PAHIMMAT VANHEMMUUSMOKAT TOP 5

Vanhemmuus on valtava homma. Paljon täysivaltaisempaa ja monimutkaisempaa, kuin olisi ikinä voinut kuvitella. Mutta vaikea ei ole lapsi, vaan vanhempi itse. Vanhempana ei vaan kasvata lasta, vaan tässä touhussa pitää kasvaa itsekin.

Ei voikaan ikään kuin istua jossakin tornissa ja huudella käskyjä, vaan jalkatyö pitää tehdä jokainen päivä ja kädet tunkea syvälle multaan. Niitä lapsentaimia tulee pidellä varmoin, mutta hellin ottein.

Elää täysillä lapsen rinnalla ja pyrkiä olemaan mokaamatta lapsesta vinoon kasvanutta aikuista.

Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen ja sitä ei kuulu vanhemmuudenkaan olla. Ihmisyys on sotkuista ja sekavaa, mutta jokainen ihminen on silti arvokas. Jokainen on riittävä sellaisenaan. Yksi suuri asia minkä olen oppinut kymmenen vuoden aikana äitiydestä on se, että tärkeintä on että olen äitinäkin oma itseni. Lapsi oppii, että aikuinenkin tekee virheitä ja mokailee, jolloin lapsi oppii itsemyötätuntoa. Jos äiti on joskus ihan pönttö ja pyytää anteeksi, mokailu ei ole maailmanloppu.

Suurin tehtäväni onkin antaa lapsilleni tunne siitä, että he ovat rakkauden arvoisia. Aina. Jopa silloin kun on oltu tolloja ja käyttäydytty rumasti: varsinkin silloin on tarve rakkaudelle.

Pahimmat mokat top 5

Kymmenen vuoden aikana on kuin onkin mokaillut kaikenlaista. Ja nähnyt tolloilua, joka tuntuu toistavan samaa kaavaa. Listasin mielestäni vanhemmuuden pahimmat mokat, joista pitäisi päästä eroon – ja mahdollisimman pian.

  1. Kilpailu lapsen kautta. Meidän Jenna oppi kävelemään jo muutaman kuukauden ikäisenä ja Eemeli potalle ennen kuin täytti yksi vuotta. Jonkun lapsi oppi lukemaan paljon ennen muita, toinen ajamaan pyörällä ja on maalihai jalkapallossa. Tämä on todella ärsyttävä ja huolestuttava puoli vanhemmuudessa. Monia vanhempia tuntuu kutkuttavan lapsen saavutuksilla kehuskeleminen, vaikka lapsi olisi vasta pieni vauva. Lapsen kehityksen vertailu ei kuitenkaan ole lapsen etu. Kun lapsi huomaa olevansa jatkuvan kriittisen arvioinnin kohteena, hänelle kasautuu helposti liikaa onnistumisen paineita. Lapsi oppii, että on vanhemman hyväksynnän ja rakkauden arvoinen vasta saavutusten kautta. Mieleen kylvetään huonon omanarvon siemen.
  2. Walk the talk. Sanotaan lapselle toista ja tehdään itse toista. Todella hämmentävää ja ristiriitaista kasvattamista.  Lapsi ei ole tyhmä, vaan näkee kulissien ja teeskentelyn läpi. Lapsi ei kuuntele mitä sanot, vaan näkee mitä teet. Jos vanhempi puhuu kauniita sanoja erilaisista kehoista, mutta on itse jatkuvalla laihdutuskuurilla ja puhuu kehostaan rumasti, lapsi oppii ettei kaikki kehot ole oikeasti samanarvoisia ja sallittuja. Tupakoinnista saarnaaminen savuava sätkä kädessä ei myöskään vakuuta protestoivaa teiniä.
  3. Omien unelmien tuputtaminen lapselle.  Lapsi on eri ihminen kuin minä itse. Joskus lapsi ei nauti samoista asioista kuin vanhempi ja on todella kusipäistä pakottaa lapsi tekemään asioita, joista ei oikeasti nauti. Se voi tuntua pettymykseltä, mutta onneksi me vanhemmat olemme aikuisia ja siedämme pettymyksiä ilman, että roiskimme kiukkuamme pienten ihmistaimien päälle.
  4. Somen plärääminen. Tätä näkee paljon ja olin minäkin koukussa kännykkään, kun vietin tuntikausia imettäen. Ei ole mitään kammottavampaa näkyä, kun lasten kanssa ulkoilevat vanhemmat, joiden pää on aina kumartuneena kännykkään päin. Me selailemme puhelimia niin usein, ettei sitä enää edes ajattele, että se on läsnäolon siirtämistä pois nykyhetkestää. Lapsi huomaa, kun me vilkuilemme luuria. Olen tässä asiassa itse joutunut tiedostaen laittamaan puhelimen pois kun olen lasten kanssa. Lisäksi pidän kerran viikossa somettoman päivän, jolloin puhelinta ei avata ollenkaan. Silloin huomaa itsekin, miten paljon on kiinni sosiaalisessa mediassa.
  5. Tahtotaisteluiden luovuttaminen. Joskus on helpompaa vaan antaa olla. Mutta tällainen luovutustaktiikka toimii vain lyhyellä aikavälillä ja voi aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa. Jos narkkimaisille karkkihyllykohtauksille antaa periksi kerta toisensa jälkeen, lapsi oppii käyttämään vanhemman konfliktiujoutta hyödykseen. Ja tottakai julkisilla paikoilla. En kuitenkaan usko, että lapsi edes tuntee oloaan turvalliseksi sellaisen vanhemman seurassa, joka antaa liikaa periksi. Rajat on rakkautta tässäkin asiassa.

Mitä mokia lisäisit listaan?

Kommentit

2 kommenttia
Terhi-Anneli

Aivan totta! Yks tosi tärkeä pointti.

Terhi

Avatar

Mainioita oivalluksia! Lisäisin oman ahterituntumakokemuksen perusteella isoksi mokaksi muutosvastarintaisuuden. Elämä sun lasten aikana on kaikin puolin erilaista verattuna sun omaan lapsuuteesi, eikä niiden suora vertailu oikein toimi. Ajat muuttuvat, ja se pitää ymmärtää. Ne muuttuvat lapsen varttuessa myös kaiken aikaa, ja hyvin harvoin ”ennen tehtiin näin” tai ”ainahan on tehty näin” pitävät kutiansa loputtomiin. Lapsen kanssa elämä on muutosten jatkumoa ensimmäisestä sekunnista alkaen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä