”Paljonkos tuli raskauskiloja?” Laihuuden ihannointi on johtanut siihen, että 84% naisista on tyytymättömiä painoonsa

Jos raskauskiloja tuli 10-30 niin pieleenhän se meni. Onko syöty liikaa pullaa ja röhnötetty sohvalla? Laiskuuteen taipuvainen?

Tosi kova mimmi olet silloin, jos niitä kiloja tuli vain muutama ja jos vatsa on timmi miltei heti synnytyksen jälkeen. Olen monen monta kertaa itsekin hihkaissut ääneen siis mitä ookko raskaana vai nähdessäni jonkun puolitutun sorjan varren joka näyttää viimeiselle kolmannekselta samalta, kuin minä juuri lounaan syöneenä. Naiset vertailevat kilolukuja ja miltei jokainen muistaa lopunelämää ne luvut, jotka keho keräsi raskausaikana.

Helpot ja kilottomat raskaudet kuuluvat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjen kehojen piiriin ja ovat siksi niin ihailtuja.

Paljonko tuli raskauskiloja on niin tavallinen kysymys, ettei sen heijastamaa arvomaailmaa juuri mieti.

Sen lisäksi että naiset jakavat kilolukujaan ja vertailevat, neuvolassa seurataan odottavan äidin painoa ja meni se suuntaan tai toiseen –  huolestutaan. Läheiset ja muut ihmiset huomauttelevat, jos vatsa ei ole litteä ensimmäisen vauvavuoden aikana. Oletkos taas raskaana no en ole, kiitos vaan kysymästä.

Joillekin raskausaika on helppoa ja he hehkuvat. Toisille se on kaikkea muuta.

Raskausajan pahoinvointi, liitoskivut ja nesteen keräytyminen olivat omina raskausaikoina asioita, joille ei voinut mitään. Ei ollut tahdosta kiinni, jos ei päässyt liikkumaan kuten oli suunnitellut. Hormonituotantoon liittyvä pahoinvointi on fysiologinen asia, joka on vain kestettävä.

Helpot ja kilottomat raskaudet kuuluvat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjen kehojen piiriin ja ovat siksi niin ihailtuja. Vartalon kokoon ja muotoon liittyvät odotukset ovat muutenkin aina kohdistuneet vahvemmin naisiin. Jos tarkastellaan ylipainoa, se jakautuu kuitenkin ihan yhtä paljon miehille kuin naisillekin. Naisten ulkonäköpaineet ovat täysin eri luokkaa ja ne luovat sosiaalista eriarvoistuutta.

Kun on tutkittu syitä miksi naiset laihduttavat, useimmiten syy on siinä, että halutaan olla sosiaalisesti hyväksyttävämpiä. Länsimaissa ihannoidaan perinteisesti laihuutta ja hoikkaa vartta. Sen ajatellaan olevan merkki terveydestä, yhteiskuntakelpoisuudesta ja hyväksyttävyydestä. Mikä ei ole tietenkään oikein eikä sitä tulisi hyväksyä.

Kun on tutkittu sitä, miksi naiset laihduttavat, useimmiten syy on se, että halutaan olla sosiaalisesti hyväksyttävämpiä.

84 prosenttia naisista tyytymättömiä painoonsa

Se on laihuuden ihannoinnin tulos. Me punnitsemme, vertailemme ja etsimme hyväksyntää myös raskausaikana –  ja sen jälkeen. Naisen suuri pelkoo tuntuu olevan lasten saamisen vaikutus kehoon enkai lössähdä ja entäs jos joku huomaa että raskaudet vaikuttavat? Aivan kuin lasten saaminen ja eletty elämä ei saisi näkyä kehossa. Raskaus on uskomaton fysiologinen suoritus ja kuormitus naisen kehossa, ja sen tulisikin näkyä.

Hyväksyntää kaipaavat ne hyljeksityt, poljetut ja vääränlaiset kehot. Ne yhteiskuntakelvottomat. 

Litteät vatsakuvat Instagramissa heti raskauden jälkeen keräävät kuitenkin ihailua. Mutta ne myös ylläpitävät sitä ahdasta ja epärealistista ihannekuvaa täydellisestä kehosta. Moni tekee kaikkensa, jotta saisi muokattua itsestään paremman, hyväksytymmän version. Luullaan oman tyytymättömyyden olevan päänsisäinen asia, kun se on sosiaalinen konstruktio.

Kehopositiivisuuden nimissä hoikat harmistuvat saa sitä kai laihduttaa ja kontrolloida syömisiään jos haluaa. Ja mites meidän hyväksymisemme? Kai saan olla juuri niin laiha kun haluan. 

Tällaisissa syytöksissä tai syyllistymisissä ei ole mitään järkeä. Vallassa olevat kauneusihanteet eivät tarvitse lisää oikeuksia tai hyväksyntää. Heillä on ne jo.

Me punnitsemme, vertailemme ja etsimme hyväksyntää myös raskausaikana –  ja sen jälkeen.

Painopuhe satuttaa suurinta osaa meistä ja siten myös lapsiamme

Se miten puhuu omasta kehostaan ja miten sitä kohtelee, heijastuu myös lapsiin ja nuoriin. Jos lapsi näkee ettei vanhempi ole tyytyväinen kehoonsa ja itsemyötätuntoinen,  lapsi voi alkaa ajatella olevansa hyväksytty ja rakastettu vasta oikeanlaisessa kehossa.

Painopuhetta on kaikkialla ja se alkaa jo todella varhain. Lasten painokäyriä seurataan, mutta terveydelliset syyt tuntuvat olevan vain tekosyy laihdutus-ja painopuheelle. Kehojen moninaisuuden hyväksymättömyys on vaarallinen tie kohti riittämättömyyden tunteita, laihdutuskierteitä ja syömishäiriöitä.

Toivon että kaikki voisivat olla hyväksyttyjä ja onnellisia omassa olemuksessaan.

 Ei ole olemassa painoa, missä et ansaitsisi kunnioitusta

Kun katsot itseäsi peilistä ja luulet olevasi vähäarvoisempi isommassa kehossasi, olet väärässä. Ne jotka arvostelevat sinua ja kehoasi, ovat myös väärässä. Ei ole olemassa painoa, missä et ansaitsisi kunnioitusta.

Painonnousu ei ole maailman kauhein asia, varsinkaan raskausaikana. Ajatella mihin kehosi on pystynyt ja jos suuri muutos kestää yhdeksän kuukautta, tarvitsee se myös palautumisaikaa. Ole armollinen itseäsi kohtaan – kehosi pitää kyllä sinusta huolta.

Katso kuvia miten kehoni on muuttunut vuosien varrella

View this post on Instagram

Tällainen on kehoni matka tähän päivään. Ja pari kuvaa jotka kuvastaa vauvavuosia täydellisesti 🤪😅 Oon hävennyt aina näitä rantakuvia, jotka on otettu 2016. Nolottanut niin paljon, etten ole oikein pystynyt edes katsomaan niitä vuosiin. Koska oon näissä läski. Muka. Nyt on vuosi 2020 ja katson näitä kuvia täysin eri silmin. Miten ihanasti Ask on sylissä, miten kauniit kiharat – ja en näytä hullummalta. Ja mitä sitten jos on vähän läski? Voi silti olla kaunis🤷 On aseistariisuvaa ja inhimillistä olla myös joskus vähän rähjääntynyt. Näyttää siltä miltä tuntuu. Miten surullista olla nauttimatta kesäisestä päivästä rannalla, riisumatta paitaansa auringon syleiltäväksi, koska häpeää raskauskilojaan? Ja hei, Tommy Hellsten, saat sen mistä luovut 😅 Kun hyväksyy sen että laihuus on ihanne, sosiaalinen konstruktio eikä todellinen mittari, sitä alkaa relaamaan ihan eri tavalla. Alkaa oppia itsemyötätuntoa ja paidan voikin nakata pois päältä ihan tosta noin vaan❤️ Lue koko blogiteksti @kaksplus blogissani, linkki 👉@jyllanninsuomineito profiilissa❤️ #keho #keho #raskaus #kaksplusblogit #blogit #instablogit #blogger #vegaani #ranta #beachlife #veganer #veganlifestyle

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

 

 

Kommentit

10 kommenttia
Avatar

Varoitus. Nyt tulee suoraa puhetta.

Miksi lihavuudesta ei saa puhua? Minkä takia siitä pitäisi puhua psotiivisessa hengessä? Minkä takia se on aihe josta pitäisi kaikkien lääkäreitä ja yhteiskuntaa ja mediaa myöten olla hiljaa? Se, että jokaisen pitäisi olla kokoa 0 ei pidä olla kenenkään tavoite tai elämän pyöriä painon ympärillä mutta lihavuudesta ja sen tuomasta haitasta ihmiselle itselleen ja yhteiskunnalle pitäisi puhua vieläkin paljon enemmän ja paljon kovemmalla äänellä. Suomi on hyssyttely kansaa, suomalaiset äidit ja naiset lihovat ennätys vauhtia ja monilla vauhdittava tekijä on nimenoman raskaus. Se, että joku lihoo yli 20 kg ei ole millään mittareilla normaalia. Syitä tähän on todellakin syytä pohtia ja tehdä asioille jotain ihan koko yhteiskunnan tasolla jo ennaltaehkäisevästi. Lihavuus ei ole ihmisen yksityisasia etenkään siinä vaiheessa kun olet vastuussa toisesta ihmisestä (raskausaikana) tai kun se aiheuttaa yhteiskunnalle kuluja. Ja mikä ihme on tämä juttu että naisten kuuluisi pitää yhtä ja tukea tosiaan kun on kyse minä kuvasta tai raskaudesta?!?! Hohhoijaa. Tervettä lihavuutta ei ole olemassakaan. Siinä vaiheessa kun lihavuus aiheuttaa ongelmia ja tarvitaan yhteiskunnan apua esim lääke kuluihin alkaa se apu kelpaamaan itse kullekin mutta siihen johtaneista syistä tai ennakkotoimista ei saa puhua vaan se on jokaisen oma asia?!! Ei todellakaan ole.

Keho positiivisuuden myötä on täysin unohtunut se mitä sillä tarkoitetaan. Onko ihminen vähemmän arvokas lihavana? Ei missään nimessä. Onko ihminen arvokkaampi laihana? Ei missään nimessä. Jos ihminen haluaa omasta tahdostaan olla lihava se on todella kummallinen ajatus malli. Kuka oikeasti haluaa olla lihava etenkin jos yhtään ihmisen terveydestä tietää. Jos taas vaatii yhteiskunnan apuja painonpudotukseen siihen johtaneista syistä on todellakin syytä puhua. Halusi tai ei ei yhteiskunnan kulut koko ajan paisuvien suomalaisten kohdalla ovat aivan järkyttävä ongelma ja siitä ei pidä olla hiljaa. Aivan käsittämätöntä tämmönen. Ihmettelen myös sitä että ihan sama missä muodossa lihavuudesta puhutaan se otetaan negatiivisena viestinä. Ihan vaikka lääkäri sanoisi asiasta se otetaan hyökkäyksenä ihmisen yksityisyyttä kohtaan. Tämmönen mentaliteetti ajaa siihen että tilanne paisuu entiesestään. Ja se kuka sanoo, että mitä se ketään haittaa jos joku on lihava. Se vaikuttaa välillisesti lähes kaikkiin, se raha on aina jostain muusta yhteiskkunnalIisesta asiasta pois.

Sairauden tuoma hetkellinen painonnousu on täysin eri asia ja jokainen lihava ei todellakaan tähän ryhmään kuulu vaan hyvin hyvin pieni prosentti. Kummasti vaan tuntuu lähes jokainen lihava tähän ”mystisesti” lihavien joukkoon kuuluvan kun heiltä itseltään kysyy syitä. Se, että joku aikuinen pahoittaa mielensä mediassa esiintyvistä laihoista ja normaalipainoisista on ihan oma ongelmansa jo itsessään ja se löytyy korvien välistä. Nuoria tyttöjä pitää suojata paino asioilta mutta lihavuutta normalisoimalla se ei tapahdu vaan tuottaa lisää ongelmia tulevaisuudessa.

Terveisin: valmistuva lääkäri.

Avatar

Korjaan: KYLLÄ hoikka vartalo on myös merkki terveydestä. Se on lääketieteellinen fakta. (Voi se hoikkakin keho olla toki sairas ja on ns laihoja läskejä, joilla rasvaprosentti on korkea mutta lihasprosentti ei.)
Liian korkea rasvaprosentti ja ylipaino kulkee käsi kädessä. Ja ne aiheuttaa ihmiselle elintasosairauksia, joita Suomessakin on enemmän kuin koskaan.

Kehopositiivisuushössötys saa ihmiset itsepetoksen valtaan ja sivuuttamaan faktat fyysisestä terveydestä.
Se on toki jokaisen oma asia haluaako elää fyysisesti terveenä vai ei.
Mediassa pitäis kuitenkin puhua enemmän siitä, että vika ei ole siinä miltä ihmiset näyttää, vaan siinä, että ulkonäöstä puhutaan koko ajan. Lopettakaa se ulkonäköhössötys! Ja keskittykää henkilökohtaiseen hyvinvointiinne tasapainoisesti. Se ei ole muiden asia. Jokainen saa haluta olla hoikka, saa haluta olla muodokas, saa haluta olla vaikka lihava. Kunhan kantaa mahdollisista seurauksista itse vastuun eikä sitten nillitä tai syyttele muita ”kohtalostaan”.

Mutta tämmönen tää yhteiskunta on eikä sosiaalinen media tulee asiaa edistämään. Aina on niitä pinnallisia ihmisiä, joille oman egon pönkittäminen kiilaa edelle. Harmi. Toisaalta, vika on omien korvien välissä, jos antaa toisten mielipiteiden mennä ihon alle. Jos oot itseesi tyytyväinen niin ei mene ihon alle, vaan toisesta korvasta ulos.

Terhi-Anneli

Hei ja kiitos kommentistasi.

Olet asian ytimessä, eli vastuunottaminen on osa ratkaisua. Ihminen on kuitenkin monimutkainen olento ja kaikilla on erilaiset lähtökohdat ja polku tässä elämässä. Kaikki ei ole lähtöisin rakastavasta perheestä, jolloin monilla on itsetunto-ongelmia, mielenterveydellisiä ongelmia – jotka saattaa heijastua kehon ja syömisen kontrolloimisena. Kovat ulkonäköpaineet ja yhteiskunnan eriarvoisuus vaikuttaa erityisesti nuoriin ja tyttöihin. Monilla on suuri tarve kuulua joukkoon ja olla hyväksytty. Sitten tehdään kaikkemme, jotta voisi olla jotenkin parempi.

Mielestäni tämä koko laihuuden ihannointi on sairaalloista, onneksi näitä kampanjoita on jotta ongelmat tuodaan näkyväksi. Se taas että jokin vastarintaliike ymmärretään vaärin tai sitä väärinkäytetään, ei poista todellisia yhteiskunnallisia ongelmia.

Vastuunotto tulee siinä vaiheessa, kun ihminen tutkiskelee itseään ja elää syvää elämää. Pinnallisuus ja ulkokuori ovat oire, sillä pahoinvointi on kasvanut.

Terhi

Avatar

Hyvä kirjoitus mutta noita kuvia katsoessa meni vähän pointti sivusuuhun. Miten niin lihava? Noissa kuvissahan olet laihempi kuin suurin osa naisista edes ennen raskausaikaa. Näin ne paineet syntyvät. ”Jos tuo on mielestään lihava tässä niin mikä minä sitten olen” miettii taas moni.

Avatar

Hyvä kirjoitus mutta noita kuvia katsoessa meni vähän pointti sivusuuhun. Miten niin lihava? Noissa kuvissahan olet laihempi kuin suurin osa naisista edes ennen raskausaikaa. Näin ne paineet syntyvät. ”Jos tuo on mielestään lihava tässä niin mikä minä sitten olen” miettii taas moni.

Terhi-Anneli

Hei,

kyse on siis aina suhteellisuudesta. Silloin kun olin mieleltäni jossakin väärässä paikassa, kuvittelin olevani lihava. En enää luule niin, kun katson kuvia. Enkä pidä lihavuutta pahana,rumana tai hävettävänä asiana. Tiedetään että monet anorektikot luulevat olevansa lihavia, vaikka olisivat jo kuoleman porteilla. Kyse kuvissani oli siis siitä. Ei mistään yleisestä mittapuusta, milloin kukakin on sopusuhtainen tai lihava.

Terhi

Avatar

Tämänkin jutun on kirjoittanut juuri se laiha ihminen, jolla läskit on vain korvien välissä eikä kehossa….

Terhi-Anneli

Hei!

Jutun pointti ei ole se, minkä kokoinen on. Vaan nimenomaan juuri siinä, että miltei kaikki on tyytymättömiä painoonsa, huolimatta siitä, mikä se paino on.

Terhi

Avatar

Tämä kommentointi osoittaa hyvin juuri sen mistä on kyse: miten syvälle se laihuuden ihannointi on meihin juurrutettu. Pidettäisiin edes naisina toistemme puolia halveksumisen sijaan ja taistellaan niitä median kiiltokuvia vastaan yhdessä.

Avatar

Kun neuvolassa raskausaikana sanotaan että ”nyt on paino noussut jo liikaa” ja ”nämä kilot eivät helpolla lähde synnytyksen jälkeen” kyseenalaistan hieman sitä mitkä ovat niitä tahoja jotka paineet aiheuttaa. Minulle myös todettiin että lähtökohtaisesti olisin voinut olla kevyempi, joka toden näköisesti oli syy voimakkaaseen painon nousuun (?). Neuvolassa. Haloo. Lähdin tilanteesta jossa urheilin kansallisella tasolla ja jäin ”äitiyslomalle” kilpailukauden kynnyksellä. Painoa ei todellakaan ollut liikaa. Paino kyllä nousi paljon raskauden aikana ja koin siitä voimakasta ahdistusta, etenkin kun neuvolassa asiasta muistutettiin jatkuvasti. Koin että he näkivät minut täysin eri ihmisenä kuin minä itseni. Minä olin urheilija joka on menettänyt täydellisen kontrollin omasta kehosta. Heille olin ihminen joka lihoo liikaa.

Asiat korjaantuivat kun olin palannut normaaliin painooni vuoden kuluttua synnytyksestä ja kilpailukuntooni kahden vuoden kuluessa. Painonnousu ei ollut mikään ihan pieni vaan lähes 30 kiloa. Keho on ihmeellinen kun kolmen vuoden aikahaitarissa pystyy muuttumaan suuntaan ja toiseen noin valtavasti. Neuvolalta olisin toivonut erilaista lähestymistä asiaan. Kokonaiskuvan ymmärtämistä ja minun huomioimistani ennen kiloja. Kuitenkin toisen raskauden aikana huomasin, että keholleni näyttää olevan tyypillistä runsas painon kertyminen erityisesti raskauden alussa.

Vastaa käyttäjälle Selina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä