonisia liikkeitä helpottaakseen ahdistustaan.

”Karsinakävelyn (ympäri, ympäri, ympäri jne.) ohella liikkumiseen liittyvistä pakko-oireisista käytöksistä yleinen on kutominen. Käytöksen taustalla voi olla turhautuminen tai pitkäkestoinen stressi, kun hevosella ei ole mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Toisin sanoen, se ei saa olla vuorovaikutuksessa kavereiden kanssa, ei saa laiduntaa tai ei saa liikkua vapaasti.” Eläinkoulutus

Koin myös valitettavan usein sen, miten hevosia tuli ja meni. Miten helposti hevosilla tehdään kauppaa, kun ne eivät sovi ihmisen tarpeisiin.

Koin myös valitettavan usein sen, miten hevosia tuli ja meni. Miten helposti hevosilla tehdään kauppaa, kun ne eivät sovi ihmisen tarpeisiin. Hevoset saattavat vaihtaa talliympäristöä ja omistajaa todella monta kertaa elämänsä aikana. Olen käynyt myös talleilla, joissa ei ole mahdollista päästä laitumelle. Hevoset eivät siis saa ikinä mahdollisuutta liikkua ulkona vapaasti, ilman että ihminen roikkuu narun toisessa päässä.

”Kun tutkijat tarkkailivat islantilaishevosia laumoissa, he huomasivat eniten sukimista nuorten hevosten laumoissa ja laumoissa, joissa yksilöt vaihtuivat usein. Hevoset sukivat toisiaan erityisen paljon, kun laumassa oli vaihtelua. Tutkijat painottavat, että hevosten oli hyvinvoinnin kannalta hyvä päästä toisten hevosten seuraan ja lauman pitäisi pysyä mahdollisimman muuttumattomana.” HS.fi

Joidenkin hevosten henkinen kantti ei vaan kestä sitä kaikkea mitä tältä domestikoidulta lajilta vaaditaan. Niiden vaistot eivät ole täysin sammuneet ja ne oirehtivat. Rajatussa tilassa, karsinoissa, elämistä öisin, ratsastustunteja päivittäin, jatkuvia ihmisvirtoja, kisoja, meteliä ja kaikkea sitä, mikä on hevosen luontaista olemusta vastaan. Koska hevonen on laumaeläin ja pakoeläin

Jyllannin suomineito/Terhi-Anneli Bech Koivisto

Kunnes en enää pystynyt käymään hevostalleilla

Aloin välttää ratsastustalleja tai mitään sellaista viihdetoimintaa, jossa hevosia käytetään millään tavalla hyödyksi.

Olen seurannut sivusta bonustyttäreni kisataivalta, jona aikana hän on omistanut jo usean ponin ja hevosen. Hevoset tuntuvat olevan heppoista kauppatavaraa täällä erityisesti kunnianhimoisimmille ratsastajille, jotka tähtäävät korkealle.

Edelleen kun näemme poniratsastusta toreilla tai ilmoituksen esteratsastuskisoista, rintakehääni painaa jokin raskas ja painava. En osannut nuorempana nimetä arvojani tai tunteitani eläinten asemaa kohtaan, vegaanius tuli elämääni vasta paljon myöhemmin.

Vegaanius on pyrkimystä kieltäytyä eläinten hyväksikäytöstä kaikissa muodoissaan. Pääperiaatteena on, että eläimillä on itseisarvo ja että eläimet eivät ole olemassa ihmistä varten. Eläimet eivät siten ole myöskään ihmisen omaisuutta. Mikä on sitten eläimen hyväksikäyttöä ja mikä huolenpitoa?

Minulta on monta kertaa kysytty: ”Mitä sillä hevosella sitten pitäisi tehdä?”

Lemmikkieläinten pito ja sen kritisoiminen kulttuurisena tapana on ongelmallista sinänsä, sillä nykyään eläinlajeja jalostetaan ja kasvatetaan nimenomaan ihmisten käyttöön. Eläimet eivät synny vapauteen, eivätkä siten pärjäisi enää ilman ihmistä. Mutta onko eläinten tehotuotanto millään tavalla perusteltua ja moraalista?

Yksi vaikeimmista aiheista on juuri ratsastus. Aiheesta keskustellaan kiivaasti jopa vegaanien keskuudessa. Onko hevosen pito ja ratsastaminen eläimen hyväksikäyttöä? Onko se epäeettistä? Hevonen on miltei täysin domestikoitunut, eli kesytetty, joten mitä ihmettä sillä sitten pitäisi tehdä, jos ei sillä ajeta tai ratsasteta?

Vastaukseni ihmettelijöille on että ihmisen ei pidä tehdä hevosella yhtään mitään. Hevosilla pitäisi olla itseisarvo, aivan kuten jokaisella ihmisyksilöllä.

Ihminen kesytti villin ja vapaan hevosen

Kun ihminen aikoinaan vangitsi ja kesytti hevosen, ei tilanne ollut tietenkään lähtöisin hevosen vapaaehtoisuudesta.

”Hevosella on pitkä, jopa 60 miljoonan vuoden taakse ulottuva kehityshistoria, josta yhteistä taivalta ihmisen kanssa on nyt todistetusti takana noin 5000 vuotta.” Hevostietokeskus

Hevosta käytetään nykyisin ratsastustarkoituksiin ja ratsastuksessa löytyy useita alalajeja, mm. este,- koulu-, kenttä-, matka-, lännen- ja islanninhevosratsastus sekä valjakkoajo ja vikellys. Hevonen voi myös olla laukkahevonen tai ravihevonen.

Syyt miksi hevosella pitäisi ratsastaa

Pitääkö hevonen aidosti siitä että sillä ratsastetaan, vai onko se vain ehdollistamista ja domestikaatiota? Ratsastuksen puoltamiseksi esitetään yleensä kolme pääargumenttia:

  1. Hevosta pitää liikuttaa. Hevonen on vangittu, kesytetty ja nyt sitä pitää liikuttaa, aivan kuten koiranomistaja joutuu liikuttamaan koiraansa. 
  2. Hevoseni nauttii siitä, että sillä ratsastetaan. Hyppääminen, kouluratsastus, maastoesteratsastus jne.
  3. Ratsastettaessa hevonen pääsee ulkoilemaan ja kokee ympäristöään laajemmin.

Omien kokemusteni valossa voin myöntää, että jotkut hevoset voivat todellakin nauttia siitä, että niillä ratsastetaan. Ne nauttivat vauhdin hurmasta, sillä missä muuallakaa ne oikein pääsevät päästelemään sielunsa kyllyydestä. Aroilla laumansa kanssa?

Nykyajan hevonen on 5000 vuoden aikana totutettu siihen, että sen lajityypillinen vapaus ei ole mahdollista. Hevonen syntyy vankeuteen ja selvitäkseen sen pitää ehdollistua meidän tarpeisiimme.

Mutta vaikka on kulunut tuhansia vuosia, hevonen silti yhä oireilee ja ahdistuu. Imppaa, kutoo, masentuu, traumatisoituu ja joskus ei sopeudu koskaan. Ja kaikki ne hevoset jotka sopeutuvatkin, onko heillä optimaalinen hevoslajille soveltuva elämä?

Jos sopeutuneet yksilöt katkaisevat jalkansa pahasti tai eivät ole tarpeeksi lahjakkaita jatkaakseen uraansa ihmisen kanssa kilparadoilla, mitä niille tapahtuu? Ne voidaan siirtää ratsuiksi tai nk. puskahevosiksi yksityiskäyttöön. Mutta valitettavan usein eläimen elämä päättyy silloin kun ihmisen punnitsema hyötysuhde on liian vähäinen.

Ja vaikka hevosella olisikin hyvät oltavat ja sitä kohdeltaisiin inhimillisessä mielessä eettisesti, onko se tarpeeksi? Tuskin hevoset meistä paljoa välittävät varsinkaan jos vaihtoehtona olisi oma luonnollisesti muotoutunut lauma.

Hevosihmisiä tällainen voi loukata, eikä hevosista irtipäästäminen ollut omalla kohdallakaan täysin yksinkertaista. Mutta vaikka monet lapset ja vanhemmatkin haluavat kokea ratsastamisen ilon, kannustaisin ennemminkin tutkimaan hevosen historiaa ja villihevosia, kuin tukemaan hevosta riistäviä kulttuurinmuotoja. Onneksi keppariratsastus on nykyään pop ja vaihtoehtoja löytyy.

Sillä vaikka tiedän miten upea kokemus ratsastaminen on, niin silti tässä ei ole kyse minun tai meidän tarpeistamme ja siitä mitä me hevosilta voimme saada, vaan hevosen ihmisistä riippumattomista oikeuksista. Hevosten ei pitäisi kuulua kenellekään ja meillä ei ole enää yhteiskunnallista pakonsanelemaa käyttöä hevosille.

Talvisodat on sodittu, hevoskärryttely on vain hupia ja hevosten selässä istuminen ihmisen valinta.

Siksi toivon että voisimme vain jättää eläimet rauhaan. Toteuttamaan omaa itseisarvoista elämäänsä, osana luonnon upeaa monimuotoisuutta.

 

Kommentit

8 kommenttia
Avatar

Sain kyllä ajatuksestasi kiinni. Tämmöinen maatalon kasvatti, joka teurasti itse omat kanansa. Että sellainen ”ituhippi”, jos joku niin luulee.

Mutta… Ei hevosen kesyttäminen ole se huono juttu vaan kohtelu ja arvostaminen. Tämän päivän tehdasmainen tehokkuus ei sovi millekään elolliselle.
Hevonen on parhaimmillaan kumppani ja ystävä. Ihminen osa laumaa.
Vanha hevosmies on pitänyt työkaveristaan huolta aivan toisin kuin tänä päivänä hevosia arvostetaan.
Samaa arvostusta kaipaisi monelle muullekin alalle eläinten kohtelusta vanhusten hoitoon.
Niin ja moni hevonen suljetaan talliin koska ”aina niin tehty”, mutta myös niiden omaksi turvaksi. Sinäkin olet varmasti nähnyt kuvia karhun raatelemasta ponista.

Avatar

Tää sun blogi on kyllä masentava. Häiritsee myös, ettet Kaksplussalle siirtyessäsi tehnyt minkäänlaista esittelypostausta itsestäsi/blogistasi. Lukijoita voisi arvostaa ja ajatella vähän enemmän…

Terhi-Anneli

Hei,

onpa ikävää jos masentaa. Kirjoitan kyllä paljon laidasta laitaan, harmi jos kaikki tuntuu siniseltä. Toki maailmassa ja yhteiskunnassa on niin paljon epäkohtia, ettei niistä voi olla puhumatta tai kirjoittamatta.

Minusta on kyllä esittely Youtube-kanavallani, et ole nähnyt sitä? https://www.youtube.com/watch?v=ZxBeYml_9NQ
Samoin podcastissani voi käydä tutustamassa, kertoilen siellä enemmän itsestäni: https://anchor.fm/jyllanninsuomineito/episodes/Jyllannin-suomineito-Podcast—-Permoottoreita-ja-assosiatiivista-hrily-e4lm8i

Seuraavassa Kaksplus lehdessä on minusta myös artikkeli, ehkä se voisi avittaa hieman?

Kaikkea hyvää, Terhi.

Avatar

Moi! Osuva kirjoitus tärkeästä aiheesta. Oon vasta tiellä vegaaniksi itse, näyttää siltä, ettö mitä enemmän saa asioista tietoa, sitä luontaisemmin tulee otettua askeleita veganismin suuntaan. Tätä hevosjuttua olen pohtinut viime aikoina itsekin, kun molemmat tyttöreni ratsastavat, esikoinen jopa valmistui hevosalan ammattilaiseksi. Se, mikä mulla nousee kysymykseksi, on juuri tuo ”mitä niillä sitten pitäisi tehdä”, mutta vähän eri merkityksessä. Siis, en usko, että hevosen kannalta on enää mahdollista, että ne nyt noin vaan päästettäisiin vapauteen toteuttamaan lajityypillistä elämäänsä. Ei ole enää olemassa sellaisia erämaita, missä hevoslaumat voisivat luonnonvaraisesti elää, eivätkä nämä meidän niin huolella domestikoidut hevoset niissä oloissa selviytyisi. Ihminen on ottanut hevosen luonnosta käyttöönsä työtarkoitukseen, eikä silloin ole piitattu hevosen oikeuksista pätkääkään, kun ei edes toisten ihmistenkään. Kun näin nyt kuitenkin olemme aikoinaan tehneet, olisiko sitten eettisintä ihan vain huolehtia hyvin näistä hallussamme olevista eläimistä, ja tehdä niille niin lajinmukainen elämä, kuin mahdollista? Nousee myös esiin kysymys, onko lainkaan eettistä tuottaa jälkeläisiä valmiiksi elämään vankeudessa. Kuitenkin vaihtoehto on koko hevoslajin kuoleminen sukupuuttoon. Yksiselitteisesti, toisen lajin hyväksikäyttö on aina väärin. Mut olisiko tällaisessa tilanteessa suurempi vääryys lopettaa se kokonaan?

Avatar

Hyvä teksti, avarsi omaa näkökulmaa. En ole ennen näin ajatellut, vaikka ei ole tuntunut myöskään hyvältä nähdä hevosten elämää. Laitumella on ihana nähdä, mut ei tallissa. Katsoin myös sinun you tube- esittelyn. Vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä! Innolla seuraan sinua❤ Miten muuten aletaan ammattibloggaajaksi? Mäkin haluaisin, mut en oikein tiedä, miten.

Terhi-Anneli

Hei Marja,

kiitos kannustavasta kommentistasi 🙂

Minusta tuli ammattibloggaaja kun aloitin blogin ja tein töitä sen eteen noin vuoden. Sen jälkeen siirryin Kaksplussan ammattibloggaajaksi.

Kannattaa aloittaa blogi aiheesta, joka on itselle tärkeä ja josta haluaa kertoa. Sitten vaan kirjoitamaan, säännöllisesti ja kasvattamaan blogia some-kanavien avulla. 🙂

Terhi

Avatar

Minä tulin surulliseksi tämän tekstin luettuani. Ratsastuskoulut ovat toki yhdenlainen maailma josta voi olla monta mieltä. On myös totta että hevosia kohdellaan usein kaltoin joko ihan vaan ymmärtämättömyyttään tai ajattelemattomuuttaan, tai sitten jostain muusta syystä. Toisenlaisiakin tarinoita, onnellisempia, on olemassa. Itselläni on ollut kaksi omaa hevosta, toinen 15 vuotta ja toinen 10 vuotta, molemmat menehtyivät lopulta vanhuuden aiheuttamiin vaivoihin. ja uskallan väittää että molemmilla oli hyvä elämä, niin lajityypillinen kuin se nykymaailman oloissa on mahdollista. Hevosihmisen elämä ei ole pelkkää ratsastamista, vaan siihen kuuluu paljon muutakin. Ystävyys ison, upean eläimen kanssa voi olla parhaimmillaan kaunista ja palkitsevaa molemmin puolin. Parhaiten nykyhevosen elämää voisi kohentaa hevostietoutta ja hevosmiestaitoja lisäämällä.

Avatar

Voi höpön höpön. Päästetään vaan kaikki hevoset, nautaeläimet, possut ja kanat vapaaksi. Katsotaan sitten kun talven tullen ne kuolee nölkään ja kylmään. Kyllä tälläinen ituhippi ideologia menee kohta aivan liian pitkälle. Kohta ei saa ihminenkään hengittää, kun me uloshengityksellä saastutetaan tää maapallo. Jos ihminen ei olis aikoinaan alkanut syömään lihaa, me oltais vielä apinan tasolla. Ei mennyt koko päivää itujen keräämiseen, vaan aikaan riitti sosiaaliseen kanssakäymiseen ja itsensäkehittämiseen. Jos ihmistä ei olisi ollenkaan syntynyt maapallolle, luultavasti maapallon tila olisi aivan sama kuin tänä päivänä. Itse maapallo tuottaa ilmastolle vahingollisia kaasuja, ei ihminen niitä kaikkia aiheuta. Joten tälläinen vouhotus on aivan turhaa. Jokuhan ne dinosauruksetkin tappoi ja silloin ei todellakaan ollut ihmistä olemassakaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä