Vegaaniäidin päiväkirja: 19.5.2020 – Me olemme menneet hieman sijoiltamme

Sitä huomaa odottelevansa kaikenlaista. ⁣⁣⁣
⁣⁣⁣
Jos odottelua ei olisi, niin mulla olisi aika paljon huonompi sietokyky kaikkea tylsää tuuttaamista kohtaan. ⁣⁣Kuten hampaiden pesu, joka pitää suorittaa kaksi kertaa päivässä.⁣⁣⁣
Tai herääminen aamulla. Ensimmäiset puoli tuntia aina yhtä tuskaa, eikä se ole muuttunut miksikään 40 vuodessa.⁣⁣

Onkohan se nyt sitten eskapismia, kun ei osaa olla läsnä takapuolta pyyhkiessä? Kun ei vaan nauti siitä, kun luuttuaa taas pissaa vessanpöntön ympäriltä, kun jonkun tähtäystreenit meni vähän ohi? ⁣⁣Koronakotoilun aikana pissaa sai pyyhkiä enenvässä määrin, kun kotona oltiin porukalla oikein kunnolla. Reviirit pienenivät ja kaupungissa asuessa ne todellakin kutistuivat olemattomiksi.

Sitä odottelee, että voisi kulkea ovista sisään ja ulos. Sitten kaduille ja julkisiin paikkoihin. Oma kaupunki ja ehkä viereinenkin. Joku päivä reviiri laajenee kohti toista maata, muita mantereita.

Vaikka ei olisi lähdössäkään, mahdollisuuden poissulkeminen salpaa hengitystä. Portit on kiinni ja ne avautuvat vaan yhteen suuntaan.

Koronavirus on saanut myös maiseman muuttumaan. Tutut kadut ovat tyhjempiä kuin koskaan. Kun näen toisen ihmisen vastaantulevat kasvot, me väistämme.

Me katsomme maisemaa ja tuttuja paikkoja, ja kaikki näyttää erilaiselta.

Yksinäisyyttä on enemmän kuin koskaan. Eksistentiaalista, fyysistä ja rakkauden kaipuuta.

Kaikki on hieman nyrjähtänyttä. Me olemme menneet vähän sijoiltaan.

Ja siksi sitä odottelee.

Odottelee jotain palasta siitä, mikä oli sitä tavallista. Kun kaikki se  tuttu katoaa, ymmärtää vasta miten tärkeää se onkaan.

Koronakriisistä johtuva muutos ympäristössä on varmaan jotain sukua sille tunteelle, kun on ulkomaalainen.

Se on kuin ulkosuomalaisuus pähkinänkuoressa: kun tutut äänet, kieli, ihmisten ennakoitavissa oleva liike, reaktiot ja tapa elää katoaa ympäriltä, ymmärtää juurtensa ja kotimaan korvaamattoman arvon.

Odottelen juuri nyt:

  • ⁣⁣⁣Ensi viikolla alkavia helteitä. Tanskan kosteissa tuulissa tarvitaan lämpöasteita, muuten on aina vilu. Oon valmis: pölyt pyyhitty kiinan tossuista ja hamosten helmoista!⁣⁣⁣
  • Aamuja uudessa kodissa. Rakastan lokkeja ja lokkien pölinään heräämistä- satamassa sijaitsevassa kodissa odottelen lokkien rupattelua lähietäisyydellä avoimista ikkunoista. Kuuma kahvikuppi laiturilla ja lokinpaskaa housuissa, mikä jottei.⁣⁣⁣
  • Lasten kanssa matkustamista Suomeen. Askin kielikylpy on enemmän kuin tarpeen – ja toivon toivon- että rajat aukeaa kesän aikana. Mökki, neulaset polulla, mustikkametsät ja ympärillä suomenkielinen pulina. Oman
  • äidinkielen ympäröimänä saan olla edes hetken painoton – virrassa, jossa ei tarvitse erottua, olla se ulkomaalainen.⁣⁣⁣
  • Kirjoittamista ja lukemista. Aikaa lukea ahmien, kehittyä, kirjoittaa ja osallistua kilpailuihin. Kirjoittaa biisejä. Jos selviän muutosta hengissä kesäkuussa, sen jälkeen olen ansainnut aikaa omalle luovuudelle ja itseni kehittämiselle.⁣⁣ ⁣⁣⁣
  • Olemista. Joka viikonloppu pyrin siihen, että pääsen maastolenkille yksin, jossa ei suoriteta eikä kiirehditä. Usein viivyn näillä reissuillani tuntikausia. Vaikka oleminen on myös liikettä, se on täysin intuitiivista. Odotan lisää samanlaista, enemmän. Pusikossa kökkimistä, ajattelun pakotonta virtaa ja olemista, ilman tarkoitusta.⁣
View this post on Instagram

2/3⁣⁣ 🌼⁣ ⁣⁣⁣ Sitä huomaa oottelevansa kaikenlaista. ⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣ Jos odottelua ei olis, niin mulla olisi aika paljon huonompi sietokyky kaikkea tylsää tuuttaamista kohtaan. ⁣⁣Kuten hampaiden pesu, joka pitää suorittaa kaksi kertaa päivässä.⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣ Tai herääminen aamulla. Ensimmäiset puoli tuntia aina yhtä tuskaa, eikä se ole muuttunut miksikään 40 vuodessa.⁣⁣ Onkohan se nyt sitten eskapismia, kun ei osaa olla läsnä takapuolta pyyhkiessä? Kun ei vaan nauti siitä, kun luuttuaa taas pissaa vessanpöntön ympäriltä, kun jonkun tähtäystreenit meni vähän ohi? ⁣⁣ ⁣ Tällä hetkellä odotan:⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣ 🔹Ensi viikolla alkavia helteitä. Tanskan kosteissa tuulissa tarvitaan lämpöasteita, muuten on aina vilu. Oon valmis: pölyt pyyhitty kiinan tossuista ja hamosten helmoista!⁣⁣⁣ 🔹Aamuja uudessa kodissa. Rakastan lokkeja ja lokkien pölinään heräämistä- satamassa sijaitsevassa kodissa odottelen lokkien rupattelua lähietäisyydellä avoimista ikkunoista. Kuuma kahvikuppi laiturilla ja lokinpaskaa housuissa, mikä jottei.⁣⁣⁣ 🔹 Lasten kanssa matkustamista Suomeen. Askin kielikylpy on enemmän kuin tarpeen – ja toivon toivon- että rajat aukeaa kesän aikana. Mökki, neulaset polulla, mustikkametsät ja ympärillä suomenkielinen pulina. Oman äidinkielen ympäröimänä saan olla edes hetken painoton – virrassa, jossa ei tarvitse erottua, olla se ulkomaalainen.⁣⁣⁣ 🔹Kirjoittamista ja lukemista. Aikaa lukea ahmien, kehittyä, kirjoittaa ja osallistua kilpailuihin. Kirjoittaa biisejä. Jos selviän muutosta hengissä kesäkuussa, sen jälkeen olen ansainnut aikaa omalle luovuudelle ja itseni kehittämiselle.⁣⁣ ⁣⁣⁣ 🔹Olemista. Joka viikonloppu pyrin siihen, että pääsen maastolenkille yksin, jossa ei suoriteta eikä kiirehditä. Usein viivyn näillä reissuillani tuntikausia. Vaikka oleminen on myös liikettä, se on täysin intuitiivista. Odotan lisää samanlaista, enemmän. Pusikossa kökkimistä, ajattelun pakotonta virtaa ja olemista, ilman tarkoitusta.⁣ ⁣ #odotan

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 


Kommentit

2 kommenttia
Terhi-Anneli

Moi,

Ihana kuulla! 🙂 Youtube-kanava aktivoituu taas kesän aikana. Työkiireissä jäänyt hieman vähemmälle videoiden tekeminen. Tervetuloa seuraamaan.

Terhi

Avatar

Todella hyvän mielen video. Vegaaniuudesta puhuit ymmärrettävästi, niin tärkeitä pointteja!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä