Sorry the language, mutta tämä on tanskalaisten arkikieltä

Teksti

Pahoittelen että tekstini sisältää kirosanoja, mutta koska tekstini käsittelee kirosanojen käyttöä, olisi ollut vaikea kirjoittaa aiheesta ilman niiden mainitsemista. Korvaan sanat välillä kuitenkin f- ja s-termeillä.

 

Kello pirisi koulun pihalla vaativasti. 4-vuotias toisessa käsipielessä ja koululainen toisessa ryntäsimme kohti koulun ovia. Taas hilkulla.

Minua jatkuva kiroilu pännii. Mitä järkeä on toitottaa voimasanoiksi tarkoitettuja sanoja jatkuvasti, kun liikakäytössä tehokkuus kokee pahan inflaation?

Kun säntäilee hikinorojen valuessa ohimoilla hämärän pihan läpi, huonommuuden tunnetta voi huomattavasti lieventää se jos pihan läpi kiitää hikipäissään muitakin vanhempia lapsiraasujaan retuuttaen. Vilkaisen kiireesti ympärilleni ja näen helpotuksekseni että meitä myöhästelijöitä on tänä aamuna aika paljon.

Tanskan viimat on laskeneet yön aikana miinuksille tuoden roudan mukanaan, eikä täällä ole totuttu jäisiin teihin tai jääkylmiin rapattaviin autoihin.

Eräs isä käveli isoin harppauksin pieni taapero sylissään ja tavoitti pääovet meidän kanssamme samaan aikaan, shit for nederen med den der trafik! Käsivarsilla matkustava kaksivuotias lällytti perässä shit shit shit. Koulun käytävällä kiirehtivien koululaisten suusta lipsahtaa tämän tästä fuck. Fuck det er koldt man, jeah man! 

Minua jatkuva kiroilu pännii. Mitä järkeä on toitottaa voimasanoiksi tarkoitettuja sanoja jatkuvasti, kun liikakäytössä tehokkuus kokee pahan inflaation?

Siitä tanskalaisessa kiroilukulttuurissa nimenomaan on kyse. Kukaan ei enää ajattele tai huomaa kiroilevansa.

Kun pieni pellavapääni huutelee fucking shit, voi se olla ensimmäisellä kerralla jopa huvittavaa. Tekee mieli tirskua, se on jotenkin niin koomista.

Aloin havahtua tähän kiroilemisen valtavaan volyymiin oikeastaan vasta kun oma neljävuotias on alkanut poimia voimasanoja vanhemmilta lapsilta. Kun pieni pellavapääni huutelee fucking shit,  voi se olla ensimmäisellä kerralla jopa huvittavaa. Tekee mieli tirskua, se on jotenkin niin koomista.

Mutta kun englanninkieliset kirosanat värittää jokaista lausetta, alkaa päänsärky.

Kuuntelen tanskalaisvanhempia jotka kiroilevat kuin merimiehet lasten läsnäollessa ja mietin, miksi näin likainen kielenkäyttö on alunperin alkanut olla hyväksyttyä? Ehkä koen englanninkieliset kirosanat voimakkaammin, sillä toinen arkikieleni on englanninkieli ja olen ulkomaalainen.

Mainitsin asiasta eräälle kanadalaiselle ystävälleni, joka alkoi nauraa hekottaa huomiolleni. Hän sanoo että ajattele miltä hänestä tuntuu asua Tanskassa, kun tulee alunperin englanninkielisestä maasta ja kuulee f- ja s-sanaa yhdistettävän mitä ihmeellisimpiin asioihin.

Tanskalaiset radiojuontajat huutavat f-sanaa täysin estoitta, televisio-ohjelmissa f- ja s-sanat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Koululaiseni koulun rehtori käytti vuoden avajaisissa s-sanaa voimasanana.

Tanskalaiset radiojuontajat huutavat f-sanaa täysin estoitta, televisio-ohjelmissa f- ja s-sanat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Koululaiseni koulun rehtori käytti vuoden avajaisissa s-sanaa voimasanana. Teinit oppii kirosanat vanhemmiltaan, mediasta, pelimaailmasta ja pienet oppii kirosanat vanhemmilta lapsilta. Ei ole kummakaan, että neljävuotias nappaa joka puolella kuultavia sanoja omaan kielenkäyttöönsä.

Olen alkanut oivaltaa, että tanskalaiset käyttävät lainasanoja ehkä turhan kevyesti, koska ne eivät ole valtakieltä ja siten sanojen todellisia merkityksiä ei tule ajatelleeksi. On helpompaa ladella jotain elokuvista ja televisiosta kuultua voimasanaa jopa hieman väärässä konteksissa, ja kun oikeasti kiroiluttaa niin voi suoltaa äidinkielensä kirosanoja.

Vaikka olen tanskalaisessa yhteiskunnassa kielikulttuurin ja yleisten tapojen kritisoimisessa auttamatta alakynnessa, olen alkanut päämäärätietoisesti karsia kiroilua kotona. Olen alkanut kertoa meidän lapsillemme, että ajatelkaa mitä te oikeastaan sanotte kun huutelette näitä kahta sanaa? Koululainen näytti kauhistuneelta ja yhtäkkiä f-sana ei ollutkaan niin cool. Teini katsoo minua kyllästyneesti, mutta lupaa yrittää. Kiroilkoot coolisti teiniporukassa, mutta tylytystä ei tarvitse tuoda kotiin asti. Neljävuotias kuuntelee pää kallellaan selityksiäni ja sanoo okei shitfuck.

Ja juuri kun neljävuotias on unohtanut voimasanojen käytön miltei koko päiväksi, istumme koko perheen voimin sohvalle katsomaan Tanskan X-factoria. Tuomari Blachman tulee ruutuun ja ensimmäinen asia minkä hän kajauttaa ilmoille on fuck det var sinsygt!  Neljävuotias vastaa kirkkaalla äänellään kaikuna, niin että koko talo raikaa.

I rest my case.

 

 

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Voi ei kamalaa kyllä.. kiroilu on niin turhaaaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä