Paljon liikkuva ihminen ei ole himourheilija, vaan toteuttaa sitä mihin ihmiskeho on tarkoitettu – 10 vinkkiä joilla pidän kunnostani huolta

Teksti

Heräsin eräs aamu vuosia sitten imetysmaratonin jälkeen koko vartalo jäykkänä, enkä meinannut päästä sängystä ylös.

Olen, koska sattuu? Nyt oikeesti hei. Oonko olemassa sitä varten, että koko ajan sattuu joka paikkaan?

Olen joskus tehnyt niin pitkää päivää tietokoneella, että vaikka hiirikäsi on jo turvoksissa jännetuppitulehduksesta ja pää ei käänny enää sivuille, olen silti jatkanut hammasta purren. Toimimaton ja kivulias keho aiheuttaa nopeasti ongelmia myös pääkopassa. Kivuissa eläminen päivästä toiseen ei ole mitään juhlaa, vaan se vie halun liikkua, syödä ja nukkua. Lenkki ei nappaa, kun on niin huono olo jo muutenkin. Ja kun vielä joku ylipirtsakka pinkkipukuinen duracelpupunen selittää silmät lautasina miten upeaa liikkuminen on ja nyt kuule vaan lenkkarit jalkaan ja lenkille hopihopi, kaikki terveydestä paasaavat ihmissielut alkavat ärsyttää silkalla olemassaolollaan.

Stressi, negatiiviset tunteet, kiire ja levon puute kerääntyvät helposti vartalon muistiin.

Stressi, negatiiviset tunteet, kiire ja levon puute kerääntyvät helposti vartalon muistiin. Enkä nyt tarkoita mitään yöllisten suklaasessioiden aiheuttamia jenkkakahvoja, vaan sitä, miten tunteet kehollistuvat ja jäävät roikkumaan johonkin kehon osaan erilaisina kiputiloina. Jos kuormittuvaa stressiä ei kuitenkaan tiedosta ja pura jumeja ajoissa, voi tuloksena olla ihan oikeasti vammauttava fyysinen oire. Jos oman vartalon fyysisiä oireita laiminlyö liian pitkään, kehon asento voi ajan kuluessa vääristyä kuin huomaamatta ja kohta pienen lihasjumin hoitamattomuus leviää kehoon erilaisina kipuina ja kramppeina.

Kun kivun ja liikkumattomuuden kierteessä on totaalisen jumissa, on lopulta todella vaikea enää edes tietää kumpi oli ensin? Stressi vai oire, vai kaatuivatko molemmat systeemit samaan aikaan?

Ootsä joku ihme himoliikkuja?

Ootsä joku ihme himoliikkuja? Kuulen kysymyksen usein ja ei, en ole mikään himoliikkuja, vaikka oma touhu nykyvalossa saattaa hieman höyrähtäneeltä näyttääkin. Ihmisen kroppa on aivan uskomaton fyysinen voimakone, mutta se toimii täydellä höyryllä vain, jos sille antaa oikeaa polttoainetta. Jos kehoa ei käytä ja stimuloi jatkuvasti, se näivettyy ja lakkaa lopulta toimimasta.

Ihmisen keho on tarkoitettu kevyeen jatkuvaan liikkeeseen ja tasaisin väliajoin kovemman kuormituksen kohteeksi.

Ihmisen keho on tarkoitettu kevyeen jatkuvaan liikkeeseen ja tasaisin väliajoin kovemman kuormituksen kohteeksi. Ihan yhtä lailla kuin stressaantunut ja huonosti voiva mieli voi kehollistua fyysisiksi oireiksi, liikkuminen ja hyvinvoiva terve keho vaikuttaa mielenterveyteen aivan järkyttävällä voimalla. Siksi ahdistuneena tai surullisenakin suuntaan yleensä aina lenkkipolulle märehtimisen sijaan, sillä luotan vartaloni hoitavaan voimaan.

Ei tätä kehoa ole tarkoitettu istumaan koneella liikkumattomana päivästä toiseen, kunnes se rapistuu täysin toimintakelvottomaksi ruodoksi. Siksi päätin alkaa pitaä kunnostani parempaa huolta, enkä helposti tingi jokapäiväisestä liikunnasta.

10 perussääntöä, joilla hoidan kuntoani

1. Valitsen seisomisen ja kävelemisen aina, kun se on mahdollista

Istuminen on  hengenvaarallista. Haastattelin joitakin vuosia sitten urheilulääkäriä joka tähdensi sitä, että jo istumasta seisomaan nouseminen aktivoi lihastoimintaa yli 50% istumisen sijaan. Joka kerta kun valitsen seistä, kehoni asettuu luonnollisen aktiiviseen tilaan. Kun päätän kävellä paikasta toiseen auton tai bussin sijaan, hoidan vartaloani, joka vastaavasti hoitaa mieltäni.

2. Urheilen joka päivä

Vaikka en joka päivä ehtisi ohjattuun liikuntaan tai salille, liikun vähintään yhden tunnin hengästyttävää liikuntaa joka päivä. Useimpina päivinä liikun kaksi kertaa, esimerkiksi aamulla salitreeni ja illalla maastopyöräilyä. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoaan ja usein kysynkin itseltäni selkeän kysymyksen: mitä liikuntaa tekisi mieli nyt tehdä? Jos salitreeni tai mikään kuormittava ei oikein nappaa, lähden vaikka rannalle kävelylle. Usein kävely muuttuu kuitenkin lopulta biitsitreeniksi, porrastreeniksi ja juoksuksi, kun ensiksi vain annan liikkumiselle mahdollisuuden.

3. Syön vain kasvisruokaa

Kasvisruokavaliolle siirryttyäni olen voinut elää elämää ilman särkyjä. Ennen vegaanista elämäntapaa kärsin kroonisesta kolmoishermosärystä, jonka olin saanut kuvaajan työssäni kannettuani raskaita kameroita oikealla olalla rapiat kymmenen vuotta. Kasvisruoka tekee liikkumisesta kevyttä ja vartaloni on muokkautunut täysin uudenlaiseksi lihasmassani kasvaessa huimasti jätettyäni kaikki eläinperäiset tuotteet pois. Kasvisruoka on myös eettisesti kestävää, joka vaikuttaa mielen hyvinvointiin ja tekee syömisestä entistä palkitsevampaa.

4. Pyöräilen kaikki alle kymmenen kilometrin matkat

Satoi tai paistoi, pyöräilen. Näen vaivaa sen eteen, että tavarat ja lapset mahtuvat mukaan. Kun olemme baanalla pyöriemme kanssa, koemme myös paljon enemmän asioita kuin autoillessa. Pyörän selästä haistaa luonnon ihania tuoksuja, voi pysähdellä kun näkee jotain mielenkiintoista, voi ottaa valokuvia kauniista paikoista ja samalla vartalo tekee jatkuvasti töitä.

5. En kiellä itseltäni mitään

En harrasta kieltoja. En tee sääntöjä, etten saisi mässäillä suklaata jos en käynyt lenkillä tai että pizza ei ole tarpeeksi terveellistä. Jos alan kieltämään itseltäni asioita, tunnen oloni ahtaaksi. Kun ajattelen että saan tehdä mitä haluan, kieltäytyminen on aina valinta tässä ja nyt eikä tee elämästä tiukkaa ja raskassoutuista. En myöskään ikinä liikkumaan lähtiessäni päätä, että nyt pitää sitten juosta viisi kilometriä, vaikka väkisillä. Jos olo ei tunnu siltä että tekee mieli juosta, kävelen ja kerään vaikka kukkia kotiin. Romanttinen ja lapsellinen osa minua kukoistaa ulkona luonnossa ja joskus päämäärätietoinen liikunta unohtuu tyystin.

6. Teen sitä mikä tuntuu parhaalta ja annan tilaa impulsiivisuudelle

Vaikka olisin suunnitellut etukäteen meneväni illalla treenaamaan, en mene, jos ajatus ei todellakaan tunnu hyvältä. Toisaalta lähden usein spontaanille iltalenkille, koska ei ole mikään pakko ja se nyt vain tuntui innostavalta. Käyn myös joskus maastopyöräilemässä miltei puoliltaöin, koska se on vaan niin siistiä! Liikunta ei ole pelkkä itseisarvo, vaan se mitä ja milloin tahdon tehdä, tulee lähteä minusta itsestäni.

7. Vuorottelen kevyttä ja raskasta liikuntaa

Pyöräily, kaupassakäynti kävellen, jooga ja metsäretket ovat kevyttä liikuntaa. Niitä teen pitkin päivää ja aina kuin mahdollista. Raskasta liikuntaa ovat vaikean maaston maastopyöräilyt, boulderointi, tanssi, salitreeni ja aerialjooga, joita harrastan noin 4-6 kertaa viikossa. Tärkeintä on vaihdella lajeja, jotta pääsen käyttämään kehoani eri tavoin. Maastopyöräilyssä nautin vauhdinhurmasta ja onnistuneista tasapainoiluista, salilla olo on noin muuten vain kuin voittamattomalla amatsoonilla. Kaikki lajit ovat tarpeellisia stimuloiden lihaskuntoa ja mieltä eri tavoin.

8.  Syön paljon nestemäisiä hedelmiä

Vesimeloni, kurkku ja tuore ananas kuuluvat jokapäiväiseen ruokavaliooni. Syön paljon nestettä, sillä tarpeellinen nesteytys on todella tärkeää jos liikkuu aktiivisesti. Hedelmien hiilihydraatit antavat energiaa ja potkua liikkumiseen.

9. Vesi on vanhin voitehista

Ihmisvartalo tarvitsee paljon vettä, joten vesipullo kulkee aina mukana.  Kun vettä ei kulauttele pullokaupalla kerralla, vesi menee paremmin kiertoon eikä tule vain virtsan mukana suoraan läpi.

10. Palkitsen itseni ruoalla

Ai että itseään ei saisi palkita ruoalla? Höpöhöpö! Monesti reippaillessani mietin mielessäni, mitä kaikkea herkullista aion kokota illalla. Ruoanlaitto ja herkulliset ateriat ovat arjen suurinta luksusta. Joka päivä on syötävä kuitenkin, miksi ei tehdä siitä suurenmoinen nautinto?

Voit seurata urheilua ja muuta elämääni Jyllannissa myös FacebookissaTwitterissä ja Instagramissa

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä