Tanskassa koronarajoitusten purkaminen ja koulujen avaaminen EI ole johtanut epidemian pahenemiseen

Pyöräilin lasten kanssa tänä aamuna taas kouluun. Meillä alkoi neljäs kouluviikko ja tunnelma on todella toiveikas.

Meillä avattiin huhtikuun puolivälissä maan päiväkodit ja lähiopetus alkoi alakoulun 1.–5. luokilla. Myös oma eskarilainen pääsi aloittamaan liukuvan esikoulun suunnitellusti. Tänään 16-vuotias bonuspoikani matkusti efterskoleen, joka avasi ovensa. Peruskoulut on tarkoitus avata kaikille viikon kuluttua 18. toukokuuta.

Käytävät on merkattu tarroin, jotka osoittaa kahden metrin välimatkan.

Meitä ei ole pelottanut, sillä tartuntojen määrä ei ole koko tänä aikana enää lähtenyt jyrkkään nousuun.

Kaikki koululaiset eivät päässeet aloittamaan samaan aikaan ja suurkaupungeissa kaikille päiväkoti-ikäisille ei ole myöskään löytynyt tilaa hoitopaikkaan. Meillä täällä Jyllannin pienemmissä kaupungeissa tilanne on kuitenkin ollut parempi ja kaikki koululaiset pääsivät aloittamaan niin halutessaan. Kaikki 9-vuotiaan kolmasluokkalaiseni luokkatoverit ovat palanneet kouluun, eli en itse tunne ketään, joka olisi päättänyt pitää lapset kotona. Meillä toki lukukausi jatkuu aina 27.6. asti, joten koulun jatkaminen tuntuu järkevältä vaihtoehdolta.

Lomiin on vielä aikaa.

 

Oli todellinen helpotus, että varsin levottomaksi käynyt teinikin pääsi vihdoin kouluun.

Kirjoitin tilanteestamme ensimmäisten kahden kouluviikon jälkeen ja sain aika paljon huolestuneita kyselyitä suomalaisvanhemmilta, että eikö meitä pelota epidemian paheneminen ja leviäminen lasten keskuuteen? Meitä ei ole pelottanut, sillä tartuntojen määrä ei ole koko tänä aikana enää lähtenyt jyrkkään nousuun. Luvut nousevat päivästä toiseen kuten ne ovat tehneet maaliskuusta lähtien, mutta tartuntojen määrä ei ole testaamisen tihentyessäkään noussut pilviin.

Vaikka oma olotila on kyllä ollut koko kriisin ajan rauhallinen ja luottavainen – ja sellainen on ollut yleistunnelma meidän koko kaupungissamme.

Kun koronarajoituksia nyt on alettu purkamaan, pelko ei ole se ohjaava ja vallitseva tunnetila.

Uskon, että juurikin rauhallinen suhtautuminen kriisiin on auttanut pandemian hillitsemisessä. Meillä ei ole esiintynyt hamstraamista ja paniikkia. Ihmiset kunnioittavat uusia turvavälejä ja käytössääntöjä ilman suurta draamaa.

Kun koronarajoituksia nyt on alettu purkamaan, pelko ei ole se ohjaava ja vallitseva tunnetila.

Kun me vanhemmat olemme rehellisiä, mutta rauhallisia, sama asenne tarttuu lapsiinkin.
Kouluun lähtee reippaat pienokaiset, jotka on oppineet uudet käytöstavat ja hygieniasäännöt nopeasti.

Tanskan tilanne

Punainen käyrä näyttää tartuntojen määrän. Vaikka testien määrä on kasvanut valtavasti, tartuntojen määrä ei ole noussut samassa suhteessa. (Kuva: sundhedsstyrelsen)

Tartuntojen määrä 15.4.

6 681

Tartuntojen määrä 10.5.

10 429

Kuolleita 15.4.

309

Kuolleita 10.5.

529

Lähde: Statens Serum Institut

Mitään valtavaa piikkiä ei ole reilun kolmen viikon aikana tullut ja se luo luottamusta ja rauhaa. Oma olotila on ollut koko kriisin ajan varsin luottavainen ja sellainen on ollut yleistunnelma meidän kaupungissamme. Oli todellinen helpotus, että varsin levottomaksi käynyt teinikin pääsi vihdoin kouluun. Pinnan palaminen alkoi olla jo miltei sääntö kuin poikkeus, sillä tuon ikäinen tarvitsee ystävin seuraa, fyysistä aktiviteettia ja aikuisten tukea. Raameja ja rutiineja.

Ja minäkin tarvitsen.

Kotoilu on aiheuttanut sen, että duunijuttuihin palaa helposti ja stressitaso ei laske koskaan.⁣

Kun tekee reilun kuukauden etäduunia kotona lapset nurkissa, jopa neljä tuntia keskeyttämätöntä ja fokusoitunutta työaikaa on kuin taivaan lahja. ⁣
⁣Koulupäivät päättyy 12.30, jonka jälkeen yritän tehdä töitä, mutta totuuden nimessä keskittyminen herpaantuu tämän tuosta.⁣ Mutta ero on kuitenkin huomattava kotoiluun verrattuna. Ei tuntunut  kauhean hyvältä vanhemmuudelta antaa lasten olla omissa oloissaan tuntikausia, tietämättä mitä ne oikein touhuavat.

Ja koska niin ei halunnut tehdä, työ keskeytyy jatkuvasti. Ja kun se keskeytyy, tehokkuus laskee. Ajatus pätkii ja stressitaso nousee.

Siksi työpäivät ei tuntuneet päättyvän koskaan. 24/7 työasioihin palaamista ja tehtävien välillä leijumista. Usein huomasin, että näpyttelin duunijuttuja vielä keskellä yötä. No voi hups.
Kun työpaikka, koti ja vapaa-aika on ollut yksi ja sama asia, on vaikeaa erottaa ne toisistaan. Kaikki nivoutuu yhteen  ja on samaa sekavaa mössöä.

Olen huomannut, miten paljon helpompaa on, kun asiat saa pitää jopa konkreettisesti toisistaan erillään.

Olen huomannut, miten paljon helpompaa on, kun asiat saa pitää jopa konkreettisesti toisistaan erillään.⁣ Tietty fyysinen paikka valmistelee mielen tiettyyn moodiin. ⁣
Kotoilu on aiheuttanut sen, että duunijuttuihin palaa helposti ja stressitaso ei laske koskaan.⁣ Aukinainen läppäri keittiön pöydällä kutsuu ”vielä vähän tekemään tätä ja tuota”, vaikka ei enää edes tarvitsisi. Työthän eivät tekemällä lopu, eli rajat pitää osata asettaa itse.

Nyt pääsen studiolle edes muutamaksi tunniksi  – ja eron huomaa. Siksikin lasten koulun alkaminen on hyvä juttu: arkeen tulee rutiineja, jotka helpottaa omaa jaksamista.⁣ Pystyy paremmin jakamaan työn ja huvin, olemaan läsnä lasten kanssa kun on sen aika ja painamaan duunia, kun lapsista pidetään huolta toisaalla. Ja hyvää huolta pitävätkin.

Tule seuraamaan arkeamme Tanskassa

View this post on Instagram

Neljäs kouluviikko lähti käyntiin ja oma tehokas, jopa neljän tunnin, työaika ilman lapsia💪Epidemia ei ole myöskään pahentunut näiden viikkojen aikana 🦋 ⁣ Kun tekee reilun kuukauden etäduunia kotona lapset nurkissa, neljä tuntia keskeyttämätöntä ja fokusoitunutta työaikaa on kuin taivaan lahja. ⁣ ⁣ Koulupäivät päättyy 12.30, jonka jälkeen yritän tehdä töitä, mutta totuuden nimessä keskittyminen herpaantuu tämän tuosta.⁣ ⁣ Siksi työpäivät ei tunnu päättyvän koskaan. 24/7 työasioihin palaamista ja tehtävien välillä leijumista🤷Usein huomaan, että näpyttelen duunijuttuja vielä keskellä yötä. No voi hups. Kun työpaikka ja koti/vapaa-aika on ollut sama asia, on vaikeaa erottaa ne mielessä toisistaan. Kaikki nivoutuu toisiinsa ja on sitä samaa sekavaa mössöä. Olen huomannut miten paljon helpompaa on, kun asiat saa pitää jopa konkreettisesti toisistaan erillään.⁣ Tietty fyysinen paikka valmistelee mielen tiettyyn moodiin. ⁣ Kotoilu on aiheuttanut sen, että duunijuttuihin palaa helposti ja stressitaso ei laske koskaan.⁣ Aukinainen läppäri keittiön pöydällä kutsuu "vielä vähän tekemään tätä ja tuota", vaikka ei enää edes tarvitsisi. Työthän etäi tekemällä lopu, eli rajat pitää asettaa itse. ⁣ Nyt pääsen studiolle edes muutamaksi tunniksi ja eron huomaa♥️ Siksikin lasten koulun alkaminen on hyvä juttu: jotta arkeen tulee rutiineja, jotka helpottaa omaa jaksamista.⁣ Pystyy paremmin jakamaan työn ja huvin, olemaan läsnä lasten kanssa kun on sen aika ja painamaan duunia, kun lapsista pidetään huolta toisaalla. – Terhi

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä