Syöt mitä lautasellasi on – tai oksennat ja syöt

Teksti Terhi-Anneli

Kirjoitin blogitekstin, jossa pohdin Touhula-päiväkodin auheuttamia tunteita. Sen jälkeen olen saanut yllätyksekseni vastaanottaa todella runsaasti kommentteja siitä, miten paljon ihmisiä on lapsina hoidossa pakotettu syömään. Siis pakotettu, kunnes monet heistä ovat oksentaneet. Ja sen jälkeen kun he ovat oksentaneet, heidät on pakotettu syömään lautanen tyhjäksi oksennuksineen päivineen.

Olen todella järkyttynyt, että niin monilla oman ikäpolveni ihmisillä on tällaisia kokemuksia, sillä minä en ole koskaan tällaista kokenut. Eikä se vielä mitään, mutta olen saanut palautetta miten pakkosyöttämistä tapahtuu ihan näinäkin päivinä.

Monet havahtuivat epäkorrektin päiväkotivideon herättämän keskustelun kautta kertomaan tarinaa tästä salatusta ja sadistisesta ruokailukulttuurista.

Mistä tämä kumpuaa? Me kaikki ymmärrämme sotien jälkeiset ajat ja sen, miten kaikki ruoka on ollut kortilla. Mutta me elämme täysin erilaista aikakautta tänään ja sodista on aikaa.

Meidän makuaistimme ja tapamme syödä kehittyy läpi elämän. Jos lapsi ei pysty maistamaan tai syömään tiettyjä ruokia, se ei tarkoita etteikö hän voisi löytää näiden makujen äärelle myöhemmin elämässään.

En tykännyt pienenä keitetyistä löllöistä vihanneksista tai sipulista. Tänä päivänä syön mitä vaan kasvisruokaa – suurella ruokahalulla.

Miten suhtautuisin joihinkin ruokalajeihin nyt nelikymppisenä, jos minua olisi pienenä pakotettu syömään?

Pakottaminen näyttää päinvastoin tekevän aikamoisen karhunpalveluksen: se jättää trauman, joka yhdistyy tiukasti makuun ja hajuun. Se kaventaa ruokailutottumuksia ja saattaa tehdä syömisestä ahdistavan ja vaikean tilanteen.

Tämä sama tarina toistuu kertomuksesta toiseen.

Toivon että hiljaisuus loppuu, kerromme avoimesti tarinamme ja että tällainen tapa pakkosyöttää pieniä lapsia ei enää jatkuisi.

En osaa käsitellä asiaa muutoin kuin kokoamalla nämä tärkeät tarinat jotenkin yhteen. Nopeasti ja nyt heti.

Siksi olen laatinut listan niistä kertomuksista ja kommenteista, joita olen saanut:

”Muistan todella ikävän perhepäivähoitajan, olin vanhin lapsi siellä jotain 3 vuotta ja jostain syystä hoitaja ei pitänyt minusta. Elävin muisto on siitä kun ruokalujen ajaksi minut aina eristettiin korkeilla pahveilla aina muista. Varmaan muutenkin syrjittiin, ainakaan en saanut apua pukemiseen vaikka olin kuitenkin tosi pieni. ”

”Oltiin pikkusiskon kaa samassa päiväkodissa ja siellä ei saanu juoda puuron kanssa maitoa vaan ensin piti syödä puuro ja sitten sai vasta juoda maitoa. No pikkusisko joskus alko valittaa, että haluaa juoda maitoa eikä muuten pysty syömään puuroa. No ei saanu lupaa niin sisko muistaakseni oksensi sit ne puurot .”

”Pakotettiin syömään pinaattikeittoa. Muistan ku muut lapset pääsi leikkimään ja mä vaan istuin sen lautasen kanssa. Hoitaja sanoi, että sä joko syöt tai itket ja syöt.”

”Onhan noita, mut eräs tapaus kun mummuni pakotti mut syömään biojätteiden sekaan heittämäni päärynän. Enkä saanu ees hitto huuhdella sitä 😐 meil piti muksuna kaikki syödä tai istutettiin pöydässä vaikka koko päivä ja yö.”

Ala-asteella pakotettiin syömään pinaattikeittoa, vaikka opelle sanoin etten pysty. Ope seiso selän takana ku mätin sit keittoa sisuksiin. Hetken päästä oksensi takas lautaselle, sillon se ope sit usko etten syö pinaattikeittoa. En syö tänä päivänäkään.”

”Päiväkodissa en oo ollu, mut eskarissa ja ala-asteella pienessä kyläkoulussa pakotettiin syömään. Silakkapihvejä ja lammaslihapyöryköitä en vaa mitenkään saanu alas, mut pakko oli silti syödä ja ainahan se tuli ylös lautaselle tai juomalasii. Jos tiesin et jompikumpi näistä ruuista oli ni en ois halunnu ollenkaa mennä kouluun. Muuteki se ruokailu ala-asteella ahdisti ku tiesi, et on pakko syödä. ”

”Perhepäivähoitaja pakkosyöttäny viiliä. En oo sitä sen jälkeen edes maistanu. Olin niin pieni että isoveli osas kotona kertoa. Sama hoitaja oli jättäny veljen ruuatta (oli ekaluokalla ja tuli koulun jälkeen sinne hoitoon), kun oli jääny matkalle leikkimään. Päiväkodista muistan, että kaikkea piti maistaa ja kerran sit oli mustia oliiveja. ”

”Mä pyysin eskarissa jos saisin maistaa tipan piimää. Täti kaato mukin täyteen, maistoin, en tykänny.
”Sinähän pyysit niin sinähän juot.”Istuin siinä vielä pitkään kun muut nukku jo päikkäreitä. Sain puolet juotua, oksensin ja vasta sitten sain mennä vessaan ja tulla takaisin odottamaan että muut heräilee. En ikinä uskaltanut maistaa uudestaan mitään siellä.”

”Ala-asteella opettaja pakotti oppilaita syömään monia ruokia, esimerkiksi hernekeittoa ja kesäkeittoa, joihin muutama oppilas ei halunnut liikuttaakaan. Siellä seisoivat ”syntiset” keittolassa välitunnin ja kai seuravankin tunnin häpeämässä syömättömyyttään. Ruoka oli tietysti jo kylmennyt, mutta sitä olisi vain pitänyt syödä. Opettaja itse ei syönyt maksaruokia, koska oli sota-aikana joutunut väkisin ottaman kalanmaksaöljyä. Keittäjä teki opettajalle puuroa maksapäiville. Reilu meininki, vai mitä? Itse vältyin noilta pakkosyöttämisiltä, kun kouluruuat maistuivat minulle.

”No siis ite olin ihanalla perhepäivähoitajalla ja sieltä ei oo mitään huonoja kokemuksia, mutta eskarissa sitte missä oli päiväkoti samassa, niin tuli kyllä istuttua. Muistan ku oli hernekeittoa enkä suostunu syömään niin istuin sit tyhjässä ruokalassa vaikka kuinka kauan tarhantädin kanssa, en päässy ulos ja jäi pääsiäismunaki saamatta🥺 Tarpeeks ruokatraumoja tuli sit isän silloisen vittupää tyttöystävän mukana et ei onneks sen lisäks tarvinnu syödä koulussa jos ei halunnu🤧

Päikyssä pakotettiin syömään aamupalalla leivän päällä kinkkua. Ei muuten, mutta kun kyseessä oli gotler(?) jossa oli isoja läskinpaloja ja sitkeitä kohtia ja se tuntui kuvottavalta suussa. Kieltäydyin syömästä ja mua istutettiin pöydässä niin kauan että söin sen leivän ja sitten oksensin 🙃 sen jälkeen porukat ilmoitti et mun ei tarvitse syödä sitä kinkkua siellä.”

”Miä muistan ku olin ala-asteel ja sillon alkuaikoin ei saatu laittaa ite ruokaa. Eli mentii semmost linjastoo pitkin ja keittiötädit laitto ruoan lautaselle, toki saatii sanoo halutaako paljo jne. Jokatapaukses, kaikkee piti vähintää maistaa. Muistanku meil oli tomaatti persilija salaatti (sitä oli luonnollisest tietyin väliajoin) ja inhosin sit. Koitin silti väkisin maistaa sit joka kerta, mut samointein mul tuli oksennusrefleksi.
Oon kyl huoman tälläi olevinaa aukuisena* et edellee jos on tilanne jossa on ”pakko” syyä, enkä varsin tykkää siit ruuast ni mul tulee heti oksennusrefleksi. Sit koitan vaan juua samal, et saan sen ruuan.”

”Kyllä. Päiväkodissa pienten puolella oli pari hoitajaa jotka tunki lusikan tai haarukan kurkkuun jos et syönyt nätisti ja riittävästi.. Ala-asteella ei saanut itse ottaa ruokaa ja kaikki piti syödä ja jos oksensit sait haukut.”

”Oon aina vihannu pinaattikeittoa yli kaiken ja jouduin silti syömään kokonaisen lautasen joka kerta opettajan istuessa vieressa ja vahtimassa että syön loppuun asti. Jokasen lusikan kohalla tuli oksennusrefleksi ja kerran jouduin juoksemaan vessaan oksentamaan. Siltikin joka kerta sama juttu vaikka opettaja hyvin tiesi tilanteen, jotenkin ajatteli että jos tarpeeks monta kertaa sitä syön niin opin tykkäämään siitä. Olen nyt 20 vuotias ja vihaan pinaattikeittoa edelleen.”

Alakoulu ajoilta on kyllä ruokailuista suurinpiirtein traumat jäänyt. Muistan kuinka piti oksennus ja itku kurkussa koittaa syödä kanapullia, risottoa, lasagnea ym mistä en yhtään tykännyt. Sitten piti jäädä kylmä ruoka lautasella eräänkin kerran pulpetin ääreen istumaan ja koittamaan mukamas syödä, kun muut lähti välitunnille. Hyi. 😩”

”Päiväkodin ilkeä täti pakotti syömään karjalanpiirakan kuoret. Muut lapset lähti leikkimään, minä istuin pöydän ääressä tädin vahtiessa niin kauan kunnes söin. Päiväkotitäti ei uskonut ja alkoi tutkimaan roskiksia jne pöydän alta tiuskien mihin olin piilottanut ne kuoret 😞 itku kurkussa selitin että söin ne..”

”Päiväkodissa pakotettiin syömään ja jos ei pakottamisesta huolimatta maistunut, niin keittäjätäti kutsuttiin antamaan napakka tukkapölly. Muistan vieläkin miten se tuli keittiöstä aina aivan raivona ja kävi ruokahaluttomien hiuksiin kaksin käsin kiinni.”

”Olin TET-harjoittelussa 14-15 vuotiaana päiväkodissa. Siellä yksi alle kaksi vuotias lapsi pakotettiin syömään. Toinen aikuinen piti päästä kiinni ja avasi väkisin suuta, toinen lappoi kiisseliä suuhun. Olin ihan järkyttynyt, mutta enpä sen ikäisenä osannut asialle mitään tehdä. Tästä aikaa jo 15 vuotta, toivottavasti ei enää tapahdu.”

”Kyllä mä edelleen muistan kuinka 90-luvun puolivälissä kun olin ekalla luokalla opettaja pakotti syömään lautasellisen nakkikastiketta ja perunoita. Yksin istuin siellä ruokalassa ja itkin ja söin. En ole muuten niihin ruokiin koskenut sen jälkeen. Miestä harmittaa kun tekee kuulemma maailman parasta nakkikastiketta mutta mä en voi syödä sitä, ei vaan pysty. :(”

”Muistan, että eskarissa vuonna nakki laitoin villatakin sisään kaurakeksit, jotka oli annettu syötäväks. En voi edelleenkään sietää sellaisia itsetehtyjä kaurakeksejä. Tyttöä taas istutettiin eskarissa hernekeiton äärellä vaikka kuinka pitkään. Tyttö itki kovasti ja rangaistukseksi ei päässyt ulos muiden kanssa leikkimään. Minä sain jäätävät kilarit hoitajille kun kuulin tästä.”

”Mua on pakkosyötetty sekä hoidossa että ala-asteella.monet oksennukset ja itkut siitä seurasi. Saatoin istua ruokapöydässä niin kauan että äiti tuli iltapäivällä hakemaan,kun en syöny,ei saanu lähteä pois pöydästä. Monia ruokia en saata sen takia vieläkään sietää. Nykyään oon ite pph ja IKINÄ en pakota tai pakkosyötä lapsia. Kannustan maistamaan mutta pakota,tai nöyryytä en.”

”Joo, sairastan ykköstyypin diabetesta ja mulle teki ravitsemusterapeutti jotkut ohjeet eskariin, että minkä kokoisia annoksia pitäisi syödä ja paljon niissä on hiilihydraatteja. Niitä hoitajat luki ja noudatti kirjaimellisesti ja pakotti syömään ihan järkyttäviä määriä, vaikka en ikipäivänä olisi oikeasti jaksanut. En ees nykyään aikuisena syö niin paljon kuin sillon käskettiin enkä ymmärrä miksei niitä muutettu, vaikka vanhemmatkin ihmetteli enkä ikinä kotona joutunut mättämään ruokaa niin paljon. Ja juu, monet kerrat tuli oksennettua.

”Mut pakotettiin 4 vuotiaana syömään tomaattia päiväkodissa.. Oksensin pöydälle. En vielä tänäkään päivänä pysty syömään tomaattia.”

 

En ole itse koskaan kokenut pakkosyöttämistä.

Olen todella pahoillani ja surullinen, miten yleistä tämä on ollut. Jos haluat kertoa kokemastasi, kerro minulle kommenttikenttään!

 

Kommentit

12 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei!

No niinpä tietenkin – jos joku muu jakaa niin meneekö se silloinkaan oikein?

Avatar

Jännä, että tähän postaukseen oli tägätty Touhula, kun käsittääkseni siellä ei tällaista pakkosyöttämistä ole tapahtunut. Ja pahoittelut, jos satun olemaan väärässä, mutta en muista sellaista uutisointia nähneeni.

Terhi-Anneli

Hei Jossu!

Teksti liittyy Touhula-kohuun, sillä ihmiset ovat reagoineet kirjoittamaani tekstiin Touhulasta. Touhula on kirjainmerkeissä, sillä olen linkannut blogitekstini heti tekstin alkuun. Kyseessä on lasten väärinkohtelu, ja liittyy siten teemaan.

Avatar

No eipä tämä pakko syöminen vieläkään missään historiassa ole, itsellä nyt alakoululainen lapsi pakotettiin syömään päiväkodissa eikä edes loppunut siihen kun ruoka tuli takaisin suuhun saakka, kun ohjaajat eivät nähneet

Terhi-Anneli

Hei!

Todella todella huolestuttavaa ja surullista. Ei tällaista pitäisi enää tapahtua!

Avatar

Samanlaisia kokemuksia. Päiväkodissa pakotettiin syömään tomaattia, jonka jälkeen oksensin hameelleni ja jouduin olemaan loppupäivän sukkahousuissa. Ala-asteella istuin useasti mm. kylmän pinaattikeiton ja opettajan kanssa tyhjässä ruokalassa. En vaan pystynyt sitä syömään. Tomaattia aloin syödä uudestaan vasta aikuisena, pinaattikeitto ei oikein maistu vieläkään.

Terhi-Anneli

Hei Hanna!

Todella ikävää kuulla :/ Yhteistä monille näille kommenteille on juuri tuo mainitsemasi, eli miten ei ole pakottamisen jälkeen pystynyt syömään tiettyjä ruokia tai ruoka-aineita.
Niin turhaa ja turhauttavaa. Selvästi kokemuksista aiheutunut traumoja.

Avatar

Mulla lähti alakoulussa hammas pinaattikeittoa syödessä, tippui sinne keittoon pienen veren kera. Oli pakko syödä koko lautasellinen kaikesta huolimatta 🤔

Terhi-Anneli

Hei!

Onpa kamalaa. Järkyttäviä tarinoita ja niin valtavan surullista että olet joutunut kokemaan jotain tuollaista.

Avatar

Ala-asteella opettaja jakoi ruuan…sai sanoa paljonko halusi ruokaa mutta opettajan motto oli kerta kiellon päälle. Edelleenkään juustokeitto aiheuttaa oksennusrefleksin. Sulatejuusto oli pakko ottaa, sitä sitten yritin piilottaa kun pelkkä haju sai yökkimään. Sulatejuustoa en edelleenkään ole maistanut sen jälkeen.

Avatar

Päiväkodissa pakotettiin maistamaan perunasalaattia, koska ”kaikkea pitää ainakin maistaa”. Taisi olla päiväkodin johtaja, jonka kanssa istuttiin pöydässä vielä muiden lähdettyä niin kauan että suostuin syömään lusikallisen. Heti tuli oksennusrefleksi ja kaikki lenti maitolasiin kun yritin huuhtoa suutani. En ollut lapsena mitenkään nirso ruuan suhteen, mutta tuo perunasalaatti ällötti. Se olikin ensimmäinen ja viimenen kerta kun sitä suuhuni laitoin.

Avatar

Päiväkodissa pakotettiin juomaan maitoa, mun maitoallergia oli loppunut niin täti päätti et nyt ruetaan juomaan maitoa ja kaato sitä mukilla mun suuhun. Oksensin kaikki pitkin pöytiä, ei sen jälkeen tarvinut juoda, mutta en vielä tänäkään päivänä pysty juomaan maitoa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä