Ravintoloiden kasvisruoasta tulee kusetettu olo: miksi aina se sama keitto tai salaatti?

Teksti

Olen jälleen kerran saanut eteeni pettymyksen.

Olemme illallistamassa ravintolassa ja olemme tilanneet alkuruoat. Sekasyöjien lautasilla on väriä, koostumusta ja ruokaa, kun minun vegaaninen salaattini on sitä salaattia. Eli salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaatinpaloja.

Kasvikset ei ole edes pilkottu erityisen hyvin tai tehty mielenkiintoiksi suutuntuman kannalta: joihinkin salaatinlehtiin on jätetty salaatin kannat, joissa on jo ruskeiksi muuttuneet lölleröiset laidat. Kurkunpalat ovat ärsyttävän isoja ja ne sopisi pikemminkin vauvan sormiruokailua varten.

Hinta rehuille on 16 euroa.

Tylsä ja platku salaatti. Hinta 16 euroa.

En syö mitään yhtä ala-arvoista edes arkisena päivänä kotona. Salaattiin lisään aina elementtejä, jotka tekevät siitä herkullisen, mutta myös ruokaisan. Pähkinöitä, sipulia, mausteita, avocadoa, raasteita, kuivattuja marjoja, mansikkaa, mango-chili kastiketta, chiliä, pilkottuja viinirypäleitä ja vaikka valkosipuliöljyssä paistettua falafelia tai seitan-viipaleita.

Tuntuu kummalliselta että kotikokkina valmistan paljon taidokkaampia ja herkullisempia kasvisruokia kiireisessä arjessamme, kuin mitä voin juuri koskaan saada ammattilaisten valmistamana. Miksi ammattikokit eivät osaa tehdä herkullista kasvisruokaa?

Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen moittii ravintoloiden kasvisruokaa mielikuvituksettomaksi ja ala-arvoiseksi:

”Putkosesta maistuvan ja terveellisen kasvisruuan valmistaminen ei ole niin suurta salatiedettä, ettei siihen lähes kuka tahansa pystyisi: ”Onhan se kumma ja surullista, että ammattikokit eivät muka osaa parempaa ruokaa tehdä.” Iltalehti

Toki aina tulee vastaan poikkeuksia, jolloin ravintoloissa on osattu tehdä herkullinen vegaaniannos. Mutta olen syönyt tuhottoman monissa vegaaniravintoloissakin ja ollut pettynyt ruoan laatuun. Mielestäni huonosta ja tympeästä kasvisruoasta pitää antaa rohkeasti palautetta. Ravintola-annosten hinnat on usein todella huokeita ja lautasella on tympeä ja tunkkainen annos, josta ei tule edes kylläiseksi.

Ja kasvisvaihtoehdot on aina sitä samaa. Ravintoloiden kasvisruoka on usein paikasta toiseen vain muutamia, samoja annoksia.

”On se kreikkalainen salaatti tai caesarsalaatti. Lämmin kasvisruoka on jokin ratatouille eli kasvismuhennos, joka on gratinoitu niin, että kasvikset hukkuvat juustoon. Syksyllä ravintoloissa on listalla maa-artisokkakeittoa. Maa-artisokkakeitto on loistavaa, mutta kun se on usein se ainoa vaihtoehto kaikissa ravintoloissa.” Leena Putkonen.

Ei ole kummakaan että kasvisruoalla on maine jonain tylsänä, riittämättömänä ja mauttomana, kun ammattilaiset eivät pysty tämän parempaan. Pahinta on se fiilis mikä tulee ala-arvoisesta ja todella huonosta ravintola-annoksesta: asiakkaan tympeä aliarviointi. Kuka haluaa syödä mössöksi keitettyjä vihanneksia tai salaattia joka kerta kun käy ystävien kanssa ravintolassa?

Ravintoloissa käyminen jännittää, sillä ne ovat yleensä pettymys. Siksi on mukavampaa kokkailla ja syödä kotona, kun laatu on ainakin taattua.

Loppukevennys:

Vegaani meni ravintolaan:

– Mitä teiltä löytyisi vegaanisena?

– No katsotaas..tuossa on tuo salaatti.

– Mutta tossa teidän salaatissa on kanaa näköjään?

– Niin aivan. Otetaan se kastike ja kana pois?

– Ei se oikein sitten varmaan täytä…?

– No olisi tuossa sitten toi keitto?

Loppu.

Kotona tehty vegaaninen salaatti

Tässä on esimerkki salaateista, joita teen kotona. Salaatissa on paahdettua parsakaalta, avocadoa, retiisejä, paahdettuja mausteisia kikherneitä, inkiväärissä kuullotettua herkkusientä, pesto-cashewpähkinä pastaa, kevätsipulia, tuoreita vadelmia, kuivattuja marjoja, auringonkukan siemeniä, soijapapuja, pinaatinlehtiä, balsamicoa ja mango-chili kastiketta.

View this post on Instagram

Real food – #crueltyfree 💖Tämä on ruokaa! Sanan varsinaisessa merkityksessä mahtavaa ihmisravintoa – ilman turhaa kärsimystä 💕🙏 #veganfoodshare Paahdettuja kikherneitä, pestopastaa rouhituilla manteleilla, täysjyvänuudeleita, tuoretta pinaattia, kuivattuja marjoja, chilikuullotettuja soijapapuja, pähkinöitä, siemeniä, paistettuja sieniä, vadelmia, maissia, parsakaalta, viinirypäleitä, avocadoa, chilimango kastiketta ja balsamicoa 💕 Stooreissa hieman tarkemmin mitä salaatissa on 👉 Tsekkaa myös profiilin highlights "Jyllanninkeittiö"😍 @jyllanninsuomineito . . . . . #vegaaniruokaa #veganrecipe #veganmom #veganblogger #vegan #veggie #vegetarian #healthyfood #vegetarian #foodie #vegansofinsta #instavegans #crueltyfree #veganfortheanimals #jyllanninsuomineito #kaksplus #kaksplusblogit #blogit #bohodecor #rustic #bohemiandecor #kitchen #picoftheday

A post shared by Terhi-Anneli Bech Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

Kommentit

4 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei Miimu!

Suurin osa meistä ihmisistä tässä ajassa on syntynyt sekasyöjiksi. Kun valmistamme samoja traditionaalisia ruokia vegaanisena, on helpompi käyttää samaa termistöä kuin aina ennenkin. Onhan termi ”vegaani”ruokien edessä jo varsin kuvaava ja paljastava. Lapset mm. kutsuvat kasvispullia ”vege lihapulliksi”, hodareita ihan vaan hodareiksi, kananugetteja nugeteiksi, nakkeja nakeiksi ja kasvisjuomaa maidoksi jne. Ruoasta keskusteleminen muiden lasten ja perheiden kanssa on helpompaa, joskin meidät tuntevat toki tietävät että puhumme vegaanisista tuotteista.

Kasvissyöjätkin haluavat edelleen syödä niitä ruokia, joihin ovat pienestä asti tottuneet. Ruoka ja ravinto on niin muutakin kuin vatsan täytettä, se on traditio, kulttuurinen yhteys, muistot, syviä tunteita ja nostalgiaa. Me yhdistämme paljon lapsuudenaikaisia tunteitamme ja muistojamme niin tuoksuihin kuin makuihinkin. Vaikka henkilö tai perhe alkaa elää vegaanisesti, he usein haluavat silti olla osa yhteisöä ja syödä samaa arkiruokaa kuin kaikki muutkin. Vegaanitkin haluavat pizzaa, pasta bolognesea, karjalanpaistia ja pihvejä.

Teen itse meille porkkalasta ”graavilohta” ja seitanpihveistä siivutan ja paistan ”pekonia”. Se on meistä ja vieraistamme hauskaa. Me nautimme vegaanibrunssista ja uusien juttujen maisteluista. Ei tämän tarvitse olla niin tiukkapipoista ja vakavaa. Maailma muuttuu, kasvisruoka yleistyy ja se on koko ajan suositumpaa. Ei varmastikaan vegaaninen pekoni myy yhtä hyvin kuin se aito, se on ihan selvää.

Karjalanpaistin historia taas kertoo että sitä on arkisena versiona tehty aina juureksiin ja härkäpapuun: ”Karjalanpaisti, jossa on myös juureksia tai pelkkiä juureksia, on arkisempaa ruokaa ja perinteiseltä nimeltään lohko. Pelkästään lihasta tehty versio on juhla- ja pyhäruokaa, arkipataa jatkettiin kasviksilla.” En siten usko että kaikki karjalasta kotoisin olevat jo edesmenneet kääntyisivät haudoissaan, vaan he tietäisivät, että lihansyönti on aika uusi juttu maailmanhistoriassa. Jopa paleoruokavalio on yleisesti väärinymmärretty, sillä arkeologit osaavat nykyään kertoa että liha oli jopa silloin harvinaisuus ja ihmiset elivät lähinnä kasviksilla.

Karjalanpaistista saan todella herkullista korvaamalla lihan vegaanisella lihankorvikkeella. Olen käyttänyt mm. hyvin lihamaista Oump-tuotetta, jonka marinoin ja paistan uunissa karjalanpaistin tavoin. Lisäksi seitan ja muut soija-kauratuotteet toimivat hyvin, kuten mock duck. Kannustan kokeilemaan! Olen valmistanut vegaanista karjalanpaistia tanskan-suomalaisten joulujuhliin täällä Tanskassa – eikä kukaan ole huomannut ettei siinä ollut lihaa. Niin samanlainen koostumus ja upea maku voidaan saada myös vegaaniseen karjalanpaistiin. Aion valmistaa jälleen karjalanpaistia joulujuhliimme, voin vaikka tehdä reseptin blogiini ja voit kokeilla jos innostut.

Terkuin Terhi.

Avatar

Ymmärrän, ettei esimerkkisi vihreä salaatti ole oikeasti mikään ravintola-annos. Samaan törmää moni muukin erityisruokavalioita noudattava. Gluteeniton hotelliaamiainen on usein riisikakku ja kahvilassa myydään ”voin kyllä äkkiä sulattaa sulle” pakastemuffinssia tai vaihtoehtoisesti daim-kakkupaperit. Samaa joka paikassa. Vaikka gluteenittomiin tuotteiden tarjonta onkin laajentunut, vegaanista tuotteiden lailla, on ammattilaisilla vielä reilusti parannettavaa.

Itse mietin tosin myös sitä, miksi kasvisruuan pitää aina olla niin erikoista? Siis minut ja torut ja soijanakit. Miksei enemmän hyödynnetä vaan niitä ruokaperinteeseemme jo luonnostaan kuuluvia kasvisruokavaihtoehtoja. Miksi aina tulinen linssikeitto, miksei koskaan lihatonta hernekeittoa https://valurautapadasta.blogspot.com/2019/10/hernekeitto.htm tai kesäkeittoa https://valurautapadasta.blogspot.com/2019/08/unohtuiko-kesakeitto.html
Miksi jätkistä eikä ihan vain pinaattilettuja https://valurautapadasta.blogspot.com/2019/09/pinaattiletut-tee-se-itse.html ?

Terhi-Anneli

Hei!

No äläs muuta. Ei sen tarvitsisikaan olla mitään erityistä, kunhan olisi oikeasti ravitsevaa ja hyvää. Hotelliaamiaiset on usein ihan hirveitä, niistä ei löydy juuri mitään vegaanista. Onneksi on niitä poikkeuksia!

Teen kotona ihan perusruokiakin veganaistettuina: nakkikeitto, makaronilaatikko, lasange, pasta bolognese, prinssin nakkeja ja ranskiksia, karjalanpaistia, ruskeakastiketta ja lihapullia jne. Hyvin toimii.

Terhi

Avatar

Sori nyt vaan, mutta miten teet karjalanpaistia ilman lihaa? Ei se ole silloin mikään karjalanpaisti vaan ihan joku muu. Lihapulla vegaanisena? Eikös se ole kasvispulla? Mun Karjalassa syntynyt mammani kääntyisi haudassaan, jos karjalanPAISTIA tehtäisi jostain muusta kuin sian- ja naudanlihasta. Jokainen saa syödä mitä ja miten haluaa mutta miksi vegaani haluaa kutsua kasvisruokia liharuokien nimellä? Sitä en ymmärrä. Kaupassakin myydään vegaanista pekonia, mikä on todella kaukana pekonista. Toisaalta kasvistahnasta tehty leikkele ei välttämättä myy niin hyvin kuin vegaaninen pekoni.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä