Ditch the diet! Ei mitään laihiksia! 10 vinkkiä joilla pidän kunnostani huolta

Teksti Terhi-Anneli

Huom. En ole alan ammattilainen vaan kerron vinkkejä omasta kokemuksestani. Olen tavallinen kuntoilija. Minulla on myös krooninen kolmoishermosärky, joka pysyy kurissa vegaanisella ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla. Muuten olen perusterve.

Stressi, negatiiviset tunteet, kiire ja levon puute kerääntyvät helposti kehon muistiin

Heräsin eräs aamu vuosia sitten imetysmaratonin jälkeen koko vartalo jäykkänä, enkä meinannut päästä sängystä ylös.

Olen, koska sattuu? Nyt oikeesti hei. Oonko olemassa sitä varten, että koko ajan sattuu joka paikkaan?

Olen joskus tehnyt niin pitkää päivää tietokoneella, että vaikka hiirikäsi on jo turvoksissa jännetuppitulehduksesta ja pää ei käänny enää sivuille, olen silti jatkanut hammasta purren.

Vuosia sitten sairastuin kolmoishermosärkyyn, joka toi jokapäiväiseen elämääni krooniset kasvokivut ja hermosäryt jotka säteilivät viiltojen lailla oikealla puolella kehoani.

Kivuissa eläminen päivästä toiseen ei ole mitään juhlaa, vaan se vie halun liikkua, syödä ja nukkua. Lenkki ei nappaa, kun on niin huono olo jo muutenkin.

Stressi, negatiiviset tunteet, kiire ja levon puute kerääntyvät helposti vartalon muistiin.

Stressi, negatiiviset tunteet, kiire ja levon puute kerääntyvät helposti vartalon muistiin. Enkä nyt tarkoita mitään yöllisten suklaasessioiden aiheuttamia jenkkakahvoja, vaan sitä, miten tunteet kehollistuvat ja jäävät roikkumaan johonkin kehon osaan erilaisina kiputiloina. Jos kuormittuvaa stressiä ei kuitenkaan tiedosta ja pura jumeja ajoissa, voi tuloksena olla ihan oikeasti vammauttava fyysinen oire.

Jos oman vartalon fyysisiä oireita laiminlyö liian pitkään, kehon asento voi ajan kuluessa vääristyä kuin huomaamatta ja kohta pienen lihasjumin hoitamattomuus leviää kehoon erilaisina kipuina ja kramppeina.

Kun kivun ja liikkumattomuuden kierteessä on totaalisen jumissa, on lopulta todella vaikea enää edes tietää kumpi oli ensin? Fyysinen kipu tai stressi – vai molemmat?

Ootsä joku ihme himoliikkuja?

Ootsä joku ihme himoliikkuja?

Ootsä joku ihme himoliikkuja?

Kuulen kysymyksen usein ja ei, en ole mikään himoliikkuja. Olen ihan tavallinen ihminen joka on ymmärtänyt miten tärkeää kehonhuolto on. Pysyy pääkoppa järjestyksessä kun liikkuu paljon.

En ole myöskään ammattilainen tai tavoitteellinen urheilija. Liikun hengästyttävää liikuntaa viisi kertaa viikossa, usein useamman kerran päivässä jos se vain on mahdollista. Koska haluan, en koska täytyy tai olisin tyytymätön itseeni.

Ihmisen kroppa on aivan uskomaton fyysinen voimakone, mutta se toimii täydellä höyryllä vain jos sille antaa oikeaa polttoainetta.

Jos kehoa ei käytä ja stimuloi jatkuvasti, se näivettyy ja saattaa lakkata lopulta toimimasta. En halua laiminlyödä rakasta kehoani, vaan pitää siitä huolta.


Ihmisen keho on tarkoitettu kevyeen jatkuvaan liikkeeseen ja tasaisin väliajoin kovemman kuormituksen kohteeksi

Ihmisen keho on tarkoitettu kevyeen jatkuvaan liikkeeseen ja tasaisin väliajoin kovemman kuormituksen kohteeksi.

Ihan yhtä lailla kuin stressaantunut ja huonosti voiva mieli voi kehollistua fyysisiksi oireiksi, liikkuminen ja hyvinvoiva terve keho vaikuttaa mielenterveyteen. Siksi ahdistuneena tai surullisenakin suuntaan yleensä aina lenkkipolulle märehtimisen sijaan, sillä luotan kehoni hoitavaan voimaan.

Ei tätä kehoa ole tarkoitettu istumaan koneella liikkumattomana päivästä toiseen, kunnes se rapistuu täysin toimintakelvottomaksi ruodoksi.

10 vinkkiä joilla pidän kunnostani huolta

1. Vältä istuskelua

Istuminen on itseasiassa pitkälle vietynä hengenvaarallista. Haastattelin joitakin vuosia sitten urheilulääkäriä joka tähdensi sitä, että jo istumasta seisomaan nouseminen aktivoi lihastoimintaa yli 50% istumisen sijaan. Lihasten epäaktiivisuus vaikuttaa verenkiertoon, metabolismiin, luiden kuntoon ja sydämeen. Joka kerta kun valitsen seistä, kehoni asettuu luonnollisen aktiiviseen tilaan. Kun päätän kävellä paikasta toiseen auton tai bussin sijaan hoidan kehoani ja elimiäni, jotka vastaavasti hoitavat mieltäni.

2. Ei laihdutuskuureja

Syön paljon ja treenaan intuitiivisesti, enkä laihduta koskaan. Elän elämääni nauttien myös omasta kehollisuudesta, eikä diettaaminen kuuluu siihen kategoriaan. Dieettikulttuuri on suurimmalta osin ilmiö, joka lupailee suuria asioita liian lyhyellä aikavälillä. Meille kaupattavat dieetit eivät ole realistisia. Muutokset eivät ole pysyviä sillä ne perustuvat liian kovaan kontrolliin ja ylläpitävät usein vääristynyttä kehollisuutta. Jos haluaa muutta elämäntapojaan tulisi muutoksia tehdään hitaasti ja antaa elimistön tottua niihin. Lempeästi ja hoivaten, ei rääkäten ja riuduttaen.

3. Syön vain kasviksia

Aloitettuani voimatreenin lisäksi vegaanisen ruokavalion, krooniset särkyni pysyvät kurissa. Voin elää monen kivuliaan vuoden jälkeen vihdoinkin täysin kivutonta elämää.  Vatsani toimii paremmin kuitupitoisen ravinnon vuoksi, ihoni ja hiukseni ovat muuttuneet. Vegaaniksi ryhdyttyäni myös lihasmassani on kasvanut, energiatasoni ja palautumiseni ovat parantuneet. Kasvisruoka on myös eettisesti kestävää, joka vaikuttaa mielen hyvinvointiin ja tekee syömisestä entistä palkitsevampaa.

4. Pyöräilen kaikki alle kymmenen kilometrin matkat

Satoi tai paistoi. Näen vaivaa sen eteen että tavarat ja lapset mahtuvat mukaan. Kun olemme baanalla pyöriemme kanssa, koemme myös paljon enemmän asioita kuin autoillessa. Pyörän selästä haistaa luonnon ihania tuoksuja, voi pysähdellä kun näkee jotain mielenkiintoista, voi ottaa valokuvia kauniista paikoista ja samalla vartalo tekee jatkuvasti töitä.

5. Ei kieltoja

En harrasta kieltoja vaan syön intuitiivisesti mitä tekee mieli. Joskus massani kasvaa, joskus ei. Lihon jos syön enemmän kuin kulutan. Ja so what? Joskus on mahtavaa syödä niin että meinaa poksahtaa! En tee sääntöjä etten saisi mässäillä suklaata jos en käynyt lenkillä tai että pizza ei ole tarpeeksi terveellistä. En myöskään ikinä liikkumaan lähtiessäni päätä, että nyt pitää sitten juosta viisi kilometriä, vaikka väkisillä. Jos olo ei tunnu siltä että tekee mieli juosta, kävelen ja kerään vaikka kukkia.

6. En tiedä painoani ja annan suurta arvoa levolle

En käy koskaan puntarilla,sillä paino on täysin epäolennaista kunnon kannalta. Sen lisäksi lepo on yhtä tärkeää kuin liikkuminenkin. Vaikka olisin suunnitellut etukäteen meneväni illalla treenaamaan, en mene jos ajatus ei tunnu hyvältä. Toisaalta lähden usein spontaanille iltalenkille, koska ei ole mikään pakko ja se nyt vain tuntui innostavalta. Kuuntelen kehoani tarkkaavaisesti ja jos olen liian uupunut, mikään ei kaadu siihen jos valitsen sohvan ja lepäämisen treenin sijaan.

7. Vuorottelen kevyttä ja raskasta liikuntaa

Pyöräily, kaupassa käynti kävellen, jooga ja metsäretket ovat kevyttä liikuntaa. Niitä teen  aina kuin mahdollista. Raskasta liikuntaa ovat vaikean maaston maastopyöräilyt, boulderointi, tanssi, salitreeni ja aerialjooga, joita harrastan noin 4-6 kertaa viikossa. Tärkeintä on vaihdella lajeja, jotta pääsee käyttämään ja herättelemään kehoa eri tavoin. Maastopyöräilyssä nautin vauhdinhurmasta ja onnistuneista tasapainoiluista, salilla voi nauttia voimantunteesta. Erilaiset lajit ovat tarpeellisia stimuloiden lihaskuntoa ja mieltä eri tavoin. En tykkää jumittaa samoihin kaavoihin, vaan teen mitä milloinkin huvittaa.

View this post on Instagram

Mtb Saturday speed!💫//Tästä on selvästi tulossa lauantaiperinne: perinne ihan vain minulle itselle🌼 Useamman tunnin yksinäinen maastopyöräily luonnon keskellä: biitsillä, metsäpoluilla ja puiden siimeksissä🍃 Höppänä herkistyy luonnon kauneuden keskellä yksinollessa joka kerta kyyneliin asti. Ja kun on yksin, ilon ja huolen kyyneleet virtaavat vapaasti. Ei kait sen saisi antaa vaikuttaa, mutta ei ne niin helposti seurassa ilmesty. Sosiaalisuus vie huomion pois omien tunteiden kuulemisesta, niiden ääni haihtuu kollektiiviseen kohinaan. Tänään silmät kostui jo alkumetreillä, sillä maailma ympärillä oli niin kaunis, mutta se muistutti samalla siitä miten me satutamme tätä kauneutta 🧡 Miten onnen hetkessä voikin olla niin paljon kipua. Stooreistani voit käydä katsomassa miten tunteet löivät tänään läpi minussa. Kuuntele mikä kosketti ja ravisteli. Miksi ja mitä ajattelin kaiken sen tämän kauneuden keskellä🧡 Kerro toki omiakin ajatuksiasi, kuuntelen mielelläni💫 #mountainbiking #mtb #nature #sports #speed #mountainbike #mtblife #mtbiking #denmark #nature_good #naturelover #crueltyfree #vegan #veganbiker #veganathletes #veganstrength #vegaani #veganwoman #natural #lifeindenmark #fredericia #visitdenmark #visitfredericia #instacykling #mtbgirl #mtblovers #bike #ridley

A post shared by Terhi-Anneli Bech Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

8.  Syön paljon nestemäisiä hedelmiä

Vesimeloni, kurkku ja tuore ananas kuuluvat olennaisesti ruokavaliooni. Syön paljon nestettä, sillä tarpeellinen nesteytys on todella tärkeää jos liikkuu aktiivisesti. Hedelmien hiilihydraatit ja vitamiinit antavat energiaa ja potkua liikkumiseen. Hedelmäsokerit? Ne ovat juuri niitä super hiilihydraatteja ja eivät höpönlöpön mitään lihota.

9. Liikkuminen on osa elämää, ei päinvastoin

Kun laihdutin ja treenasin itseni aikoinaan rasvattoman timmiin kuntoon, tarkastelin koko liikuntaa ja kehollisuutta vääristyneesti. Liikkumisen tarkoitus oli laihduttaa, kasvattaa lihaksia ja tehdä kehostani riittävämpi. Nykyään liikkuminen ja tunne voimasta ja jaksamisesta on vain yksi osa elämää. Tärkeä osa, mutta ei asia ylitse muiden. Jos en pääse joskus liikkumaan viikkoon tai talven aikana on tullut kuin varkain makkaroita vatsan seudulle, se on vain elämää sekin. Meidän kehomme muuttuu vuodenaikojen mukaan, elämäntilanteen mukaan ja sen kaiken sen mukaan, miltä meidän elämässämme tapahtuu. Ja se on täysin ok.

10. Palkitsen itseni ruoalla

Ai että itseään ei saisi palkita ruoalla? Rakastan ruokaa ja syön mitä lystään. Monesti reippaillessani mietin mielessäni, mitä kaikkea herkullista aion kokata illalla. Suussasulavat ateriat ovat arjen suurinta luksusta. Joka päivä on syötävä kuitenkin, miksi ei tehdä siitä suurenmoinen nautinto?

 

Oliko vinkit inspiroivia? Kysy lisää kommenteissa niin vastaan!

 

Kommentit

4 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei ja kiitos!

Ei ole mikään itsestäänselvyys itsellekään, on ottanut aikansa päästä tähan tilanteeseen. 🙂 Unohtaa paino, stressi kehosta ja alkaa vaan nauttia elämästä.

Avatar

Hei. Täytyy sanoa,että sinulla on kyllä erittäin terve suhtautuminen liikuntaan. Arvostan. Tuon hedelmien syönnin otan kyllä itselleni käyttöön, oon ollu siinä vähän laiska. Itse tykkään juosta, joogata ja treenata kehonpainolla ja kuulalla. Mulla on ihana tilanne koska oon näin aikuisena saanut ympärilleni ihanan treeniporukan. 3-5krt viikossa jotain pyritään treenaamaan. Paino ja oma peilikuva pyörii mielessä negatiivisesti edelleen liikaa ja teen sen eteen paljon töitä. Mm joogaharjoituksilla. Haluisin olla sellainen nainen jota ei hetkauta se ,miltä kroppa näyttää, vaan se mihin se pystyy. Sitä kohti mennään pikkuhiljaa. Terveisin Minna

Terhi-Anneli

Hei!

Hyvä suunta on jo siinä että tiedostaa sen negatiivisen ajattelun ja että se ei ehkä ole kuitenkaan hyvä lähtökohta. 🙂 Kun jättää sen dieettipölinän omaan arvoonsa ja keskittyy elämiseen ja liikunnan tuomaan iloon, avautuu aivan uudenlainen ajatella omaa kehoa. Se on tärkeä, mutta sen ulkomuoto ei ole niin tärkeä kuin meidän annetaan ymmärtää.

Avatar

Todella hyvä postaus! Tälläisen asenteen kun itsellekin saisi juurikin sen vaa’an tuijottamisen ja painon stressaamisen sijaan, mutta pikkuhiljaa sitä kohti 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä