Tanskassa epiduraalin ottaa n. 21% ensisynnyttäjistä, kun Suomessa luku on n. 75%– lääkkeetön synnytys vähentäisi komplikaatioriskiä

Teksti

Jos olisin synnyttänyt lapseni Suomessa, olisiko synnytykseni olleet lääkkeellisiä?

Kun esikoiseni synnytys läheni,en edes osannut arvata miten erilainen synnytyskokemukseni olisi suurella todennäköisyydellä ollut, jos olisin asunut vielä Suomessa. Tanskassa nimittäin kaikki odottavan äidin hoito ja terveydenhuolto keskittyy valmentamaan äitiä kohti luonnollista synnytystä ja imetystä.

Kun oma jordmorini (maaäiti, kätilö) alusta asti piti itsestäänselvänä että lääkkeetön synnytys on paras mahdollinen tapa sekä minulle että vauvalle, alkoi siitä ensin pelko.

Mitä jos en kestä kipua? Mitä jos en yhtään tiedä mitä tehdä? Mitä jos tulen hulluksi, pyörryn?

Mitä jos en kestä kipua? Mitä jos en yhtään tiedä mitä tehdä? Mitä jos tulen hulluksi, pyörryn?

Olinhan suomalaisena kuullut lähinnä järkyttävästä synnytyskivusta, täysin normaaliksi tulleesta vahvasta kivunlievityksestä ja lausahduksia kuten: ”Kaikki lääkecoctailit vaan kehiin sitten kun synnytän!”

Lääkkeellinen vrs.luonnollinen synnytys

Ensinnäkin, olin perusterve 30-vuotias, joten kuuluisin todennäköisesti siihen 80% naisryhmään, jotka pystyvät synnyttämään luonnollisesti ilman komplikaatioita. Maailman terveysjärjestön WHO:n asiantuntijoiden mukaan vain noin 15-20% synnyttäjistä tarvitsee avukseen lääketiedettä. Aika suuri määrä meistä siis pystyisi tähän luonnollisesti. Jos perehtyisin luonnolliseen synnytykseen, sen kulkuun, luonnollisiin kivunlievitysmenetelmiin ja hengitystaktiikohin, voisin selvitä tästä voittajana?

Halusin tutustua kuitenkin sekä lääkkeelliseen, että luonnolliseen synnytykseenKatselin synnytyssarjoja, videoita ja luin paljon sekä synnytyskertomuksia, että asiantuntijoiden lausuntoja aiheesta.

Lääkkeellinen synnytys alkoi kauhistuttaa minua kuitenkin heti alkumetreillä, kun katsoin brittisarjaa One born every minute. Synnyttäjät olivat miltei aina sidottuna sänkyihin letkuineen, lääkkeineen ja vaikutti kuin synnytys olisi jokin sairaus. Minusta alkoi tuntua siltä, että tämä kaikki mitä näen ei voi olla ainoa vaihtoehto?

Aloin miettiä, että miten ihmeessä osaisin puskea vauvan ulos vaistonvaraisesti, jos ei tunne mitään?

Aloin miettiä, että miten ihmeessä osaisin puskea vauvan ulos vaistonvaraisesti, jos ei tunne mitään?

Epiduraali on suosittu, tehokas puudutus. Se kuitenkin lamaannuttaa hormonitoiminnan lisäksi lantionpohjan lihaksia ja vaikeuttaa vauvan pään laskeutumista ja kääntymistä oikeaan asentoon. Epiduraali vähentää oksitosiinin määrää äidin kehossa, vaikka oksitosiinin tarkoitus olisi supistaa kohtua ja olla näin avainasemassa synnytyksen edistymisessä. Oksitosiinin vähentynyt määrä voi hidastaa synnytystä ja jopa pysäyttää sen kokonaan. Siksi oksitosiinitippaa pitää antaa monesti synnyttäjälle suonensisäisesti.

Lääkkeiden ja toimenpiteiden käyttö lisää komplikaatioiden riskiä, joten äidin ja vauvan vointia pitää usein tarkkailla sisätutkimuksilla ja sydänkäyrällä. Kun äidin supistukset eivät ole luonnollisia ja hän ei itse niitä aina hyvin tunne, niitä pitää mitata KTG-anturin avulla. Kun piuhoja ja anturoita on synnyttävässä äidissä jo hyvät määrät, rajoittaa se taas liikkumista.

Usein synnyttäjä joutuu siis makaamaan sängyssä, joka on huonoin mahdollinen asento synnyttäessä. Pystympi asento nopeuttaisi synnytyksen etenemistä, liikkuminen ja lantion heiluttelu voi rentouttaa, lievittää kipua ja saada vauvan laskeutumaan kohti synnytyskanavaa. Vahva lääke todennäköisesti myös pitkittää synnytystä ja ponnistusvaihetta. Myös imukuppisynnytyksen mahdollisuus kasvaa. Verenpaine voi laskea, voi olla huimausta ja pahoinvointia.

Koska makuuasento, lääkkeet ja ohjattu ponnistus vaikuttavat myös välilihan venymiseen, on yleisempää, että väliliha leikataan lääkkeellisessä synnytyksessä.

Vahva lääkitys vaikuttaa myös tietenkin vauvaan ja vauvan sydänääniä pitää sen vuoksi tarkkailla. Lääkkeet vaikuttavat myös vauvan vireystilaan pitkään vielä synnytyksen jälkeenkin ja voi vaikeuttaa luonnollisen imetyksen aloittamista.

Kaikki synnytyksen etenemiseen liittyvät toimenpiteet siis todennäköisemmin vaikeuttavat synnytyksen kulkua, ei päinvastoin. Lääkkeellinen synnytys näytti johtavan usein toimenpidekierteeseenPelkäsinkö synnytyskipua niin paljon, että olisin valmis kaikkeen tähän?

Tanskassa vain n. 21% ensisynnyttäjistä saavat epiduraalin, kun sama luku on Suomessa n.76% 

Tanskassa vain n. 21% ensisynnyttäjistä saavat epiduraalin, kun sama luku on Suomessa n.76% . Komplikaatioiden lisäksi oksitosiini-hormonin vähenemisellä näyttäisi olevan joitakin vaikutuksia kiintymyssuhteen muodostumiseen.

  • ”Oksitosiini-hormonia kutsutaan rakkaushormoniksi. Se on se, mikä kiinnittää äidin lapseen ja lapsen äitiin. Kun rakkaushormoni vähenee, vauvaan rakastuminen voi tapahtua hitaammin. Anu Lampinen, kivunlievitykseen erikoistunut kätilö

Komplikaatioriskit, kiintymyssuhteen häiriintyminen, imetyksen vaikeutuminen ja kaikki luonnolliseen synnytykseen puuttuminen eivät kuulostaneet hyviltä. Ne kuulostivat pelottavammilta, kuin edessä häämöttävä synnytyskipu. Toki jos synnytyksessä menisi jotain vikaan, olisi tilanne täysin toinen ja sairaalahenkilökunta tietäisi mitä tehdä.

Mutta jos kaikki etenisi luonnollisesti, miksi ottaa lääkkeellistä kivunlievitystä ja käydä läpi pitkä lista mahdollisia jälkikomplikaatioita?

Luonnollinen synnytys on tapa,  jossa naisen uskotaan oleva kykenevä synnyttämään lapsensa vaistomaisesti ja ilman ulkoista väliintuloa

Molemmat lapseni ovat syntyneet vesisynnytyksellä, ilman komplikaatiota tai toimenpiteitä. Näin jälkikäteen voi todeta, että tehokas synnytysvalmennus ja luonnolliseen synnytykseen kannustava ilmapiiri vaikutti suuresti asenteeseeni ja siihen, että menin pelottomasti kohti synnytystä. Medikalisoituneissa maissa synnytykseen puututaan usein ilman tarvittavaa syytä ja ne vaikeuttavat synnytyksen kulkua, vaikka luonnollinen synnytys olisi itseasiassa turvallisin tapa synnyttää.

Aikamme synnytyskulttuuri ei kuitenkaan ole tukenut tarpeeksi tätä vaistonvaraista, luonnollista synnyttämistä. Synnytys oli pitkään minulle,kKuten se on monille naisille, jotain pelottavaa, hallitsematonta, teknistä ja medikalisoitua. On luotu mielikuva jostain niin kivuliaasta ja kammottavasta, että suurin osa naisista luulee olevansa kykenemätön synnyttämään luonnollisesti.

Tanskalaisessa synnytyksessä äidille annetaan rauha synnyttää

Tanskalaisessa synnytyksessä äidille annetaan rauha synnyttää

Tanskassa minulle opetettiin, että naisella on valtava potentiaali ja voimavara selviytyä luonnollisesta fysiologisesta synnytyksestä. Hormonitoiminta ja oma sisäinen kivunlievitysjärjestelmä ajavat synnyttävän nk.synnytysregressioon, jossa nainen synnyttää vaistonvaraisesti. Pääperiaate on olla häiritsemättä luonnollista synnytystä ja antaa äidin olla mahdollisimman rauhassa.

Luonnollisesta synnytyksestä palautuu nopeammin ja suurin osa meistä tanskalaisissa sairaaloissa synnyttävistä kotiutetaan varsin nopeasti (n.muutaman tunnin päästä) heti synnytyksen jälkeen. Kodin uskotaan olevan turvallisin ja rauhallisin paikka äidin ja vauvan uudelle, symbioottiselle suhteelle. Kotona kehotetaan pötköttelemään paljon vauvan kanssa sängyssä, iho ihoa vasten. Ihokontakti edesauttaa imetyksen alkamista.

Tanskalaisissa synnytyshuoneissa on ammeet, mahdollisuus akupunktioon ja muihin luonnollisiin kivunlievityksiin. Luonnolliselle synnytykselle on siis hienot puitteet. Muistan nähneeni oman kätilöni vain silloin tällöin hiljaa kurkkaavan ovisuusta, tarkistaen että kaikki oli kunnossa. Muutoin saimme olla synnytyshuoneessa omassa rauhassamme. Kätilö palaili vain auttamaan ponnistusvaiheessa, auttoi leikkaamaan napanuoren ja katosi jälleen.

Imetykset ovat lähteneet käyntiin välittömästi syntymän jälkeen, nostettuani lääkkeettömät, virkeät pojat rinnalleni itse. Se on tietenkin myös todella hyvää onnea, ettei mitään vaikeuksia sattunut matkan varrella. Synnytyksiä on erilaisia ja silloin kaikki tarvittava apu on tietenkin tarpeellista. On synnytyspelkoa ja monia muita syitä, jotka vaativat toimenpiteitä. Lääkkeellinen synnytys ei ole väärin tai huonompi, sillä tärkeintä on äidin ja vauvan hyvä vointi ja terveys. Me kaikki olemme tärkeitä, meidän toiveitamme tulee kuunnella ja jokainen synnytys on arvokas kokemus.

Mutta jos on kaikki mahdollisuudet ja edellytykset synnyttää luonnollisesti, miksi naisia ei opeteta, valisteta, rohkaista ja kannusteta siihen voimakkaammin?

Lue WHO:n raportti (2018) luonnollisesta synnytyskulttuurista ja suositus siihen kannustamisesta

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Itse synnytin esikoisen viime vuonna lääkkeettömästi naistenklinikalla. Syy lääkkeettömyyteen oli sama kuin sinulla, pelko itse lääkkeiden aiheuttamasta hitaasta ja kivuliaasta synnytyksestä sen tipan takia ja lääkekierteestä!
Täytyy kehua naikkaria siitä, että sielläkin oli amme, akupunktio ja tens, en ottanut ammetta vaan hengailin suihkussa ja tens auttoi muuten. Synnytin jakkaralla, makuultaan en ollut juuri ollenkaan koko prosessin aikana, koska liike auttoi enemmän. Syntymän jälkeen vauva laitettiin sairaalamekkoni sisälle ja oltiin ihokontaktissa kokoajan, kun minä kävin vessassa, lapsen isä otti paidan pois ja vauvan iholle. Oltiin muutenkin ”kuin hotellissa” kun meitä käytiin paljon katselemassa (kätilöt ja hoitsut) perhehuoneessa ja ruuat oli valmiina yms. Kotiin en olisi missään nimessä halunnut, (enkä kyllä tikkien ja litran verran verta menettäneenä olisi varmaan missään maassa päässykään) vaan oli ihana kun sai apua ja varmistuksen siitä että kaikki on kunnossa, oli siistit pedit valmiina ja hiljaiset tilat.
Tosiaan toivon, että tää luomumpi tapa yleistyisi, koska synnytys on luonnollinen asia ja olisi hyvä edes yrittää lähteä sillä fiiliksellä että katsotaan mitä käy, eikä heti napata kaikkia ”mömmöjä”, niinkuin usein kuulee.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä