Pullukka, luikku tai keskinkertainen – paino on yksityisasia, joka ei kuulu kenellekään muulle

Teksti

Kirjoitan paljon vegaanisesta ruokavaliosta, treenistä ja kehonhuollosta. Haluan silti aina painottaa sitä, että jokainen meistä on erilainen ja tärkeintä on itsensä hyväksyminen kokonaisuutena. En esimerkiksi tiedä paljonko painan, sillä se ei ole tärkeää. Tärkeintä on se, että olo omassa kehossa on hyvä ja että on sinut itsensä kanssa. Ihminen hehkuu myös ulospäin, kun hän saavuttaa henkisen tasapainon. Tärkeää on, ettei tunne olevansa vääränlainen, huono, riittämätön.

Tärkeää on, ettei tunne olevansa vääränlainen, huono, riittämätön

Luin Leena Putkosen oivaa kolumnia ”Toisten paino ei kuulu sinulle”  hs.fi:ssä, jossa hän ihmettelee ja kyseenalaistaa sitä tosiasiaa, miten toisten painon arvostelu ja kommentointi on nykyään normaali ilmiö. Olen ihmetellyt samaa asiaa, sillä vegaanilapseni ovat olleet jo pitkään yleisen arvostelun ja syynin alla.

Esikoiseni on 8-vuotias vegaanipoika, pitkäraajainen elastinen ihana otus, joka on aina ollut todella sorjavartinen. Siitä asti kun hän syntyi, olen joutunut kuuntelemaan arvostelua tai voivottelua siitä, miten poikani on aivan liian laiha. Saako hän tarpeeksi proteiinia, kun on vielä kasvissyöjä? Onkohan alipainoinen, ei pojan kuulu olla noin laiha! On tuntunut todella pahalle puolustella vuodesta toiseen, että hoikkuus ei ole mikään sairaus tai epätasapainotila.

On tuntunut todella pahalle puolustella vuodesta toiseen, että hoikkuus ei ole mikään sairaus tai epätasapainotila.

Luonnostaan todella sirot voivat olla jopa optimaalisesti terveitä, eikä ole korrektia arvostella toisen hoikkuutta. Syötkö sä tarpeeks? Oli aika usein kuultu kysymys, kun olin hoikka nuori tyttö. Ei ole myöskään korrektia kommentoida, jos joku on päässyt hieman pulskistumaan. Ikinä ei voi tietää, miksi ihmisen fyysinen olemus on mitä on. Taustalla voi olla masennusta, vaikea sairaus tai muita ongelmia, jotka heijastuvat kehoon.

Raskaanaoleva ei jaksa myöskään joka päivä kuulla ”hauskaa” läppää siitä, miten näyttää valaalta. Tai juuri synnyttänyt siitä, saako kohta toisen vauvan. Painokommentointi ei ole useinkaan kauhean mukava kokemus. Väittäisin että jopa imartelevalta tuntuva huudahdus Vau ootpa laihtunut! aiheuttaa paineita ylläpitää sen hetkistä olotilaa. Se on myös osoitus siitä, että me todellakin tarkkailemme toisiamme. Milloin joku laihtuu, lihoo tai keskinkertaistuu, kuulee siitä usein välittömästi.

Olen pyrkinyt keskustelemaan poikani ulkonäköä kritisoivien terveydenhoitajien tai pedagogien kanssa aiheesta hyvin varovaisesti siten, ettei lapsi itse ole paikalla. Poikani tapauksessa ammattilaisten on tärkeää ymmärtää myös se, että isäni suvun puolella miehet ovat kaikki nuoruudessaan olleet todella hoikkia ja pitkiä. Vaikka änkisin poikaani 1000 kaloria lisää vuorokaudessa, geeniperimä pitäisi hänet hoikkana hinnalla minä hyvänsä.

Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että en halua poikani kiinnittävän omaan fyysiseen olemukseensa liikaa huomiota, liian varhain. Mikä muu voisi olla järkyttävämpää kuin viestittää kasvavalle lapselle, ettei hänen kehonsa ole hyvä tai riittävä? Että hänessä on jo nyt jotain vikaa?

Ammattilaisten jatkuva arvostelu sai kuitenkin jossakin vaiheessa epäilemään, onko poikani alipainoinen?

Ammattilaisten jatkuva arvostelu sai kuitenkin jossakin vaiheessa epäilemään, onko poikani alipainoinen? Esikoiseni määrättiin vuosia sitten verikokeisiin vegaaniuden ja hoikkuutensa vuoksi. Kaikki arvot ovat kuitenkin kunnossa, hän ei ole alipainoinen ja hänessä ei ole mitään vikaa. Terveydenhoitajalla kuullut ikävät kommentit ja verikokeet aiheuttivat kuitenkin sen, että poikani alkoi katsella itseään peilistä ja valittaa olevansa liian heikko. On kestänyt aikansa saada hänen itsetuntonsa taas kohoamaan ja ymmärtämään ne vahvuudet, jotka hänellä on.

On helppo huomioida poikaani katsellessaan, että meillä asuu iloinen, energinen, fyysisesti aktiivinen poika. Hänen fyysiset vahvuutensa ovat ketteryydessä, motorisessa kyvyssä, koordinaatiossa ja tanssillisuudessa. Hänen siro kehonsa on kykeneväinen moniin asioihin, joihin skrodemmat pojat eivät pystykään!

Eliaksen vahvuus on ketteryys, kestävyys ja koordinaatio.
Eliaksen vahvuus on ketteryys, kestävyys ja koordinaatio.

Kävinpäs minäkin vuosia sitten aika syvällä itsekriittisyydessä oman painoni vuoksi, sillä sain kommenttia muuttuneesta ulkonäöstäni raskauden aikana. Oli kova tarve todistaa, ettei raskaus tai lastensaanti muuttaisi minua mihinkään. Alkoi taistelu ylimääräisiä kiloja vastaan, jota ajoi eteenpäin tunne epäonnistumisesta.

Jos meillä aikuisilla voi olla niin heikko itsetunto, että me kuuntelemme toisten mielipiteitä ulkonäöstämme, arvostelemme avoimesti toisiamme ja kyttäämme lastemme painokäyrää näkemättä suurempaa kokonaisuutta, miltähän lapsistamme tämä kaikki tuntuu?

Painokommentti vanhemmalta, terveydenhoitajalta tai sukulaiselta voi syöpyä mieleen ja aiheuttaa suurtakin tuhoa. Pahimmillaan siinä voi käydä juuri siten, kun Leena Putkonen kirjoittaa:

  • ”Pahiten tällainen kommentti voi iskeä nuoreen, jonka omakuva on vasta kehitysvaiheessa. Käsittämättömän monen nuoren syöminen on alkanut lipsua liian terveellisiksi ja liian niukaksi sukulaisen tai valmentajan painokommentin jälkeen.
    Nuori muka syö liikaa, mutta pian jo liian vähän. Lenkit pidentyvät, punttisalin ovi käy tiheämpään. Ennen pitkää, salakavalasti, syömishäiriö ottaa vallan. Syömishäiriöistä irti pyristely vie vuosia elämästä.”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä