Tarvitseeko vuoroviikkoteini molemmissa kodeissa oman huoneen?

Teksti Terhi-Anneli

Kolme lasta ja kaksi huonetta.

Yksi lapsi elää kahdessa kodissa ja kaksi täällä samassa kodissa. Mutta ne kaksi jakavat yhden huoneen ja vuoroviikkoteinin huone on puolet kuusta tyhjillään.

Onko se järkevää ja reilua?

Ehkä vuoroviikkolapsen sisimmässä on asioita, joita en oikein ymmärrä sillä en ole koskaan itse elänyt läpi vastaavaa.

 

Bonuspoikani on nyt 15- vuotias ja hänellä on molemmissa kodeissaan ollut jo 4-vuotiaasta oma huone. Minulla on kaksi biologista lasta, 5 ja 9-vuotta, jotka jakavat huoneen keskenään. Bonuspojan äidin luona on myös kaksi poikaa, joilla on kuitenkin kaikilla omat huoneet. Vaikka meillä ei ole kaikille omia huoneita, on ollut luonnollista että vanhin ja teini-ikään ehtinyt poika tarvitsi eniten omaa rauhaa.

Lapset kuitenkin kasvavat ja huoneen jakavat pojat eivat oikein enää tunnu mahtuvan samojen seinien sisälle.

Joskus lopen uupuneena kuuntelen kiukuttelua ja itkua pienten huoneesta kun tappelu taas yltyy ja samalla talon toisella laidalla yksi huone on tyhjä. Minusta on tuntunut jo pidempään että on epäreilua muita lapsia kohtaan, että he joutuvat jakamaan huoneen kun iso teinin huone ammottaa tyhjyyttään usein monta viikkoa kuussa. Jos meidän uusperheessämme on ollut konflikteja, ovat ne liittyneet juurikin tähän huonejärjestelyyn.

Ikävöidä toisia siellä toisaalla, vaikka onkin juuri nyt täällä.

Olen joskus tuntenut suoranaista kiukkua yhden lapsen yltiömäisestä hemmottelusta, kun muut joutuvat jakamaan ja ahtautumaan pieniin tiloihin.

Mutta sitten kiukku laantuu aika nopeaan kun ajattelen lapsen näkökulmaa. Sehän ei ole koskaan lapsen syy että elää eroperheessä tai uusperheessä. Eikä se ole koskaan lapsen syy tai vastuu haluta elää kummassakin kodissa, molempien perheiden luona. Lapsi joutuu eron jälkeen koko ajan olemaan erossa jommasta kummasta vanhemmastaan. On varmasti usein väsyttävää ja turhauttavaa seilata perhekemioista toiseen.

Ikävöidä toisia siellä toisaalla, vaikka onkin juuri nyt täällä.

Olen aina lopulta taipunut ja antanut periksi sille, että teini ehkä todellakin tarvitsee oman huoneensa molemmissa kodeissa. Ehkä vuoroviikkolapsen sisimmässä on asioita, joita en oikein ymmärrä sillä en ole koskaan itse elänyt läpi vastaavaa.

Teinimme on kuitenkin elänyt viimeisen vuoden joustavaan ja spontaaniin tyyliinsä vuoroviikkoelämää, jossa hän viuhtoo aika omaan tahtiinsa kahden kodin väliä. Aikatauluja ei juuri ole ja ikinä ei voi tietää milloin teini on missäkin kodissa, tai onko kotona laisinkaan. Teini nimittäin yöpyy myös entistä enemmän kavereilla tai viettää viikonloppuja reissussa harrastusten parissa.

Omat lapseni ovat samaan aikaan myös kasvaneet siihen ikään jossa 5-vuotias vielä leikkii ja mölyää, kun 9-vuotias pelaa, rakentaa, lukee, piirtää tai animoi omia juttujaan kaivaten aina vain enemmän omaa rauhaa. On eri asia jakaa huone 1-  ja 4- vuotiaana, kuin kolmasluokkaisena ja päiväkotilaisena. Entinen paita ja peppu kuulostaa nykyään lähinnä siltä että huoneessa elää kiukkuinen koira ja kissa, jotka eivät voi sietää toisiaan.

Pojat ovat vielä liian pieniä ja toisaalta liian isoja toisilleen.

Vaikka uusperheemme muut osapuolet eivät ole täysin varmoja uudesta huonejärjestelystä, päätin kerrankin aika itsenäisesti että teinin huone muutetaan nyt sitten koululaisen huoneeksi.

Kun teinimme vuosi sitten toivoi pääsevänsä tanskalaisnuorten suosimaan efterskoleen, eli eräänlaiseen sisäoppilaitokseen, alkoi tuntua varsin selkeältä että huonejärjestelyjä tulee muuttaa. Efterskole on musiikkipainotteinen sisäoppilaitos eli koulu, jossa nuoret yöpyvät aina n. kaksi viikkoa kerrallaan ja saapuvat kotiin viikonlopuksi.

Viikonloppuvapaat ovat vapaaehtoisia. Koska teini tulee n. kerran tai kaksi kertaa kuussa kotiin käymään, tulee hän ehkä meidän luoksemme 1-2 yöksi kuussa. Vuoroviikonloppuina hän menee äidilleen, jossa on hänelle aina oma huone sillä heillä on suurempi huonelukumäärä kuin meillä.

Kun teini aloitti efterskolen, juttelin hänen kanssaan siitä, saisiko 9-vuotias nyt lopultakin hänen huoneensa.

Kun teini aloitti efterskolen, juttelin hänen kanssaan siitä, saisiko 9-vuotias nyt lopultakin hänen huoneensa. Ei hän näyttänyt suorastaan iloiselta tästä ideasta, mutta kysyinkin seuraavaksi että onko reilua pikkuveljiä kohtaan jakaa huone samalla kun isoveljellä on kolme omaa huonetta eri osoitteissa? Ei ole nimittäin myöskään ilmaista ja halpaa tuo efterskole. Teinin toive on myös olla efterskolessa kaksi vuotta – aina sinne asti kun hän täyttää 18-vuotta. Pitää pari tyhjää huonetta odottamassa sen aikaa? Eihän siinä paljon järkeä olisi.

Efterskolen yksi musiikkihuone.

Kun teini saapuu luoksemme kerran kuussa, hän voi toki yhä yöpyä entisessä huoneessaan omassa rauhassaan ja pienet voivat nukkua vaikka äidin kainalossa.

Vaikka uusperheemme muut osapuolet eivät ole täysin varmoja uudesta huonejärjestelystä, päätin kerrankin itsenäisesti että teinin huone muutetaan nyt sitten koululaisen huoneeksi. Joustavuus ja myötätunto on uusperheilyssä tärkeimpiä taitoja, mutta rajansa kaikella.

Kun teini saapuu luoksemme kerran kuussa, hän voi toki yhä yöpyä entisessä huoneessaan omassa rauhassaan ja pienet voivat nukkua vaikka äidin kainalossa.

Uskon että teini tottuu nopeasti tähän järjestelyyn. Ja hän oppii varmasti tulevan vuoden aikana myös sen tosiasian, että hän kasvaa lujaa kohti aikuisuutta. Hän haluaa jo irrottautua kotoa ja aloittaa tien kohti itsenäisyyttä, jolloin väjäämättä muutkin olosuhteet pikkuhiljaa liikkuvat ja muuttuvat. Kuten nyt vaikka omat huoneet, joita on ollut tähän mennessä yllinkyllin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

4 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei,

kirjoitin avoimesti ristiriitaisista tunteista. Ja kirjoitin avoimesti jopa sellaisista tunteista, jotka ovat tabuja. Tunteita ja ajatuksia joita syntyy uusperheissä, mutta joista ei saisi avoimesti kirjoittaa. ”Sisäoppilaitos” on trendikäs juttu Tanskassa ja erittäin suosittua nuorten keskuudessa. Olisin itsekin aikoinaan halunnut 16-vuotiaana muuttaa lukioon Helsinkiin, mutta ei sillä ollut tekemistä kotiolojen kanssa, vaan sen kanssa että olin valmis jahtaamaan unelmiani luovassa koulussa ja itsenäistymään aikaisin.

Lapsilla kehitys ja kasvu on yksilöllistä ja todentotta, bonuspoikani on monin tavoin hemmoteltu sillä myös vuoroviikkolapsi voi oppia käyttämään hyödykseen kahden kodin asemaa, mm. venyttämään sääntöjä ja rajoja jos kaksi kotia ei aina kommunikoi tarkkaan tai ehdi pysyä teinin juttujen tasalla. Nämä asiat ovat vähän tabu juurikin siksi, että bonusäidit eivät useinkaan uskalla kertoa avoimesti ajatuksiaan,vaikka ne olisivat oikeutettujakin.

Minusta on eriarvoistavaa että bonuslapsi on aina etusijainen ja saa pitää esim. oman huoneen kymmenen vuotta (ja oletus omasta huoneesta säilyy vaikka asuisi jo muualla) samalla kuin kaksi kotona asuvaa pientä joutuvat jakamaan huoneen ja elämään ahtaasti. Rajansa kaikella.

Terhi

Avatar

Meillä 4v. nukkuu isosiskonsa huoneessa kun isosisko on toisessa kodissaan. Hän ei saa säilyttää siellä omia tavaroitaan tai tutkia siskon tavaroita. Eri huoneessa nukkuminen rauhoittaa yöunta, koska normaalisti 1v. 2v. ja 4v. nukkuvat yhdessä. 4v. pääsee myös siskon poissaollessa leikkimään isosiskon lattialle jos haluaa rauhaa pienemmiltä välillä.
Tämä on nyt toiminut loistavasti!

Terhi-Anneli

Hei,

hyvä idea. Kiitos! 🙂

Avatar

Ymmärrän hyvin päätöksesi, mutta pari kertaa särähti korviin, kun puhuit bonuslapsesi ”yltiömäisestä hemmottelusta”. Omat lapsesi saavat kasvaa ydinperheessä, joten onkohan se tosiaan bonuslapsi, jota tässä ”yltiömäisesti” henmotellaan? Hän ottaisi varmaan mieluummin kokonaisen perheen kuin tilanteen, jossa ravataan vuodesta toiseen kahden kodin väliä. Ei ihme, että hän haluaa alaikäisenä muuttaa vanhempiensa luota sisäoppilaitokseen.

Ymmärrän, että uusperheen arki ei ole helppoa, mutta itselleni tuli vähän paha mieli bonuslapsenne puolesta. Bonuslapsen asema perheessä ei ole koskaan yhtä vahva kuin uusilla, ydinperheeseen syntyneillä lapsille, joten se, että muilla on omat huoneet ja itse nukkuu patjalla lattialla, voi tarkoittaa lapselle paljon muutakin kuin vain sitä patjaa lattialla.

Tällä kommentilla en ollut tarkoitus arvostella päätöstä, jonka olette nyt tehneet, vaan ehkä sitä asennetta, joka päätöksen takaa paistoi. Että nyt saa yhden lapsen hemmottelu riittää! Mielestäni oma huone ei ole lähtökohtaisesti hemmottelua, vaan ihan perustarve, varsinkin teinille.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä