Suomessa liian boheemi, Tanskassa natsimutsi

Teksti

Suomessa olen taivaanrannanmaalari, jonka ajatukset uppoutuu syviin vesiin ja niin lapset tallustelee kouluun ja päiväkotiin eripari sukissa.

Jos on hujoppi niin tahtois olla tappi. Jos on kiharat hiukset niin tahtoo suorat- ja päinvastoin. Liian lepsu tai tiukkapipo. Laveat mielipiteet tai liian kärkäs. Aina on liian kylmä tai liian kuuma.

 

Suomalaisessa kulttuurissa lokeroidun johonkin hipin ja auttamaton boheemin välimaastoon. Toisaalta hipillä voi olla taiteellis-tekninen työ, toisaalta sillä on kaikki ihan levällään. Vaihtelee. Riippuu hipin mielialasta. Miltä maailmantila tuntuu juuri tänään ja onko tällä viikolla päässyt kertaakaan metsään?

 

Suomessa olen taivaanrannanmaalari, jonka ajatukset uppoutuu syviin vesiin ja niin lapset tallustelee kouluun ja päiväkotiin eripari sukissa. Yhdellä oli kerran eriparin kengät. En ole kyllä ihan varma oliko eriparin sukat vahinko.  Kuka nyt sitä sukkaparitusta oikeasti jaksaa? Boheemi voi onneksi boheemiuteen vedoten laittaa lapselle eriparin sukat, vaikka oikeasti ei vaan välitä onko sukat minkä väriset. Kunhan ne on jalassa, on elämässä tärkeämpiäkin asioita.

 

Olen se liian boheemi äiti,  jolle konmaritettu romuton suomalaiskoti on sama kuin heräisi joku aamu ja huomaisi viettävänsä loppuelämänsä pehmustetussa huoneessa.

 

Suomalaisessa puistossa boheemiäiti seuraa miten 1,5 vuotiaan perässä juoksee nalkuttava isä. Älä nyt juokse kun kaadut. Voi ei saa kiivetä penkille, sitten voit kaatua. Elä noin lähelle mene sitä leikkipuiston lapsille tarkoitettua ksylofonia kun menee kuulo. Hyi älä ota keppiä maasta, se on likainen. Tekee mieli kidnapata lapsi ja vapauttaa se maailmaan.

 

 

Mitkä perherutiinit? Hammasharjoja kun ei löydy joka ilta niin koko perhe syö xylitolpurkat. Hampaat voi pestä huomennakin. Ja ylihuomenna. Hampaiden pesu on joka tapauksessa loppumaton sorvi.

 

Sohvilla pitää hyppiä ja aika usein lounaat syödään olkkarin lattialla. Jos muistetaan syödä.

 

Eikä aina voi muistaa pestä käsiä. Pihalta multaa möyrimästä suoraan eväitä nauttimaan, niin allergiat pysyvät loitolla.

 

Leipoa voi keskellä yötä jos huvittaa. Varsinkin jos leipä on loppu ja unohtui ostaa.

Tanskassa olen natsimutsi. Meidän kotiin ei saa tulla kengät jalassa ja olisi kiva jos vieraat lähtisi kotiin viimeistään puoliltaöin. Torstaina.

Tanskassa olen natsimutsi. Meidän kotiin ei saa tulla kengät jalassa ja olisi kiva jos vieraat lähtisi kotiin viimeistään puoliltaöin. Torstaina.

 

Natsimutsi pakottaa lapsilleen pipot ja hanskat. Siis talvella kun pakkanen viuhtoo tanskalaisissa talvituulissa -20 asteen voimakkuudella. Ja kaulahuivit. En ilmeisesti ymmärrä tanskalaisesta karaistamistesta yhtään mitään, sillä kaikki muut kakarat juoksee päät paljaana läpi vuoden.

 

Vauvaryhmän rantapiknikillä en juonut kuin yhden lasin viiniä ja tupakkakaan ei maistunut. Olisi pitänyt ilmeisesti tuoda viinitonkka ja kääriä omat sätkät.

 

Päiväkodissa taaperot kiipeilee korkeisiin puihin heti kun oppivat kävelemään. Kerran näin kun yksi lapsista tippui puusta ja hoitajat huuteli tanskalaiseen tyylinsä: ”Er du ok? Og op igen!”. Eli ylös vaan. Suomalainen natsimutsi syöksyy lapsen luokse pitelemään sylissä ja hössöttämään.

 

On huvittavaa seurata miten eri tavoilla minuun suhtaudutaan näissä kahdessa maassa. Varsinkin kun on kyse roolistani äitinä. Kaksi pohjoismaata, joissa on kuitenkin niin erilaisia sosiaalisia käytäntöjä ja odotuksia.

 

Ei minua oikeasti haittaa luovia näiden kulttuurien välissä. Sillä ehkä en olekaan kahden kulttuurin välissä, vaan mukavasti keskellä.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä