On OK sanoa EI – kieltäytymistä ei tarvitse perustella kenellekään

Kuva: Terhi-Anneli Koivisto/Jyllannin suomineito

On ok sanoa ei. Tai pitäisi olla.

Kerran en mennyt bileisiin, koska ei vaan huvittanut. Olin mieluummin kotona lasten kanssa. En selitellyt peruutustani mitenkään ja reaktiot olivat aika inhottavia.

Meillä on naistenklubi, jonka kanssa me kokoonnumme parin kuukauden välein viettämään lauantaita. Meistä jokainen järjestää vuorollaan päivän aktiviteetit, joka on muille yllätys. Järjestäjä käyttää yhteistä kassaa, johon siirrämme pienen summan joka kuukausi. Klubi on hauska tapa viettää aikaa porukalla, joskin varsinkin illat tuppaavat olemaan aika kosteita.

Viime kerralla kun oli taas edessä naistenklubin lauantai, peruutin tuloni.  Tiesin sillä kertaa vuorossa olevan järjestäjän mieltymykset, ja että edessä olisi pitkän kaavan ryyppäjäiset. Yleensä juominen aloitettiin jo aamupäivällä ja klubipäivä korkattiin terassilla.

Viestin sanoma siis oli ”Parasta, että olet sairas. Sillä muutoin tämä ei ole hyväksyttävää.”

Koska en juo, minua ei huvittanut tippaakaan viettää kokonaista päivää ja iltaa humalaisessa seurassa. Jopa 12 tunnin istuskelu terdeltä ja ravintolasta toiseen on todella pitkä aika selvinpäin. Ajatus osallistumisesta tuntui todella raskaalta ja aloin ajatella, että miksi on pakko jos ei halua? Olen 40-vuotias nainen. Kai saan itse päättä mitä ajallani teen, selittämättäkin? Olisin mieluummin lasten kanssa tekemässä jotain kivaa.

Tiesin, ettei järjestetty päivä siihen kaatuisi, jos en osallistu. Jokainen meistä klubilaisista on estynyt tulemaan silloin tällöin.

Ilmoitin klubin omassa ryhmässä, että en valitettavasti osallistuisi seuraavaan tapaamiseen. Vastaus viestiini oli aika inhottava. Vaikka en omassa peruutuksessani selitellyt mitenkään syitä päätöksen taustalla, vastauksissa kirjoitettiin, että minun oletettiin sitten olevan sairas. Viestin sanoma siis oli ”Parasta, että olet sairas. Sillä muutoin tämä ei ole hyväksyttävää.”

Olisi ilmeisesti ollut liian loukkaavaa ajatella, että valitsin jäädä pois muuten vaan. Joskus yksinolo on kuitenkin tärkeämpää, kuin olla sosiaalinen. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että seurassa olisi mitään vikaa. Ja vaikka valitsisi jäädä pois juurikin seuran vuoksi, en koe olevani tilivelvollinen perustelemaan kenellekään omia päätöksiäni.

Hyvän omanarvontunnon omaava ihminen ei ole kieltäytymisistä moksiskaan. Mutta olen huomannut, että joskus selityksiä vaaditaan jopa varsin tuohtuneena. Ihmisillä on joskus tapana oikein inttää ja saada toinen muuttamaan mielensä.

En halunnut alkaa avaamaan omia henkilökohtaisia syitäni peruutukselleni, sillä se olisi johtanut inttämiseen ja yleiseen keskusteluun alkoholista. Voisit silti istua ja juoda alkottomia drinkkejä.  Ja sitten olisimme jauhaneet alkoholin juomisesta, sen vaikutuksista, syistä miksi en juo, vai joisinko sittenkin jne. loputtomiin.

Ihmisillä on joskus tapana oikein inttää ja saada toinen muuttamaan mielensä.

Kyse on omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamisesta. Että tietää mitä tarvitsee, luottaa siihen ja asettaa rajat. Sillä ellei kyseessä ole oikea vastuu kuten perhe tai työtehtävät työaikana, en käsitä miksi kukaan pakottaisi toista tekemään mitään mitä ei halua tehdä. Toisen henkilön vaatiminen ja inttäminen ei muuta sitä, mitä oikeasti tarvitsee ja toivoo.

Miksi kieltäytyminen on niin vaikeaa? Sitä haalii liikaa töitä ja viettää aikaa seurassa, jossa ei oikeasti haluaisi olla. Osallistuu keskusteluihin, joihin ei halua osallistua. Roikkuu somessa, vaikka se ahdistaa. Antaa koskettaa, vaikka se tuntuu pahalta. Elää elämää, joka ei tuo iloa. Antaa palaa – vaikka haluaisi pysähtyä.

Me haluamme miellyttää, olla aiheuttamatta vastoinkäymisiä, konflikteja ja pettymyksiä toisille. Mutta eihän meidän tarvitse haluta samoja asioita kuin muut. Ei käyttäytyä ja nauttia samoista asioista kuin joku toinen.

Kyse on omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamisesta. Että tietää mitä tarvitsee, luottaa siihen ja asettaa rajat.

Miksi kieltäytymistä pitää selitellä yhtään kenellekään? Miksi se on kenenkään muun arvioitavissa, mitä päätän tehdä tai vaiko en?

Olen alkanut sanomaan enemmän ei asioille, jotka eivät resonoi aidosti. Olen päättänyt olla käyttämättä aikaa sellaisissa paikoissa, joissa en halua olla. Käymättä niitä keskusteluja, joista ei saa mitään. Sulkemaan pois ihmisiä, joiden kanssa yhteinen polku tuli tiensä päähän.

Niissä kalenterin koloissa lukee: läsnäolo, intuitio, lepo, armollisuus ja hyvinvointi.

Pysähdyn asian äärelle, tutkin fiiliksiäni ja ajattelen asiaan suostumisen myötä koituvia seurauksia. Jos otan tämän tutun kaiman serkun valokuvausjutun, milloin oikeasti ehdin sen totettamaan? Onko minulla aikaa? Vaikka kalenterissa on aikaa, onko se aika täytettävissä työtehtävillä, vai saanko pitää nuo ajat ihan vaan itseäni varten? 

Kalenteri pitäisi ilmeisesti aina ahtaa täyteen. Jos ei ole jokainen ilta ja viikonloppu täynnä menoja, pitäisi täyttää tyhjät kolot. Kun tärkeämpää itselle on nykyään juurikin ne tyhjät kolot.
Niissä kalenterin koloissa lukee: läsnäolo, intuitio, lepo, armollisuus ja hyvinvointi.

Jos joku henkilö sanoo minulle nykyään vaan että ei, en tahdo, tai, että en oikeastaan nyt halua, olen aika ylpeä. Minun lähelläni olevalla ihmisellä on niin turvallinen ja hyvä olo, että me voimme kieltäytyä ja samalla tiedämme, että se on täysin hyväksyttyä. Arvostamme toisen tilaa niin paljon, ettemme kaipaa selityksiä. Se ei vaaranna välejämme tai riko mitään. Uskallamme sanoa ei ilman, että siitä jää paha maku suuhun.

On ok sanoa ei. Eikä se kuulu kenellekään, miksi vastaus on ei.

Pidetään itsestämme huolta ja sanotaan EI.

EI, EN HALUA.
EI, EN OLE VALMIS.
EI, MINUA EI HUVITA.
EI, MUUTIN MIELTÄNI.
EI, EN OLE VELVOLLINEN KERTOMAAN MIKSI EI.
EI. JA VOITKO LOPETTAA JO KYSELEMISEN, SILLÄ VASTAUKSENI ON EI.

View this post on Instagram

EI, EN HALUA. EI, EN OLE VALMIS. EI, MINUA EI HUVITA. EI, MUUTIN MIELTÄNI. EI, EN OLE VELVOLLINEN KERTOMAAN MIKSI EI. EI. JA VOITKO LOPETTAA JO KYSELEMISEN, SILLÄ VASTAUKSENI ON EI. On ok sanoa ei. Miksi se on niin vaikeaa? Sitä haalii liikaa töitä ja viettää aikaa seurassa, jossa ei oikeasti haluaisi olla. Osallistuu keskusteluihin, joihin ei halua osallistua. Roikkuu somessa, vaikka se ahdistaa. Antaa koskettaa, vaikka se tuntuu pahalta. Elää elämää, joka ei tuo iloa. Antaa palaa – vaikka haluaisi pysähtyä. Tänään pohdin, että miksi kieltäytymistä yhtään mistään pitää selitellä yhtään kenellekään? Miksi se on kenenkään muun arvioitavissa, mitä päätän tehdä tai vaiko en? Olen alkanut sanomaan tiedostaen enemmän ei asioille, jotka ei resonoi aidosti. Päättänyt olemaan käyttämättä aikaa sellaisissa paikoissa, joissa en halua olla. Käymättä niitä keskusteluja, joista ei saa mitään. Sulkemaan pois ihmisiä, joiden kanssa yhteinen polku tuli tiensä päähän. Kalenteri pitäisi ahtaa täyteen. Jos ei ole jokainen ilta ja viikonloppu täynnä menoja, pitäisi voida täyttää tyhjät kolot. Kun tärkeämpää itselle on nykyään juuri ne tyhjät kolot. Niissä lukee: läsnäolo, intuitio, lepo, armollisuus ja hyvinvointi. Kerran en mennyt bileisiin, koska ei vaan huvittanut. Olin mieluummin kotona lasten kanssa. Vaikka ilmoitin vaan etten tule, muut tulkitsivat, että olen sairas😅 Vastaus viestiini oli jopa agressiivinen. Sen sanoma oli "parasta, että olet sairas. Sillä muutoin tämä ei ole hyväksyttävää." Olisi ollut liian loukkaavaa ajatella, että valitsin jäädä pois muuten vaan. Joskus yksinolo on tärkeämpää kuin olla sosiaalinen. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että seurassa olisi mitään vikaa. Hyvän omanarvontunnon omaava ihminen ei ole kieltäytymisistä moksiskaan. Mutta olen huomannut, että joskus selityksiä vaaditaan varsin tuohtuneena. Varsinkin jos muuttuu ja alkaa vetää rajoja, vastustus on aija suurta. Mutta ei se muuta sitä, mitä oikeasti tarvitsee ja toivoo. Pidetään itsestämme huolta ja sanotaan EI☀️ Mille asioille olet sanonut ei?💓 📸@jyllanninsuomineito #no #sayno #ei #jyllanninsuomineito #JyllantiKoti

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä