Tiedätkö millaista tuotantokulttuuria tuet kuluttamalla eläinperäisiä tuotteita? Kohtaa kaksi kovin erilaista possua: possu numero 12542 ja possu nimeltä Saara

Teksti

Eläinten paloitellut ruumiit makaavat marketin hyllyillä sievissä riveissä, joko isompina paketteina tai kauniiksi siivuiksi tuotettuina leivänpäällisinä.

Käsi menee tottuneesti kaupan kylmätiskiin ja valitsee vakuumipakatun lihapalan.

Possun reittä tai kylkipalaa? Kumpi on edullisempaa ja mikä sopii pekoniksi paremmin? Kotimaista tottakai, niin valinta on ainakin teoriassa ympäristöystävällisempi ja eettisempi.

Eläinten paloitellut ruumiit makaavat marketin hyllyillä sievissä riveissä, joko isompina paketteina tai kauniiksi siivuiksi tuotettuina leivänpäällisinä. On savustettua, pippuroitua ja valmiiksi marinoitua. Makkaroita löytyy kymmeniä vaihtoehtoja, juustoja ja maitotuotetteita pilvinpimein.

Kaupassa soi hempeä musiikki kun perheet ja pariskunnat liikkuvat osastolta toiselle. Lihatiskin luona essuun pukeutunut hymyilevä nainen tarjoaa kotimaista karitsaa coctailtikuissa. Mainosjulisteissa lammas juoksentelee karitsoineen vihreillä niityillä, vapaina ja onnellisina. Myös perheen pienimmät saavat maistaa karitsapalaa, onhan eläinvauvan murea liha maukasta!

Vegaanille tavallinen kauppareissu voi olla ahdistusta ja voimattomuutta aiheuttava kokemus

Vegaanille tavallinen kauppareissu voi olla ahdistusta ja voimattomuutta aiheuttava kokemus. Tuotantoeläinten sykkivä sydän, heidän kykynsä tuntea, toiveensa saada elää ja ihmisten luontainen myötätunto eläimiä kohtaan etäännytetään tehokkaasti rauhallisissa ja kliinisissä ympäristöissä. On helppo unohtaa, mitä siististi pakatuissa paketeissa oikeasti on. Jokainen eläinkin on kuitenkin aina jonkun isä, äiti tai lapsi.

Ruoaksi tai muiksi tuotteiksi kasvatettujen eläinten tehotuotanto perustuu eläinäitien riistolle. Se on tosiasia, jota ei voi oikein kaunistella mitenkään, vaikka niin mielellään tekisikin.

Jokainen valinta kaupan lihatiskillä on merkityksellinen. Perheellinen valitsee mitä jälkikasvun ruokalautasille päätyy. Valinta ostaa lihaa tukee eläinperäistä tuotantokulttuuria ja ylläpitää riistolle perustuvia rakenteita.

Vegaani ja eläinaktivisti Jannina Hankosaari tapasi kahden päivän aikana kaksi kovin erilaisissa maailmoissa elävää possua.

Vegaani ja eläinaktivisti Jannina Hankosaari tapasi kahden päivän aikana kaksi kovin erilaisissa maailmoissa elävää possua. Toinen possuista eli tuotantoeläimen lyhyen elämän, toinen saa edelleen elää vapaata ja kivutonta elämää eläinsuojelukeskuksessa.

Possu numero 12542 syntyi vankeudessa, eli vankeudessa ja kuoli vankeudessa.

12542 ei kokenut positiivista ihmiskontaktia, puhumattakaan lämmöstä, empatiasta tai rakkaudesta. Se näki ensimmäistä kertaa elämässään auringon ja hengitti raitista ulkoilmaa matkallaan kohti teurastamoa. Matka teuraaksi tapahtui ahtaassa, pelon täyttämässä rekassa. Viimeinen matka on usein kaoottinen.

Possun silmistä kuvastui kärsimystä, lohduttomuutta ja voimattomuutta.

Possu teurastettiin heti kuvan oton jälkeen.
Possu teurastettiin heti kuvan oton jälkeen.

Possu nimeltä Saara asuu Tuulispään eläinsuojelukeskuksessa.

Saaralla on possukavereita, elintilaa, vettä, syötävää, tongittavaa, mutakylpy ja ympärillään paljon ihmisiä, joille Saaran onni ja hyvinvointi on tärkeää. Saaraa käy moikkaamassa muitakin ihmisiä, jotka rapsuttelevat, juttelevat ja saavat mutaisia pusuja vastineeksi. Saara ei kärsi, ei pelkää, eikä Saaran elämää tule kukaan riistämään. Kukaan ei halua pilkkoa ja pakata häntä syötäväksi.

Saara-possu saa elää lajinmukaista elämää Tuulispään eläinsuojelukeskuksessa.
Saara-possu saa elää lajinmukaista elämää Tuulispään eläinsuojelukeskuksessa.

Vegaanina on kovin vaikeaa olla tuntematta vihaa

Jannina kuvailee sitä, miltä vegaanin tuntuu elää eläinten riistoon perustuvassa yhteiskunnassa:

”Miten olla tuntematta vihaa heitä kohtaan, jotka rahoittivat possu numero 12542:n kuolemaan johtaneen lyhyen, surkean elämän?

Katsoin silmiin yhtä miljardeista vuosittain teuraaksi kasvatettavista tuntevista, älykkäistä eläimistä ja antaisin mitä vain, että voisin hänet kohtaloltaan säästää. Hän on siinä, ihan lähellä, mutta tunnin sisällä poissa. Ja ainoa mitä voin tehdä, on vain avuttomana, sydän murtuen, seistävä siinä ja annettava jonkin niin selkäpiitä karmivan vääryyden tapahtua silmieni edessä.

Sitä on vaikea ymmärtää ja mahdoton hyväksyä.

Miten ymmärtää heitä, jotka ylläpitävät teollisuutta, joka mahdollistaa kaiken tämän järjettömyyden?
Miten katsoa silmiin heitä, jotka mahdollisesti tuovat kaupasta kotiin palan juuri tämän, Paimiossa teurastetun, possun ruumiista? Miten tukahduttaa raivo, kun rahoittajina toimivat myös läheiset ihmiset, ne rakkaat ja sydämelliset, joista välitän mielettömän paljon?

On paljon puhetta vihaisista vegaaneista. Tottakai olen vihainen. Miksi en olisi? Maailma, jossa elän on välinpitämätön, vähättelevä, oikeuttava. En kuitenkaan voi antaa vihani koskaan näkyä tai kuulua. 

Miksi minä olen se, joka ajautuu puolustelemaan valintojaan, kun niihin ei liity kenenkään toisen vahingoittamista?

Elän maailmassa, joka on täynnä julmuutta ja vääryyttä. Maailmassa, jossa suuri enemmistö ei välitä, vääryyksiä, joiden olemassaoloa ei edes tunnusteta. Elän siinä tunteessa päivän joka hetki. Miksi minä olen se, joka ajautuu puolustelemaan valintojaan, kun niihin ei liity kenenkään toisen vahingoittamista?

En koe oikeudekseni tuomita ihmistä, mutta tulen aina ja ikuisesti tuomitsemaan teot. Äänekkäästi, jyrkästi, mutta myös asiallisesti ja lempeyteen pyrkien, vihani niellen. Hyvittääkseni ne vuodet kun olin yksi välinpitämättömistä, tulen aina väsymättä ja vääjäämättä taistelemaan jokaisen eläimen puolesta.
Se on todella vähintä, mitä voin tehdä.

Veganismi ei ole jalo teko,
aktivismi ei ole jalo teko.
Se on moraalinen velvollisuus.”

 

Tanska on sianlihan tuotannon kärkimaitaja siten aihe on läsnä omassa arjessamme. Olen vieraillut sekä tanskalaisilla sianlihan tuotantotiloilla, että eläintensuojelukeskuksissa ja voin kokemuksesta kertoa, että eläintensuojelijoiden ja lihantuottajien asenteet eläimiä kohtaan eroavat rajusti. Ja asenteet vaikuttavat olennaisesti siihen, miten eläimiä kohdellaan. Lopultahan eläimet nähdään kuitenkin tuotantotalouden näkökulmasta aina hyödykkeinä, ei elävinä olentoina, joilla olisi itseisarvo.

Jo valinta vähentää lihansyöntiä on suuri askel ja auttaa sekä ympäristöä, eläimiä ja yleistä hyvinvointia.

Kumman possun elämää sinä haluat tukea, possun numero 12542 vai Saaran?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä