Tanskan rajat on kiinni, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Teksti Terhi-Anneli

Tanskan rajat meni kiinni tänään kello 12.00.

Kun asiasta eilen tiedotettiin, ensimmäinen ajatus oli enpä olis uskonu!

Luin Danmarks Radion(Tanskan Yleisradio) tiedotuksen ja kävi ilmi, että ei tässä missään täysin suljetussa tilassa olla. Kuljetusfirmat saa kulkea rajojen yli, samoin jos pitää matkustaa Tanskaan töihin tai tapaamaan sairasta perheenjäsentä.

Mutta kuitenkin. Otteet tiukentuu. Se varmaan indikoi sitä, että tilanne on eskaloitunut. Karanteeni on mielestäni järkevää, kun sairastuneita on jo yli 800. Ehkä luku nousee niin hurjaa vauhtia, että tällainen päätös piti nyt sitten tehdä nopeaan.⁣

Mitä ”rajat kiinni” ja karanteeni nyt sitten käytännössä tarkoittaa?

Jos maahan pyrkivä henkilö ei ole Tanskan kansalainen ja ei löyty riitävää syytä saapua maahan, tällainen henkilö voidaan käännyttää rajalla.

Riittävä syy voi olla:

  1. Henkilö asuu tai työskentelee Tanskassa
  2. Henkilö kuljettaa tavaroita Tanskaan tai Tanskasta
  3. Henkilöllä on tapaamisoikeus lapseen, joka on Tanskassa
  4. Henkilön perheenjäsen on vakavasti sairas

Rajavartiolaitos ja poliisi säätelevät matkustusta tapauskohtaisesti. Jos siis on menossa huvivierailulle, matka pysähtyy rajalle. Lentokentillä saa kulkea kauttamatkustajia ja kaikki riittävän syyn tuntomerkin omaavat matkaajat. Reissussa olevat tanskalaiset kotiutetaan mahdollisimman nopeasti.

On lohdullista tietää, että valtio hoitaa kuitenkin rajojen sulkemistakin inhimillisesti ja myötätuntoisesti. Ei ole kyse mistään RAJAT KIINNI PRKLE tyyppisestä täysin radikaalista politiikasta, vaan tässäkin asiassa joustetaan.

Eilen sain yksityisviestin instagramissa, jossa viimeisillään raskaana oleva suomalaisnainen oli todella surullinen rajojen sulkemisesta. Hän suri sitä, ettei lapsen tanskalainen isä pääse mukaan synnytykseen Suomeen, jossa nainen oli päättänyt haluavansa esikoisensa synnyttää. Voisin kuvitella, että lapsen isän kohdalla voitaisiin tehdä poikkeus. Mutta haluaako pariskunta itsekään lopulta ottaa riskiä vastasyntyneen tai äidin tartuttamisesta?

Ei ole kyse mistään RAJAT KIINNI tyyppisestä täysin radikaalista politiikasta, vaan tässäkin asiassa joustetaan.

Kävin juuri kävelyllä rannalla ja siellä oli aika paljon muitakin. Ei ruuhkaa, mutta perheitä, koiranulkoiluttajia ja pariskuntia. Tunnelma on rauhallinen, eikä mistään oikein voisi nähdä päältäpäin, että olemme karanteenissa. Tai, ehkä siitä tavasta, miten kiireettömiä me kaikki tänään vapaallaolevat olemme. Voin kuvitella sitä meininkiä ja uupumusta, joka vallitsee sairaaloissa ja media-alan työntekijöiden keskuudessa.

Samaan aikaan kun on tässä varusteltu koronaoleskelua, ja tehty etätöitä, oma olo on vähän huonontunut. Onneksi olin jo alkuviikosta ensioireiden tullessa treenaamatta. Intuitiivisesti hiljensi muutenkin tahtia, kun pukkaa olemaan aika kova meno päällä yleensä. Tilanteen erikoisuus pitää kuitenkin toimintakykyä yllä. Adrenaliini virtaa ja stressihormonit auttaa jaksamaan.

 Jokaisella tunteella on tehtävä ja merkitys ja niiden sanomaa kannattaa kuunnella. Ei ole vääriä tai huonoja tunteita. On vaan tunteita. Ja ne on yhtä tärkeitä.

Hain eilen illalla keskiviikkona netistä tilaamani ruoat, pakkasin kaikki paikoilleen, tein lapsille ruokaa, siivosin – ja kun kaikki se oli tehty, iski hirveä väsymys.

Johtunee siitä, että sain kaiken tehtyä mitä piti. Ruokaa on 14 päiväksi, auto tankattu, työt tehty ja viikonloppu edessä.  Stressi katosi kropasta ja tilalle tuli uupumus. Vaikka oma olo ei ole ollut ahdistunut tai panikointia ei ole ollut ilmassa, sitä on varmaan kuitenkin niin fokusoitunut ja keskittynyt, ettei tilaa muille fiiliksille oikein ole ollut. On se kuitenkin meille ihmisille rankkaa näin nopeasti sopeutua kriisitilanteeseen. Ei siinä aina meinaa tunteet pysyä perässä.

Tunteen saa ottaa vastaan ja voi tuntea läpi, oli se tunne positiivinen tai enemmän miinuksen puolella. Jokaisella tunteella on tehtävä ja merkitys ja niiden sanomaa kannattaa kuunnella. Ei ole vääriä tai huonoja tunteita. On vaan tunteita. Ja ne on yhtä tärkeitä.

Jos matkojen peruuntumiset, sovitut työt, reissut, illanvietot ja juhlat peruuntuu, tottakai se harmittaa. Oikein vituttaa  – ja ankarasti. Ja se on ihan ok.  Nekin tunteet on sallittuja ja niitä saa tuntea.

View this post on Instagram

Meri ei ole rauhallinen ja tyyni – kuten ei varmasti monen mielikään juuri tänään. Mutta jotenki näkisin omat fiilikset samoin kun aallot: ne nousee ja laskee. Tunteen saa ottaa vastaan ja voi tuntee läpi, oli se tunne positiivinen tai enemmän miinuksen puolella. Jokaisella tunteella on tehtävä ja merkitys, ja niiden sanomaa kannattaa kuunnella. Ei oo vääriä tai huonoja tunteita. On vaan tunteita. Ja ne on yhtä tärkeitä. Eiliseen asti olin tosi rauhallinen, kunnes illalla jännitys vähän purkautuu ulos uupumuksena. Sekin on ok. Saa harmittaa sekin, että elämä ja kaikki suunnitelmat meni nyt tauolle. Mutta kun antoi ensin ottaa päästä, niin sen kautta aalto laski – ja uudet aallot löi. Meillä on tapana osata ratkaista ongelmat. Mitä muuta tää elämä välillä edes on, kun ratkaisuja? Tsemppiä kovasti tunteiden aallokko on – et takuulla ole yksin🧡 #karanteeni #meri #denmark #ocean #coronavirus

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

Ja mitä tähän omaan flunssaan muuten tulee, että jos ihan rehellisiä ollaan, luulen että minulla on vaan miesflunssa. En oo ollu flunssassa vuosiin, joten olen vaan unohtanut miten perseestä tämä sairastelu voi olla!⁣

Lue myös:

Tanskassa maanlaajuinen koronavirus karanteeni – edessä 14 päivää kotona

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä