Vastaanotto päiväkodin porteilla: ”Voi ei, et kai sä tänään taas tuu päiväkotiin?”

Teksti

Mieleen nousee pienen unenpöppöröiset silmät ja toiveikas aamun ensimmäinen lause ”pidetäänkö äiti tänään vapaapäivä?”

Uudet turbolenkkarit on nukkuneet neljävuotiaan kainalossa koko yön. Lenkkareiden sahalaitainen kylki on painanut poskeen jäljen, turbojäljen. Turbolenkkareilla pääsee tosi lujaa ja päiväkodissa saa näyttää kavereille miten lujaa.

Turbolenkkaripoika hyppää laatikkopyörään ja me ajellemme hurjaa kyytiä päiväkotiin. Päiväkodin pihalla uudet turbolenkkarit syöksyvät iloissaan päiväkodin portilleLaulaa rallattaa katso äiti miten lujaaaaa! Mutta sitten päiväkodin portti aukeaa ja kolme vanhempaa poikaa näkee kuka on tulossa. Ja niin alkaa toisenlainen laulu:

Voi ei Ask tulee! Etkai sä tänään taas tuu päiväkotiin! Me kotiis siitä me ei haluta et sä tuut!

Turbolenkkareista loppuu virta. Ne pysähtyvät, kävelevät poikien ohi ja laahustavat uupuneina sisälle. Kyykistyn isompien poikien äärelle ja kysyn tuo ei ollut yhtään mukavasti sanottu. Miltä teistä tuntuisi jos teille huudettaisiin noin? Pojat lipeävät luotani, nauraen ja lällätellen.

Ehkä ne eivät olleet tosissaan. Vai olivatko?

Mitä väliä sillä olivatko vai eivätkö, on eräs pieni poika, jonka turbolenkkareista loppui virta ihan liian aikaisin.

Vatsaani kaivautuu iso möykky. Istun turbomies sylissäni puhumaan tapahtuneesta hoitajille ja kuulen, että ehkä tallaista tendenssiä isompien poikien osalta on ollut meneillään jo hyvän tovin. Huutelu ja poissulkeminen kohdistuu erityisesti minun poikaani. Miksi minulle ei ole sitten kerrottu tästä?

Tehtäväni äitinä olisi suojella heitä kaikelta, mutta joudun liiankin usein irroittamaan otteeni. Kun päästän otteen lapseni kädestä, luotan hänet toisten siipien suojiin.

Yhtäkkiä selittyy viimeviikkojen vastahankaisuus, kun haluaisi kovasti mennä porteista sitään ja toisaalta on vaikeaa päästää äidistä irti. Jokainen aamu on ollut vaikea. Ennen niin reipas roikkuu jalassani ja suljen portin takanani aina itkua nieleskellen. Mieleen nousee pienen unenpöppöröiset silmät ja toiveikas aamun ensimmäinen lause pidetäänkö äiti tänään vapaapäivä? 

Tehtäväni äitinä olisi suojella heitä kaikelta, mutta joudun liiankin usein irroittamaan otteeni.

Kun päästän lapseni kädestä, luotan hänet toisten siipien suojiin. Vaikka maailma tuolla jossain porttien ulkopuolella on julma ja kova, porttien sisällä pitäisi vielä olla turvassa. Toivon että siellä missä hän on, on hippaleikissä sovittu turvapaikka. Toivon että sieltä löytyy korvaava syli, lohdutuksen sana ja lempeä katse. Toivon että vaikka siellä ei olisi rakkautta, olisi siellä tarpeeksi huolenpitoa. Toivon ettei siellä sallita mitään sellaista, jolla satutetaan toista liian syvälle.

Se mitä tänään omin silmin näin, särkee kuitenkin sydäntäni.

Sitä toivoo ettei sentään vielä neljävuotiaan tarvitsisi tuntea itseään huonoksi, kelpaamattomaksi ja syrjityksi. Koska joku päivä ne päiväkodin portit joka tapauksessa aukeavat ja taas hieman isompi poika kävelee kohti vielä laajempaa pihapiiriä, jossa seisoo vastassa vielä enemmän ja vielä isompia.

Sitä toivoo, että oma lapsi voisi katsella suurempaa maailmaa luottavaisin mielin, turvalliset päiväkotivuodet takanaan. Eväinään terve itsetunto ja yhdessä muiden lasten kanssa opeteltu myötätunto toisia kohtaan. Ja koska tehtäväni on suojella heitä kaikelta, selvitämme me tämänkin. Ja me selviämme, joskin sydän ehkä taas hieman enemmän syrjällään.

Jokaisella lapsella on oikeus tulla nähdyksi – ihmisarvo ei ole mielipidekysymys

Seuraatko jo blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa?

Kommentit

10 kommenttia

Hoitajien tulisi tiukasti puuttua kiusaamiseen. Minunkin sydän särkyi kirjoitustasi lukiessani. Oma poika 5v, koskaan ei ole päiväkodissa kiusattu koska hoitajat pitävät tiukan linjan siinä. Harrastuksissa taas kiusaamista on esiintynyt, koska pojalla on vielä äännevirheitä. Järkyttävää että näin pieniä jo joutuu kiusaamisen kohteiksi. Aikuisten tulisi heti puuttua.

Tuolle pitää heti tehdä jotain, vaatia toimia, tai vaihtaa päiväkotia jos ei asia muuten korjaannu. Tärkeintä on että lapsen psyyke ei vahingoitu enempää.

Voi kuinka kurjaa 😣 Minun molemmilla pojillani on ollut myös kiusaamista päiväkodissa, ei ollut kyllä kiva viedä heitä silloin hoitoon, tuntui turvattomalta. Kiusaamiseen kyllä puututtiin, mutta päiväkodin tilatkin ovat isoja eikä aikuinen ole aina näkemässä kaikkia tilanteita.
Toivottavasti kiusaaminen saadaan kuriin ja poikasi ei enää tarvitse murehtia päiväkotiin menemistä. Ihmetyttää kyllä miksi henkilökunta ei ollut aiemmin kertonut asiasta sinulle, tuntuu että monesti on juuri näin; tilannetta seuraillaan ensin ja lasten vanhemmille kerrotaan vasta kun se eskaloituu. Tsemppiä!

terhi

Hei,

näinhän se valitettavasti menee. Aikuiset eivät näe kaikkia tilanteita ja 4-vuotiaat ovat joskus aika huonoja vielä sanoittamaan tunteitaan oikein. Tarinoivat myös niin paljon asioita, eilen ja viime viikko menee aikakäsityksessä sekaisin ja meidän vanhempien varsinkin voi olla vaikea ottaa selvää pienen kertomuksista, että mitä on tapahtunut ja milloin.

Asiaan on puututtu, mutta tietty poikaporukka dominoi edelleen näitä pienimpiä.

Eikä! Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin. Tämä lukeminen riipaisi syvältä 4-vuotiaan pojan äitiä. 🙁

http://moumou.fi

Ei ole mitää väliä onko tosissaan vai ei, oliko vahinko vai ei, halusiko olla vain hauska, näyttää kovalta kavereiden silmissä. Jos toiselle tulee siitä murheellinen olo, asia on vakava.
Itseä ärsyttää vanhemmat jotka opettaa lapsensa kestämään ja kylvämään tietynlaista piilovittuilua! Mun lapset ei ymmärrä sellasta ollenkaan, että leikillään sanotaan ”Nössö! Ootpa tyhmä!” Sitten sanotaan että se oli leikkiä! Älä leikistä suutu!
On kiusaamista jos toinen loukkaantuu. Piste.

Voi kurja. Oma poika vaihtoi päiväkotia ja uudessa paikassa oli erimeininki. Ekapaikassa jo tutustuessa alkoi huutelu ettet tuu tähän leikkiin jne. Myös lasten vanhemmille huudeltiin rumasti. Jäi maku että hlökunta ei oikeasti puuttunut emmekä olleet ainoat vaihtajst. Omassa työssä teemme aktiivisesti työtä kiusaamista vastaan ja yhdessä kotien kanssa.

Myönnän, otan kädet kasvoiltani ja totean, että en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi tällaista asiaa. Onneksi meillä ei ole koskaan tullut pk:ssa vastaan tätä vaikka ymmärtääksensi pk on suhteellisen iso (lapsia ehkä 180). Toivottavasti ei koskaan myöskään tule.

Pala nousi kurkkuun.💔
#toisen neljä vuotiaan äiti

Jos nätisti huomautat niille pojille huutelusta mikään ei muutu, eikä se auta mitään. Ei myöskään päiväkodin kehityskeskustelut auta mitään. Sun pitää itse puuttua siihen ja sanoa niille pennuille todella tiukasti. Mun lasta kaks muuta lasta kiusas päiväkodissa ja se loppui vasta kun itse korotin niille molemmille ääntä ja sanoin hyvin tiukasti että tää loppuu nyt. Ja voit myös sanoa niille lasten vanhemmille et sä voit tulla niitä kotiin oven taakse haukkumaan/hakkaamaan/tönimään jos heidän lapsillaankin on kerta moinen oikeus. Tälläsissä tilanteissa rauhallinen hiirikäytös ei auta mitään

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä