Työnantajan sanat: ”Työhön sopisi parhaiten suomalainen neito, mutta kun ei nyt löydy niin haluaisin kokeilla tummaa tyttöä”

Alice lähetti minulle tekstinsä saatesanoin: ”Lähetän sulle tän minkä kirjotin eilen itku silmis.” Blogikirjoitus on kirjoitettu yhteistyössä Alicen kanssa.

Minä en osaa oikeasti puhua siitä, miltä rasismi tuntuu. Voin kuunnella, myötäelää ja yrittää ymmärtää. Mutta en siltikään voi koskaan todella ymmärtää, millaista se on.

Olen ollut vuosikausia töissä televisio-ohjelmassa Ylellä, jossa kuulin päivittäin tarinoita etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ohjaajiemme arjesta Suomessa. Uskomattomia, surullisia ja voimattomaksikin tekeviä tarinoita. Olen aina pelännyt, että  he luulivat, etten oikeasti välittäisi mitä heille tapahtuu. Että koska en voi koskaan tietää miltä rasismi todella tuntuu, en myöskään aikoisi tehdä mitään.

Vaikka olen varmasti käyttäytynyt itsekin rasistisesti. Nauranut huonoille vitseille tai toljottanut liian pitkään.

Halusin kuitenkin osoittaa, että välitän. Vaikka olen varmasti käyttäytynyt itsekin rasistisesti. Nauranut huonoille vitseille tai toljottanut liian pitkään.

Vartuin Kumisevan kylässä Pohjanmaalla ja muistan kun näin ensimmäisen kerran tummaihoisen kylämme kirkolla. Olin pieni tyttö ja kun näin komean afrikkalaisnaisen kävelevän kirkon käytävällä, nostin sormeni häntä kohti ja huusin kovaan ääneen: ”Kato neekeri!”

Se oli tietämättömyyttä, ei pahuutta. Me teemme virheitä, mutta juuri siksi olisi tärkeää alkaa ymmärtää millaista rasismi on. Puhua avoimesti, kuunnella, kritisoida, kasvaa, kyseenalaistaa omat ja muiden näkemykset siitä, miten rasismi ilmenee ja miltä se tuntuu niistä, jotka ovat sen uhreja.

Tiedän jotain siitä, miltä tuntuu omata monikulttuurinen tausta.

Olen asunut nyt Tanskassa ulkomaalaisena kymmenen vuotta. Vaikka minun ihonvärini ei eroa tavallisesta paljasjalkaisesta tanskalaisesta, minua kohdellaan eri tavoin kuin muita. Tiedän jotain siitä, miltä tuntuu omata monikulttuurinen tausta. Se on toisinaan ihan helvetin raskasta. Omat lapseni toivovat joskus jopa että lähtisin pois, sillä minun erilaisuuteni ja sen aiheuttama huomio on heille liikaa. Suomen kielelle naureskellaan. Tiedän nyt syvemmin miltä tuntuu saamelaisista, joiden kieltä ja kulttuuria on vähätelty ikiajat.

Ehkä oivallan hieman syvemmin romanien turhautumista, kun heille ei ole suotu samoja oikeuksia kuin muille. Miltä tuntuu kun historialliset ja kulttuuriset ennakkoluulot seuraa kintereilläsi, vaikka koet olevasi ennen kaikkea yksilö.

Mutta en siltikään väitä, että tietäisin miltä rasismi oikeasti tuntuu. Kokemukseni ovat kuin pieni reunahuomautus sen rakenteellisen rasismin laitamilla, josta monien koko elämä koostuu.

Miltä tuntuu kun historialliset ja kulttuuriset ennakkoluulot seuraa kintereilläsi, vaikka koet olevasi ennen kaikkea yksilö.

Julkiseksi tekeminen on välittämistä. Se on rasismin näkyväksi tekemistä ja sen osoittamista, että rasismia on olemassa.  Niin kauan kuin epäkohdista ollaan hiljaa, luullaan ettei niitä ole olemassakaan. Rasismia on olemassa.  Se on sivulauseissa, se on rivien väleissä tai sitten se on suorina huutoina ja rävähtämättöminä katseina, syrjintänä ja hylkimisenä. Se on oikeuksien eväämisenä. Se on koulujen käytävillä, kauppajonoissa ja työhaastatteluissa.

”Kato kun et sä voi myydä juhlapukua lökäreissä.”

Alice

Soitin erääseen työpaikkaan ja kysyin pääsisinkö haastatteluun. Työnantaja oli todella innostunut:

”Joo laita vaa sun cv niin lähetän sulle osotteen mihin voit tulla huomenna.”

Lähetin valokuvallisen CV:n heti, mutta mitään vastausta ei tullut. Seuraavana päivänä soitin uudelleen ja kysyin missä osoitteessa haastattelun oli tarkoitus olla.

”Kato kun, tota, me ollaan suomalainen yritys, ja noh, myydään suomalaisia tuotteita ja..”

Aloin ymmärtää mistä oli kyse. Lopuksi hän totesi:

”On jo löytynyt tyttö joka tietää suomalaisesta puusta.. ”

Mikä puu? Mistään puusta ei oltu puhuttu mitään. Haussa oli asiakaspalveluhenkinen tyyppi joka osaa englantia ja suomea, ja minä täytin nuo ehdot. Sain myöhemmin puhelinsoiton, missä työnantaja kertoi että toinen tyttö ei pystynytkään tulemaan töihin.

”Töihin sopis parhaiten suomalainen neito, mutta kun ei nyt löydy niin haluisin kokeilla tummaa tyttöä”.

Vastasin että hän loukkaa minua sanoillaan. Sanoin että on satuttavaa alentaa ja määritellä toisen ihmisarvo ihonvärin perusteella.

”Kato kun et sä voi myydä juhlapukua lökäreissä.”

Puhelimen toisessa päässä kuului naurua. Purskahdin itkuun ja katkaisin puhelun.

En ymmärrä miksi en saa elää rauhassa kuten kaikki muutkin?

Jos minut joskus otetaan johonkin töihin, joudun kerta toisensa jälkeen vastaamaan ennakkoluuloihin. Joskus teen töitä koko päivän ilman taukoja, sillä muuten työnantaja voisi todeta:

”Ah noniin, näättekö? Siitähän onkin puhuttu että ulkomaalaiset on laiskoja!”

Asiakkaat kiertää kaukaa tai valitsevat sen kassan, missä on vaaleaihoinen suomalainen. Hiuksiani kosketellaan ilman lupaa ja kysellään että ovatko ne oikeasti minun hiukseni? Ja jos eivät ole niin miten ne kiinnitetään päähän? Miten olen päässyt Suomeen? Toiset ovat vihaisia koska olen vienyt heiltä työpaikan. Jos en käy töissä niin olen sossupommi, joka vie kelalta suomalaisten rahat.

Mitä minun oikein pitäisi tehdä? Kertokaa oikeasti, koska en ymmärrä?

Olen asunut Suomessa kohta kahdeksan vuotta, opiskellut kieltä, hankinnut itselleni ammatin ja pisin työttömyysjaksoni on kuukauden pituinen. Etsin jatkuvasti töitä, minulla on suomalaisia kavereita, en ole rikkonut lakia ja viime vuonna sain Suomen kansalaisuuden.

En ymmärrä miksi en saa elää rauhassa kuten kaikki muutkin? Enkö ansaitsisi oikeuden mennä työhaastatteluun miettimättä apua ottaakohan ne mut kun en ole suomalaisen näköinen? En kyseenlaista taitojani, koska tiedän mitä osaan ja missä olen hyvä.

Ihonvärini takia joudun kuitenkin jatkuvasti kamppailemaan riittämättömyyden tunteen kanssa ja se väsyttää.

Kun ei se syrjiminen koskaan muutu helpommaksi, koska se on todella syvällä. Ja se sattuu aina vaan enemmän.

Minä kuitenkin yritän.

Minä yritän niin paljon olla ottamatta mitään henkilökohtaisesti ja olla valittamatta.

Mutta minua väsyttää.

Minua väsyttää niin paljon, että joudun jatkuvasti todistelemaan inhimillisyyttäni.

Minua väsyttää niin paljon, että joudun jatkuvasti todistelemaan inhimillisyyttäni.

Todistelemaan omaa arvoani, kokonaisena ihmisenä.

Olen väsynyt.

Tämä kuva Alicesta oli liitetty CV:n.

Alicella on toisen  tytön kanssa Podcast nimellä ”Ei rajoja”, jonka tärkeä teema on nuorten kohtaama syrjintä ja rasismi.

#BlackLivesMatter

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Tyttärelläni, sukujuuriltaan suomalaisella on melkein afro tukka. Häneltä kysytään melkeinpä päivittäin, onko hiukset omat ja luonnostaan kiharat, niitä kosketellaan. Kaikki erilaisuus on mielenkiintoista. Ja se ei ole välttämärtä pahuutta tai rasismia jos ihmiset katsovat pitkään, vaan vain luontaista uteliaisuutta. Rasismi on ikävää, ja varmasti on vaikea erottaa rasistista katsetta uteliaasta. Jään välillä itselleni kiinni katselemasta pitkään kauniita ihmisiä, eikä silloinkaan ihon värillä ole väliä.

Avatar

Jaksamista arkeesi.

Avatar

Kotimaassasi varmasti otetaan valkoiset avosylin vastaan?

Toki suositan muuttamaan vähemmän rasistiseen maahan pois täältä takapajulasta 🙂

Terhi-Anneli

Hei Tiia!

Alkoholimyönteistä äitiyttä tai raskaanaolevaa pidetään usein hieman ”badass”-tyyppisenä rentoilijana, joka rikkoo äitimyyttiä. Se on vaarallinen tie asioissa, joiden kanssa ei ole leikkiminen. Kuten alkoholin vaarat sikiölle.

Hienoa että pidit pintasi sosiaalisessa paineessa, me murrumme niiden edessä turhan usein.

Avatar

Tämä on surullinen ja kamala juttu, kuitenkin haluan muistuttaa vaikkapa afrikkalaisten käytöksestä kun ”valkoinen” on heidän maassaan. Huutelu valkoihoiselle tämän ihon väristä on täysin normaalia, julkea käytös ja ajatus hyväksikäyttää länsimaalaista ovat täysin arkipäivää ja hyväksyttävää. Rasismi kukoistaa heidän suunnalta eikä sitä pidetä mitenkään outona tai vääränä. Tai länsimaalaisena muslimivaltioissa… kuinka moni saa työpaikan ja kuinka moni otetaan ”avo sylin vastaan”?

Avatar

Oletko käynyt useammassakin Afrikan mantereella sijaitsevassa maassa? Afrikkalainen on yhtä outo käsite kuin puhua Eurooppalaisista. Itse olen käynyt vain Nigeriassa ja minua kohdeltiin kuin prinsessaa koko 3 viikon ajan.

Avatar

Mua harmittaa lukea tollasia juttuja. Ensinnäki siks, koska oikeesti mua hävettää tälläsis tilanteis olla suomalainen. Hyvänen aika oikeesti, me eletään jo 2018 vuotta ja se on aivan normaalia et on kaiken värisiä ja kokosia ja uskonnoltaan ja sukupuoleltaanki niii paljon eri tyyppejä joka paikas,et tuo on vaa ahdasmielistä ajattelua! Mielestäni on hemmetin hieno juttu et on erilaisiaki ihmisiä eikä sellast tasapaksua tönkköä niinku me suomalaiset. Oon oikeestaan kiinnittäny huomiota siihen, et asiakaspalvekutöissä ulkomaalaiset on paljon ystävällisempiä ja mukavempia. Ehkä mä vaan oon ite syntyny iha väärälle puolelle maapalloa, koska suomalaisuus ei ole mun mielest mikää aihe kerskua ja ylpeillä. Ennemminki piyäis olla kiitollinen siitä et tänneki saadaan kansainvälisempää meininkiä ja aletaan ehkä vihdoin kulttuurillisestikin nostamaan päätä. Onneks mun ja Afgaanimieheni lapset ovat ihanan positiivisia ja ihmisrakkaita, ei ihovärirakkaita.

Avatar

Lähdin perheeni kanssa pois Suomesta n. 4 vuotta sitten suurilta osin rasismin ja mieheni töihin kelpaamattomuuden takia. Hän on maisteri mies jolla jopa suomen kansalaisuus MUTTA hän on musta. Niille jotka ei tiedä pitää kansalaisuuden saadakseen läpäistä suomen kielen koe arvosanoin 3/5. Eli hän osasi puhua ja kirjoittaa myös kieltä.
Lapseni oli 3 vuotias (tällä hetkellä 7) kun päiväkodin täti sanoi hänelle että on apina ilman häntää. Ei ajatellut että lapsi puhuu kotona.
Suomi on täynnä rasisteja. Eikä se ikävä kyllä tule muuttumaan nopeasti miksikään.

Terhi-Anneli

Hei!

Valitettavan monella monikulttuurisella perheellä on ikäviä kokemuksia :/. Todella surullista ja tämän toivoisi muuttuvan, eletäänhän globaalisaation aikakautta.

Avatar

Rasismia on Suomessa todella paljon. Moni suomalainen ei useinkaan tunnista vähänkään epäsuorempaa rasismia, koska ei joudu itse sen kohteeksi. Alice, olet uskomattoman kaunis ja kuulostat huippu tyypiltä! On varmasti raskasta olla tien raivaaja, mutta sun kärsimys ei mene hukkaan, sun ja monen muun eri etnisen taustan omaavan suomalaisen ansiosta tämäkin kansa menee pikku hiljaa eteen päin.. vaikka hidasta onkin! Pysy vahvana!

Avatar

Syrjintä johtuu pohjimmiltaan pelosta. Se kannattaa pitää mielessä. Kaikki syrjintää harjoittavat ovat pelkureita, vässyköitä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä