Suomessa on myynnissä lelu, jonka sisällä on eläviä vesieläimiä

Teksti

Suomeen on tullut myyntiin leluja, joissa on eläviä vesieläimiä

Eläimet laitetaan lelun sisään, ne markkinoidaan ja myydään lapsille.

Aqua Dragons on lelu, jossa eläviä vesieläimiä hoidetaan pienen astian sisällä. Munat kuoriutuvat, pieniä vesieläimiä ruokitaan, astiaa putsataan ja niiden elämää on helppo seurata.

Miten Aqua Dragons lelu eroaa akvaariosta?

”From the moment we started working with these tiny unique creatures, we felt and still feel, that they are one of the all time best toys and pets ever” 

Löysin tämän mainoslauseen erään suomalaisen eläinkaupan sivuilta:

”Akvaario on paitsi upea sisustuselementti, myös erittäin mielenkiintoinen ja palkitseva harrastus. Vedenalainen maailma tempaa mukaansa niin lapset kuin aikuisetkin. Televisio-ohjelmatkin jäävät unholaan kalojen, rapujen ja kotiloiden päivittäisiä puuhia seuratessa.”

Elävät vesieläimet ovat siis yleisesti hyväksytty sisustuselementti, viihdenumero ja koko perheen harrastus. Vaikka jo akvaario on todella kyseenalainen ja epäeettinen, vie Aqua dragons akvaarion periaatteen kuitenkin huomattavasti pidemmälle – eikä parempaan suuntaan.

”Aqua Dragons are fun for kids, and animal lovers who will choose the exact moment they will bring to life their beloved pets!” Mainoslause Aqua Dragons

Aqua Dragons ei ole akvaario vaan lelu

Eläinten munat laitetaan lelun sisään, lelu markkinoidaan ja myydään lapsille. Kuka tahansa voi siis ostaa lelun kaupan hyllyltä tai netistä. Hoitaa eläimiä – tai sitten ei.

Kyseessä on suolalehtijalkaiset eli reilun sentin mittaiseksi kasvavia äyriäisiä jotka elävät luonnossa lämpimien alueiden suolavetisissä järvissä

Omat lapseni tuntien voin kuvitella miten kolmevuotias saattaa unohtaa lelunsa millon minnekin ja kun mielenkiinto lopahtaa katkarapujen seuraamisesta, niin transformersit vie huomion toisaalle varsin tehokkaasti.

Olen nähnyt aika järkyttäviä videoita ja mainoskuvia, joissa eri eläviä vesieläimiä laitetaan avaimenperiin tai muihin käyttöesineisiin. Erityisen brutaalia näistä trendikkäistä tuotteista tekee se, että eläimet on suljettu klaustrofobisen pieneen tilaan koko elämäkseen. Vesieläimet pidetään hengissä pussukoissaan hapenkululla ja ravinnolla.

Miten Aqua Dragons oikeastaan eroaa kiinalaisista avaimenperistä?

Eläinsuojelulain 4 §
Eläinten pitopaikka: eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen

Ei oikein mitenkään muuten kuin että tilaa on hieman enemmän ja pieni tila pitää jakaa muiden kanssa.

Ja minua huolestuttaa todellakin se, että sen lisäksi miten lapset altistuvat jo muutenkin päivittäin eri lajien mielivaltaiselle hyöty- ja viihdekäytölle, nyt opetamme lapsillemme miten eläimet ovat itseasiassa vain leluja? Näiden elävien vesieläinten myyminen lapsille leluina opettaa lapselle että eläimet ovat silkkaa käyttötavaraa. Me voimme päättää mitä eläimille teemme, milloin ja mitä lystäämme. Päätämme kuka saa elää ja kuolla.

Vaikka muurahaisfarmit ja vastaavanlaiset traditiot on eläneet muissa maissa jo vuosikymmeniä ei tarkoita sitä, että ne olisivat oikein. ”Onhan näin tehty maailman sivu”-kaltainen argumentaatio ei oikeuta toiminnan tai tradition jatkuvuutta. Eikä varsinkaan tapoja, jotka perustuvat minkään elävän riistolle.

Eläintarhojen, akvaarioiden ja tällaisten lelujen sijaan lasten olisi hyvä nähdä eläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä, oppia kunnioittamaan ja arvostamaan eri lajeja.

Eläintarhojen, akvaarioiden ja tällaisten lelujen sijaan lasten olisi hyvä nähdä eläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä, oppia kunnioittamaan ja arvostamaan eri lajeja. Ei riistämään ja kohtelemaan alempiarvoisina.

 

Eläinsuojelulain 4 §
Eläinten pitopaikka: eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.

Miten voin vaikuttaa?

Meillä perheellisillä on valtaa! Me voimme tehdä arkisia ja päivittäisiä valintoja, jotka vaikuttavat kysynnän ja tarjonnan lakeihin. Lisäksi meidän kulutustottumuksemme vaikuttavat siihen  miten meidän lapsemme näkevät maailmaa, eri lajeja ja miten heidän empatiakykynsä kehittyy.

Jos et halua tukea  eläinten hyötykäyttöä, älä osta, hanki tai tue tuotteita tai paikkoja, jotka perustuvat eläinten riistoon.

Lisäksi myyville tahoille voi aina kirjoittaa asiakaspalautetta. Jos näet huolestuttavia tuotteita markkinoitavan tai myynnissä, anna palautetta.

Edit 25.4. klo 15:28: Asia etenee! Ruokavirasto: ”Eläviä eläimiä sisältäviä tuotteita ei tulisi markkinoida leluina”

Seuraa vegaaniperheemme elämää täällä Tanskassa sosiaalisen median kanavissani

View this post on Instagram

Our "old lady" the dear bike and cozy Sunday picnic🍃//Mitä? Eihän tässä oo vielä edes tavaraa?? Karavaani kulkee!😍 Sunnuntaista tulee aina piknik-päivä tahtoi tai ei. Suunnitteli jotain muuta niin jotenkin sitä aina löytää itsensä jostain jonkun viltiltä popsimasta viinirypäleitä, köllimästä nurtsilla, juttelemassa aivottomia, loikkimassa kukkameressä, halailemassa puita ja ihmeellisen painottomana valumassa hiljaa ihanassa tekemättömyydessä kohti iltapäivän piteneviä varjoja. Kotiin lähdetään kun viimeinenkin murunen on syöty ja ilta laskeutuu viileinä tuulina🌼 Katso lisää kuvia tämän päivän piknikistä @kaksplus @jyllanninsuomineito blogissa-linkki profiilissa 🧡 #jyllanninsuomineito #kaksplus #kaksplusblogit #foreigner #finnishwoman #blogit #denmark #lifeindenmark#bicyckling #kastellet #fredericia #vegankids #veganboys #jyllanninsuomineito #veganer #veganblogger #blog #instablog #ladcykel #veganforanimals #veganforlife #vegansofig #nature #natureshot #nomakeup #boho #bohemian #bohostyle

A post shared by Terhi-Anneli Bech Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

Blogini Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä

 

Kommentit

18 kommenttia
Avatar

Voitko hieman avata ajatteluasi siitä, miksi biotooppiakvaarion pitäminen on jollain tavalla tuomittavaa ja miten kalat kärsivät tarpeisiinsa nähden ihanteellisissa olosuhteissa. Eläintarhat tuomitset perustelematta. Onko jotenkin lipsahtanut ohi, että eläintarhoilla on monien sukupuuton uhkaamien suojelemisessa tärkeä tehtävä.

Avatar

Näissä pakkauksissa tulee vain pieni pussi ruokaa mukana. Ko. eläimet elävät jopa puolivuotiaaksi ja saattavat munia ”akvaarioon.” Mitä eläimille syötetään kun pieni ruokapussi loppuu? Entä jos kaupungissa ei ole akvaarioeliöhin erikoistunutta liikettä (esim. minun kotikaupungissani ei ole?)

Lisäksi näiden eliöiden hapensaanti on pelkästään pienen pipetin ja lapsen viitseliäisyyden varassa.

Terhi-Anneli

Juuri tällaiset asiat ovat huolestuttavia. Mutta myös se mitä arvomaailmaa tällaisella lapsille opetamme. Muut elävät olennot ja lajit ovat omaisuutta, hyödykkeitä ja ”leluja”.

Avatar

Meillä on akvaario. Se ON sisustuksellinen ja se kiinnostaa koko perhettä. Lapset osallistuu hoitoon ja koko porukka ihmetellään nenät akvaarion lasissa kiinni kalojen puuhia. Akvaario hankittiin eläinkaupasta, josta olemme saaneet kivasti apua sen hoidossa. Olemmeko nyt sitten riistäjiä? Kalat kyllä lisääntyykin, tuskin ne niin tekisi jos ne ei viihtyisi. Minun mielestä oikein hoidettua akvaariota ei voi verrata avaimenperiin tai supermarketin leluosastolla myytäviin triopseihin. Tässä kirjoituksessa nämä meni iloisesti sekaisin….

Terhi-Anneli

Hei,

akvaario on varmasti mukava ja kaunis elementti kotona. Mutta eläinten asema ihmislähtökohtaisessa ajattelussamme on todella ongelmallinen, sillä asenteet ovat niin syvällä. Niin kyseenalaistamattomina, että akvaarioiden kritisoijia pidetään naurettavina. Mutta onko se naurettavaa vai tärkeää eettistä pohdintaa?

Onko akvaarion/astian/avaimenperän koolla juurikaan mitään väliä, jos kyse on elävien olentojen pitämistä omaisuutena ja poissa niiden luonnollisesta kasvuympäristöstä? Vesieläinten pitäminen ihmisen harrastuksena, sisustuselementtinä tai huvikkeena on mielestäni väärin oli kuutiotilavuus mikä tahansa. Avaimenperän, akvaarion ja lelun vertaainen on havainnoillistavaa, ei suora rinnastus.

Kaikki riistoon perustuvat traditiot ylläpitävät eriarvoistavia ja riistäviä rakenteita. Se että lajisorto opettaa meille että joku muu elävä olento on vähempiarvoinen, ei itseisarvoinen, tuote ja omaisuuttamme, edistää ja ylläpitää kognitiivista dissonanssia. Kaikki riiston muodot kun perustuvat samaan peruslähtökohtaan. Oli se spesisismiä, seksismiä tai rasismia. Niin kauan kun riistoa esiintyy missään muodossa, se ei tule poistumaan valtaväestön ajattelussa.

Näiden elävien vesieläinten myyminen lapsille leluina opettaa lapselle että eläimet ovat silkkaa käyttötavaraa. Me voimme päättää mitä eläimille teemme, milloin ja mitä lystäämme. Päätämme kuka saa elää ja kuolla.

Joten kyllä, näillä asioilla on yhteys ja se että ajattelumme pitäisi muuttua on suurimpia ja tärkeimpiä haasteita mitä ihmiskunnalla on. Ihmiskeskeisestä ajattelusta tulisi laajentaa kohti muiden lajien sulkemista moraalisen piirimme sisäpuolelle.
Meidän tulee alkaa nähdä luonto ja eri lajit myötätuntoisin silmin, hoivata ja suojella tuhoamisen sijaan. Lopettaa eläinperäisten tuotteiden valmistaminen, lemmikkieläinkulttuuri, delfinaariot, eläintarhat, ratsastuskulttuuri ja kaikki toisten kärsimykselle perustuvat traditiot.

Ja kyllä, pienimmilläkin öttiäisillä tässä maailmassa on tärkeä tehtävä. Ja vain koska me voimme ja meillä on valtaa ei todellakaan tarkoita sitä, että meidän tulisi käyttää valtaamme väärin.

Miten olisi jos lajisorron sijaan alkaisimmekin suojella ja pitää huolta muista lajeista? Varjella luontoa ja kaikkea elävää tuhoamisen sijaan.

Avatar

Samalla, akvaarioita kritisoivalla, teorialla voisimme kauhistella kaikkia muitakin lemmikkieläimiä kissoista hevosiin.

Meillä on myös akvaario. On ollut harrastukseni jo ala-asteelta lähtien. Nykyään keskityn kalojen ja muiden eläknten sijaan lähinnä kasvien kasvatukseen, sillä täydellisten ollsuhteiden luominen on huippu-mielenkiintoista.
Tuo lelu on toki kammottava, mutta en ole koskaan osannut ajatella, että tuo muutaman sata litraa vettä tankissa olisi kalalla jotenkin karmiva vankila. Mutta näkökulma sekin.

Terhi-Anneli

Hei!

No kyllä, mielestäni lemmikkieläinkulttuuri on myös turhaa, lajisortoon perustuvaa toimintaa. Eikä ajatukseni ole mitenkään uusi.

Kritisoin yleisellä tasolla kaikkea eläinten riistoon perustuvaa toimintaa, oli se leikkikaluiksi tarkoitetut öttiäiset, ratsastus tai lihaksi tuotettavat eläimet.

Avatar

Olet aivan oikeassa, tällästä se on kun kiihko viherpiipertäjät pääsee vauhtiin. Ja todellakin, muurahaisille ajattelin avata terapeutin vastaanoton, kun neki on kuulemma niin ahdistuneita… Eläimiä pitää hoitaa jos ne ottaa, mutta kyllä ny jos jonku etanan perää pitää itkeä ni pakko olla helppo elämä, on niitä oikeitakin murheita olemassa.

Avatar

Nuo myyntiartikkelin eläimet ovat hyttysiin verrattavia eläimiä, joten miinusta on mun mielestä ainoastaan, ettei mitään elävää pitäisi myydä lelun nimikkeellä. Oikean akvaarion vertaaminen näihin kertoo vain kirjoittajan tietämättömyydestä harrastuksen tilasta Suomessa. Tokihan löytyy runsaasti niitä, joille kala on vain kala eikä mikään oikea lemmikki, varsinkin jos kotoa ei löydy akvaariota. Veikkaan monella akvaariokalalla olevan paljon mukavammat oltavat kuin villeillä lajitovereillansa, koska vaihtelevia ruokia tipahtelee silmien eteen eikä elämää oikeastaan uhkaa juuri mikään muu kuin viikottaiset vedenvaihdot (yleisesti 30%, jolla jäljitellään kiertoa, jota luonnossakin tapahtuu). Vaikka meret ja järvet on avaria, ja joet pitkiä, ei useinkaan akvaarioissamme elelevä kala käyttäisi luonnossakaan kaikkia litroja hyväkseen. Voihan sitä pohtia, kuinka eettisesti oikein on pitää kissoja, koiria tai mitään eläimiä, varsinkaan käärmeitä ja liskoja? Ymmärrän tietyllä tasolla blogikirjoittajan ajatukset, mutta mieluummin toivoisin, että eläimiä harrastavat ihmiset miettivät kaksi kertaa ennen hankintaa ja järjestävät lemmikilleen kunnolliset oltavat. Tässä lopuksi voin vielä tunnustaa, että kasvatan mikromatoja kaurapuuroastiassa pienille krantuille kaloilleni ruuaksi. Teen sen ihan tunnontuskitta, koska luonnossakin ne olisivat ravintoa.

Terhi-Anneli

Hei,

olen tietoinen kalojen rankasta elämästä vapaudessa ja suurin osahan tulee syödyksi. Olen varttunut maalla Pohjanmaan sydämessä, järven rannalla.

Onko silti ihmisen osa päättää ja puuttua kaikkeen luonnon kiertokulkuun?

Tässä tekstissä puutun tähän leluna kaupateltavaan tuotteeseen, mutta blogissani ja ajattelijana kritisoin kaikkea lajisortoon perustuvaa toimintaa. Eli kirjoitan ja pohdin myös muita riiston muotoja kuten lemmikkieläinkulttuuri, ratsastus, eläintarhat, lihan-ja maidontuotanto ja niin edelleen.

Kiitos asiallisesta kommentistasi!

Avatar

Hei,

määrittelisitkö termin lemmikkieläinkulttuuri. Vastustat siis koirien, kissojen ja hevosten pitoa, vai olenko ymmärtänyt väärin? Käsitän, että se koskee siis kaikkia eläimiä, joita pidetään kuten lemmikkiä (koirat, kissat, kanit jne…). Entä jos eläin on myös työ- ja harrastustoveri? Ymmärrän ja olen samaa mieltä siinä, että eläin ei ole lelu eikä sellaisena edes ”ötököitä” tulisi markkinoida. Koirien, kissojen, hevosten ja akvaariokalojen osalta voin sanoa, että kyseessä on kuitenkin pitkä historiallinen jatkumo, jota on vaikea yhtäkkiä muuttaa. Ja jollei itse ole kokenut millainen vuorovaikutuksellinen suhde eläimeen on, niin se toki helppo sivuuttaa ja sanoa, että eläimen pito riistoa. Toki akvaariokalojen ja ”ötököiden” kanssa vuorovaikutusta on todella vähän. Tarkoitan tässä esimerkissä omalta kohdaltani hevosta ja koiraa. Ja sanoisin, että ilman eläimiä kulttuurimme olisi todella köyhä. Olisi vain pelkkiä ihmisiä. Ja on myönnettävä, että ilman domestikoituneita eläimiä emme olisi tässä pisteessä kuin nyt. Olemme jo historian saatossa domestikoineet monia lajeja. Mielestäni emme voi hylätä näitä eläimiä nyt. Eläimiltä voi oppia aina jotain uutta sekä itsestään että niistä. Sanoisin, että esimerkiksi koiran asema on parantunut huomattavasti mitä se on ollut joskus aikaisemmin. Aikaisemmin eläin on ollut verrannollinen esineeseen. Toki puolustan uutta eläinlakia, jossa eläimellä on oma itseisarvo. Nykyään tunnustetaan, että eläimellä on arvo. Kannustan sinua lukemaan ja tutustumaan kirjallisuuteen, joka kertoo eläimistä ja yhteiskunnasta. Humanistista ja yhteiskuntatieteellistä eläintutkimusta löytyy Suomesta jo kivasti. Lisäksi nousee kysymys mikä on eläimelle ja ihmiselle luonnollista? Elämmekö me ihmiset oikeastaan luonnollisesti ja lajin omaisesti?

Ihmisten ja eläinten suhde on monimutkainen ja ristiriitainenkin. Kuinka suhtautua tuhoeläimiin ja -ötököihin (vaikkapa luteisiin) verrattuna tuotantoeläimiin?

Avatar

Hei toimittaja. Argumenttisi Eläinsuojelulain 4 § kohdasta on turha. Voisit lukea eläinsuojelulain OIKEASTI, se ei nimittäin koske selkärangattomia eläimiä. Biologian kurssit ala-asteelta haltuun. Lain silmissä, niitä saa siis kasvattaa vaikka ruuaksi. Selkärangattomia voi mm. kasvattaa petoeläimille ruuaksi, jotta ne voivat syödä heille luontaista ruokaa. He kuitenkin tarvitsevat ruokansa pysyäkseen elossa, jolloin relkärangattomat on se eettisin valinta, kun ne nyt on muidenkin Eläinkunnan edustajien mielestä hyvin herkullisia.

Terhi-Anneli

Hei Tuomas,

ensinnäkin blogitekstiä ei tule koskaan sekoittaa tieteellisiin artikkeleihin. Tai artikkeleihin ylipäänsä. Kyseessä on henkilökohtainen blogini, jossa pohdin omia ajatuksiani.

Eläinsuojelulain kohdan olen liittänyt tekstiin rinnastukseksi, en argumentiksi. Ikäänkuin ajatuksen herättäjäksi, joka muistuttaa siitä miten eläimet irroitetaan luonnollisesta ympäristöstään ihmisten rakentamiin keinotekoisiin tiloihin. Vaikka eläinten tarkasteleminen ihmislähtökohtaisesti omaisuutenamme on syvälle juurtunut ajattelutapa, kyseenalaistan sen voimaakkaasti ja väitän että se on väärä ja epäeettinen tapa nähdä ja kohdella eläimiä.

Kirjoitan paljon yhteiskuntakritiikkiä, varsinkin kun se liittyy eläinperäisten tuotteiden traditioihin. Miltei kaikenlainen eläinten hyötykäyttöhän on laillista, mutta kritisoin näitä normejamme silti. Lisäksi se miten eläinsuojelaki sanoo tai määrää tänään, ei kerro mitään siitä ovatko ne oikeutettuja tai riittäviä. Lakeja säädetään ja ne muuttuvat ajassa. Mielestäni eläinsuojelulait eivät ole riittäviä ja eläinten kohteleminen tuotteina, hyödykkeinä ja omaisuutena on lähtökohtaisesti väärin.

Millainen maailma olisi tänään, jos me kansalaiset emme koskaan kyseenalaistaisi vallitsevia normeja ja lakeja? Uudistaisi moraalisia suuntaviivojamme?

Avatar

Hei. Olemme näitä ostaneet itsellemme ja lahjoiksi. Kovasti on tykätty ja kiva idea. Olen myös suositellut muillekin. Hauskaa ajanvietettä lapsille.

Avatar

Aika hillitön haloo on noussut tästä ympäri somea. Ehdottoman hienoa, että elävien eläinten, pientenkin, markkinointi ja myynti leluina saa osakseen kovaa kritiikkiä. Eläin ei ole lelu.
Mutta. Kunhan nyt ihmiset pysyisivät asiassa tämän keskustelun tiimoilta. Monella tuo lelu/elävä eläin alkulähtökohta on jo unohtunut, kritisointi on lähtenyt laukalle ja ulottuu jo yleiseen negatiivisuuteen mihin tahansa lemmikin pitoon. Perusteena kritiikkiin esitetään, että kaikki eläinten pito on pelkkää eläinten riistämistä. Oikeasti. Nyt valoja päälle.
Eläinten pidon näkeminen puhtaasti riistona on säälittävän suppean ja asioista mitään tietämättömän perusteeton mielipide. Eläin-ja luonnonsuojelullisesti monien lajien lemmikkinä/eläintarhaeläimenä pito on erittäin voimakkaasti perusteltua. Puhumattakaan siitä, miten ihmisten suhtautuminen luontoon muuttuu ymmärtäväisemmäksi, kun heillä on kosketus elävään eläimeen.
Edelleen: eläin ei ole lelu eivätkä ne kuulu missään määrin leluosastolle. Tästä olemme yhtä mieltä. Mutta väite, että lemmikin pito on vain ja ainoastaan eläinten riistoa, on ymmärtämättömyyttä, tietämättömyyttä ja suoranaista kiihkoilua.

Terhi-Anneli

Hei,

kiitos paljon asiallisesta kommentistasi.

Olen kanssasi samaa mieltä että asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin annetaan ymmärtää. Olen kyllä todella pahoillani lemmikkieläinten tuottamisesta, samoin kuin tuotantoeläinten tuotannosta. Mielestäni ihmisellä ei tulisi olla valtaa päättää kuka saa elää ja kuolla, sillä usein lemmikkieläimiinkin suhtaudutaan kuin omaisuuteen. Hevosten kiertokulku omistajalta toiselle ja joskus aika heppoinen lopettaminen olivat minulle suuri surun aihe jo kun olin pieni tallityttö.

Monille eläin on asia jolla pitäisi olla jokin hyöty, mutta jos tämä saatu hyöty katoaa tai ei tyydytä ihmisen tarpeita, tulee eläimestä arvoton ja sen voi vain pistää pois päiviltä. Tai myydä eteenpäin.

Mutta se että lemmikkieläimiä on ja ne ovat todella monille ihmisielle rakkaita perheenjäseniä on tämän asian toinen puoli. Lemmikit ovat tärkeitä seuralaisia, niiden läsnäolo tuo ihmiselle paljon iloa ja me tiedämme että eläin opettaa ihmisille myötätuntoa ja hoivaa. Tottakai meidän tulee pitää hyvää huolta niistä eläimistä jotka olemme tähän maailmaan luoneet. Mutta se että tulisiko lemmikkien tuotannon jatkua entisellään, ei vakuuta.

Eläinten jalostuksessa on paljon ongelmia. Eläinten tuotanto perustuu naaraiden siementämiseen, jatkuu perheiden hajoittamisella, eläinten myymisellä. Eläimillä tehdään bisnestä, josta hyötyy ihminen. Eläinten domestikaatio tapahtui aikoinaan tarpeesta,mutta emme tarvitse eläinten työvoimaa enää. Sama liittyy lihansyöntiin: emme tarvitse enää lihaa, vaikka historian saatossa se oli ehkä jo pelkän maantieteellisen sijainnin vuoksi pakko.

Eläintarhat ja muut viihdelaitokset ovat mielestäni täysin turhia ja ihmislähtökohtaisia. Ei pitäisi olla ihmisen päätäntävallassa vangita eläimiä näyttelykappaleiksi vain siksi, että me haluamme katsella heitä. Lapset ja me aikuiset voisimme rakentaa paljon realistisemman, terveemmän ja vahvan luontosuhteen oppimalla eläimistä niiden luonnollisissa ympäristöissä. Ja jos villieläimiä onkin vaikea tavata luonnossa, niin sellaista se nyt vain on. Jos eläin ei uskalla tai halua ihmistä kohdata, tulee niiden tahtoa ja luontoa kunnioittaa.

Emmehän me ihmisetkään halua aina olla katseen kohteena tai varsinkaan kosketeltavana ilman omaa suostumustamme? Sama kehon koskemattomuus, oikeus vapauteen ja lajityypilliseen elämään kuuluisi eläimillekin.

Eläimillä on mielestäni itseisarvo.

Lemmikkieläinkulttuuri, eläintarhat ja ratsastus tarkastelevat usein eläimiä hyödykkeinä. Kun hyöty lakkaa, eläimestä tulee arvoton.

Terhi

Avatar

Voisikohan lemmikkikoirat kieltää kaupunkialueilla? Nehän möllöttävät suurimman osan vuorokautta siellä sisätiloissa (ei yhtään luonnollinen ympäristö!) ilman hoitoa. Vain tuotantoeläimet sallittava.

Avatar

Ainoa ongelma tässä tuotteessa on se, että tätä myydään leluhyllyllä eikä akvaariotarvikkeena. On aika hassua väittää, etteikö ”lelun” ostaja tietäisi että eliöt ovat oikeita eläviä eläimiä, se käy hyvin ilmi pakkauksesta. Jos tätä tietoa ei huomaisi, ei varmaankaan osaisi myöskään laittaa tuotetta toimimaan eivätkä munat kehittyisi.

Ruokapussi ei lopu kesken dragoneiden elinaikana (ja jos loppuisi, täyttöpakkauksia myydään erikseen). Ostin nämä lapsille ennen joulua ja edelleen ovat hengissä, useampi sukupolvi jo kasvanut. Ruokapussista on vielä yli puolet jäljellä, koska sitä kuluu todella vähän. Hoito on helppoa eikä vaadi kovaa työtä. Minilusikallinen ruokajauhetta joka 2. tai 3. päivä ja vähän ilmausta silloin tällöin. Dragoneiden sutjakka liikkuminen ja veden oikea väri ovat hyviä mittareita siitä onko hoito ollut riittävää. Enemmän hyttyset ikkunan välissä kärsivät kuin nämä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä