Tanskalaiset kulttuuriset tavat jotka ensin ihastuttivat – ja nyt vihastuttavat! Lue Top 5

Teksti

Suhde uuden kulttuurin kanssa on monin tavoin hyvin samankaltainen kuin suhde ihmisiin: ne piirteet jotka alkuun viehättävät uutuudellaan, alkavat ärsyttää arkipäiväistyessään. Olen esimerkiksi itse ihmisenä rytmisesti nopea, eli liikun ja puhun vilkkaasti. Saatan viehättyä toisen ihmisen rauhasta ja hitaudesta, mutta jos joutuisin raahaamaan hidasta ihmistä perässäni päivästä toiseen, alkaisi epärytmisyys lopulta ärsyttää. Kokemusta nimittäin on.

Kun muutin Tanskaan oli meillä uuden asuinmaani kanssa jonkinlainen kuherruskuukausi. Uusi maa, tavat ja ihmiset olivat uutuudessaan kiehtovia. Oli hauskaa herätä uudenlaisessa ympäristössä, kuulla vierasta kieltä ja syödä erilaisia ruokia kuin mihin olin tottunut Suomessa. Jopa ruisleipä oli erilainen: niin paljon paksumpi ja terveellisempi!

Mutta monet tavat jotka alkuun ihastuttivat, ovat alkaneet vuosien saatossa lähinnä ärsyttää.

Top 5 tanskalaista ärsyttävää asiaa

1. Rento suhde alkoholiin

Alkoholilainsäädäntö on paljon löyhempi kuin Suomessa ja olutta ja viiniä saa kaupasta jo 16-vuotiaana. Ruokakauppojen viiniosastot ovat aina varsin runsaat ja alkoholin nautiskelua ei piilotella. Tapahtui se keskipäivällä tai aamuyöstä. Alkoholiin suhtaudutaan Tanskassa todella rennosti ja kuningasjuomaa löytyy jokaisissa sukutapaamisissa, illanistujaisissa, sunnuntaikävelijöiden terassipysähdyksellä, ristiäisissä ja koulujen vanhempainilloissa. Aluksi tämä tapa riemastutti, mutta nyt alkoholin jatkuva läsnäolo on alkanut ärsyttää. Viiniä ja terassibisseä vauvaryhmässä – oikeasti?

2. Mestaritason smalltalk

Aluksi oli mukavaa kun tuntemattomatkin osasivat puhua kanssani kevyttä puutaheinää. Kun aloin ymmärtää että jopa tuttujen kanssa oli vaikea päästä keskusteluissa pintaa syvemmälle, koko smalltalk-kulttuuri alkoi tulla korvista pihalle. Puhuttaisiinko oikeista asioista eikä keskitytä jonninjoutavaan lässyttämiseen? Asia joka on paljon helpompaa suomalaisten kanssa.

3. Tanskan lippu ja kansallistunne

Tanskalaiset rakastavat lippuansa ja aluksi koristelut tuntuivat hauskoilta. Tanskalaiset kertovat myyttistä tarinaa, jonka mukaan tanskan lippu tippui aikoinaan taivaasta Jumalan lähettämänä. Pieniä tanskanlippuja pistetään synttärisämpylöihin, lippuviirit roikkuvat katoissa, katujen varsia koristaa kymmenet lipputangot ja liput liehuvat mitä naurettavimmastakin syystä. Tanskalaiset ovat lentokentällä vastassa lippujensa kanssa. Lippu löytyy miltei joka talon pihalta ja kaupan edustalta. Kun on käynyt kymmenen vuoden aikana niin syntymäpäivillä, ristiäisissä ja häissä joiden koristelun pääteema on ne pirun liput, tulee punavalkoiset liput jo uniinkin –  painajaisina.

Lippuja siellä, lippuja täällä

Suomalainen fights back!

4. Halailu ja kaikki on ihanaa – teeskentely

En ole itse luonnollinen halailija ja en pidä siitä että minua tuosta noin vaan kosketetaan. Kun ihmiset joiden kanssa emme ole koskaan päässeet onpas hyvä ilma tänään – tasoista keskustelua pidemmälle hyökkivät halailemaan joka ikinen kerta jäykän vartalonsa kanssa, olen oppinut vihaamaan tanskalaisten yletöntä halailemista. Mutta mitäs teet kun seuraava henkilö tulee taas kädet ojossa ymmärtämättä suomalaisen viiden metrin reviirirajoja? Halailu liittyy tanskalaisten nerokkaaseen smaltalkkiin ja hyggekulttuuriin: vaikka ei olisi oikeasti kivaa niin teeskennellään että on. Kaikki on ihanaa ja kulissit pysyy pystyssä viimeiseen hengenvetoon.

5. Liikenneraivo

Aluksi tanskalaisten raivoaminen ja huonot hermot liikenteessä huvittivat. Istuin monesti tuttujen kyydissä jotka pysäyttivät auton keskelle tietä kun joku muu autoilija teki ajovirheen ja nousivat muitta mutkitta autosta ylös antamaan suoraa palautetta. Muuten niin ystävälliset ja konfliktia karttavat tanskalaiset tuntuivat saavan täysin toisenlaisen luonteen liikenteessä. On kuin kaikki se kulissien varjelu olisi luonut jokaisen tanskalaisen sisimpään painekattilan ja liikenne olisi sallittu areena höyryjen julkiseen päästelyyn. On muutenkin vaikea ymmärtää miksi käyttää aikaa ja energiaa liikenteessä hermoiluun? Välimatkat on naurettavan lyhyitä, kaupungit pieniä ja suomalaisen lehmänhermoilla on varsin vaikea ymmärtää tuohtumista pienistä. Huvittuneisuus on muuttunutkin ärsyyntymiseksi, sillä liikenneraivo on tavattoman lapsellista. Kerran jouduin aamuruuhkassa kumartumaan takapenkkiä kohti kun lapset muksivat toisiaan. Seuraavassa hetkessä ikkunaan koputetaan ja joku tanskalainen mersumies kertoo tuohtuneena että pidä katseesi tiessä. Tanskalainen liikenneraivoaja, käy hieman suomalaisilla talvikeleillä jossakin lapin 500 kilometrin kyläraitilla opettelemassa miten vaarallisilla teillä tulee käyttäytyä, jookos?

Facebook/Instagram/Twitter

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä