Päihdenuorten määrä kasvaa – mitä jos yksi päivä oven takana seisoo oma lapsi, huumeiden vaikutuksen alaisena?

Teksti

Niin kauan kun omat lapset ovat niin pieniä, että äidin sana on ehdoton laki, isä saa olla auktoriteetti ja kakaran voi vaikka nakata kainaloon ja kantaa mukana jos ei muuten usko, kaikki on perustavanlaatuisesti hyvin. Vaikka vauva ja taaperoaika on voi toki olla raskasta ja turhauttavaakin, on se kuitenkin aika yksinkertaista. Lapsi tarvitsee vanhempaa saadakseen turvaa, ruokaa ja suojaa. Kainaloa, lämmintä syliä ja hoivaa.

Kaikki muu pyristely, uhma ja yövalvomiset saapuvat arkeen hetkeksi, kunnes kasvuvaihe vaihtuu johonkin toiseen. Mikään ei ole pysyvää, eikä kestä kauaa. Päivät ovat pitkiä, mutta vuodet kiitävät ohi. Näkökulma muuttuu, kun aika kuluu.

Todellinen pelko alkaa hiipiä selkäpiihin vasta silloin, kun lapsi kasvaa ulos lapsen kengistään.

Todellinen pelko alkaa hiipiä selkäpiihin vasta silloin, kun lapsi kasvaa ulos lapsen kengistään. Kun pienestä pellavapäästä tulee selvästi erillinen ihminen, joka tarvitsee äitiä aina vain vähemmän. Se kaikki alkaa siitä, kun pitää saada ensin itse pukea, sitten pestä hampaat, valita vaatteet kouluun, pyöräillä ihan itse kaverille ja nukkua yksin.

Yhtäkkiä heistä on tullut teinejä, jotka hilluvat kesälomilla koko päivän ystäviensä kanssa ties missä, käyvät välillä kotona syömässä ja jatkavat vaeltelua. Uteliaisuus ulottuu kodin seinien ulkopuolelle, isä ei olekaan enää se coolein tyyppi ja äiti on vain ärsyttävä nalkuttaja.

Me vanhemmat olemme kotona huolesta sekaisin: missä se lapsi on ja mitä se tekee?

Nuoren itsenäistymiseen kuuluu se, että he kulkevat vapauden huumassa omia polkujaan, varsinkin kesälomalla.

Nuoren itsenäistymiseen kuuluu se, että he kulkevat vapauden huumassa omia polkujaan, varsinkin kesälomalla. Mitä jos kesähuumassa aletaan kokeilla ensin ystäväporukassa alkoholia, sitten kannabista ja muuta vahvempaa? Mistä sen huomaa, jos päihteidenkäyttö alkaa? Huumeiden käyttö tulee usein vanhemmille yllätyksenä ja kun se huomataan, voi riippuvuus olla jo pitkällä.

Helsingin Sanomissa kerrottiin 13-vuotiaiden espoolaispoikien poikkeuksellisen rajusta huumeidenkäytöstä ja ilmiö tuntuu yleistyvän. Pelottavinta asiassa on sen kontrolloimattomuus ja huono ennuste. Kovat huumeet synnyttävät todella nopeasti vahvan fyysisen riippuvuuden, joka on erittäin vaikea katkaista. Jos lapsesta tulee päihdenuori, jatkuu matka suurella todennäköisyydellä päihdeaikuiseksi.

Kuka nuori oikeasti toivoo olevansa päihdeaikuinen, tullessaan isoksi?

Kuka nuori oikeasti toivoo olevansa päihdeaikuinen, tullessaan isoksi? Ei kukaan. Varsinkaan nuori ei itse useinkaan tiedä, millaisella tulella leikkii. Lapsi tai nuori ei ole välttämättä tarpeeksi kypsä sanomaan ei ja suojelemaan itseään päihteiltä. Kun nuori joutuu vakaviin päihdeongelmiin, opiskelut ja muu aikuisuuteen vievät tiet katkeavat. Päihteet valtaavat koko elämän.

Päihdenuorten sijoituksista vastaava asiakasohjauksen päällikkö on nähnyt, kuinka kovien huumeiden käyttö on lisääntynyt suomalaisten nuorten keskuudessa:

  • ”Nämä nuoret ovat todella huonossa kunnossa. Nuoret käyttävät monia aineita sekaisin. Heillä on vakavia vieroitusoireita, jotka vaativat jopa lääkkeellistä vieroitusta”. Juha Jokinen, HS.fi

Ja kun pallo on lähtenyt vierimään, voi olla jo liian myöhäistä. Ratkaisu tuntuukin olevan ennaltaehkäisyssä ja ettei kontaktia päihteisiin, varsinkaan huumeisiin, koskaan pääse syntymään.

  • ”Porttiteoria todella toimi kohdallamme: aluksi lapsi käytti kannabista ja alkoholia, mutta siirtyi muutamassa vuodessa kovempiin aineisiin. Päihteiden käyttö oli alusta alkaen rajua ja repivää. Siitä oli juhliminen ja viihdekäyttö kaukana.” Näin kertoo vanhempi, jonka lapsen huumekierre on kestänyt jo vuosia. Lapsen alaikäisenä alkanut päihteidenkäyttö eteni muutamassa kuukaudessa niin pahaan jamaan, että lapsi oli kuolla yliannostukseen. Hs.fi

Mutta miten suojella nuorta, joka liikkuu paljon muusta perheestä erillisenä? Mitä jos yksi päivä oman oven takana seisoo ryytynyt lapsi, pää sekaisin ties mistä aineista? Lasta ei voi seurata 24/7 ja joka ikistä liikettä ei vain voi tietää. Pitäisi uskaltaa luottaa, mutta luottaako edes nuori vielä itse itseensä?

Meillä pidetään nykyään teineille todella tiukat rajat ja puhelin pitää olla aina kodin ulkopuolella mukana.

Olen seurannut nyt useamman vuoden päihteiden käyttöä tanskalaisten ja suomalaisten nuorten keskuudessa ja todellinen huolestuminen on aiheellista. Soittelen tai viestittelen siis nuorille pitkin päivää ja saan hepulin jos ”puhelimesta loppui akku ja ei voinut vastata”. Jos yövytään kavereilla, olen natsimutsi ja soittelen usein kuullakseni, että mikä meininki siellä oikein on. Otan asiassa mieluusti pahan poliisin roolin, sillä se on lopulta kuitenkin sen väärti. Meillä pidetään nykyään teineille todella tiukat rajat ja puhelin pitää olla aina kodin ulkopuolella mukana.

Oli lapsi 2 tai 20 vuotias, tarvitsee hän jollakin tasolla aina vanhemman suojaa ja turvaa. Syliä, kainaloa, lohtua ja tiukan lempeää ohjausta.

Päihdenuorten vanhemmat ovat seuranneet nuortensa riippuvuutta vuosikausia ja he puhuvat myös tiukkojen rajojen puolesta. On tärkeää kuunnella heitä, joilla on omakohtaista kokemusta vaikeasta aiheesta:

  • Nyt täysi-ikäisenä hän (lapsi) saa sellaista hoitoa, joka olisi saattanut katkaista kierteen jo vuosia sitten, vanhempi sanoo.
    Hoitoon kuuluu muun muassa Helsingin ulkopuolelle sijoittuminen, luonnossa oleskelu sekä ajanvietto eläinten kanssa.
    ”Ei kukaan halua valita huumeita ja raastavaa elämää. Miksi tällaista apua ei ollut tarjolla, kun huumeiden käyttö vasta alkoi? Jo sijoitusaika tulisi käyttää päihteenkäytön taustalla olevien ongelmien kartoittamiseen, kuntouttamiseen ja nuoren elämän rakentamiseen.”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä