Vegaaniäidin päiväkirja: 2.3.2020 – Kun ruokavaliosta kärsii treffit ja ystävyys

Kuvittele seuraavanlainen tilanne: tapaat illanvietossa ensimmäistä kertaa kaverisi kaverin, jonka kanssa tulette välittömästi hyvin juttuun. Juttelette siitä, miten kavereita ei koskaan ole liikaa ja vaihdatte illan päätteeksi numeroita. Seuraavana päivänä viestittelette niitä näitä ja uusi tuttavuus pyytää sinut kahville luokseen, mainiten tykkäävänsä ihmisten kestitsemisestä.

Olet vegaani. Miten toimia?

Tuntuu absurdilta, että toisen ihmisen syömiset olis täysi deal breaker ystävyyssuhteissa

Menetkö kahville ja paikan päällä pahoittelet, ettet voi syödä mitään mitä on tarjolla? Vietkö mukanasi itsellesi sopivat tarjottavat? Kerrotko olevasi vegaani, jotta toinen saa mahdollisuuden tarjota jotain sinullekin sopivaa?

Valitsin itse jälkimmäisen vaihtoehdon.

Mainitsin toki ettei asiasta tarvitse mitään stressiä ottaa ja ehdotin myös kahvittelua jossain muualla – tai vaikka luonani. Tykkään itsekin emännöinnistä ja haluaisin ehdottomasti tietää jos jollakin vieraalla on esim. allergioita, koska itsestäni ainakin tuntuisi hölmöltä laittaa pöytä koreaksi asioilla joita toinen ei voi syödä.

 

Lopputulos: keskustelu loppui siihen paikkaan.

 

Tuntuu absurdilta, että toisen ihmisen syömiset olis täysi deal breaker ystävyyssuhteissa. Täytyy ilmeisesti kiittää onneaan taas omasta lähipiiristä, sillä  kettuilusta ja satunnaisesta ymmärtämättömyydestä huolimatta, kukaan ei ole sentään laittanu välejä poikki tai jättänyt tutustumatta veganismin takia.

 

Näin kirjoitti eräs vegaani vegaaniryhmässä – ja kyllähän moinen ihmetyttää. Mutta kun asiaa hetken mietin, niin toisaalta taas ei. Rajoitettu ruokavalio, vaikka allergia, ei liene suuri henkinen este ystävyydelle. Mutta vegaanius saattaa edelleen aiheuttaa jonkinlaista epämukavuutta tai järkytystä. Vegaanivihana tunnettu ilmiö voi yllättää, kun kohtaa vegaanin ihan tuosta noin vaan silmästä silmään. Varsinkin jos vegaania ei tunnista, vaan fakta iskee päin näköä puun takaa.

Pälisimme energisesti koko matkan, kunnes kävi ilmi että olen vegaani. Muistan vieläkin keskustelukumppanin venähtäneet kasvot, kun asia iski tajuntaan.

 

Istuin itse kerran lentokoneessa Ivalosta etelään päin, kun viereen istui mukava rupattelija. Pälisimme energisesti koko matkan, kunnes kävi ilmi että olen vegaani. Muistan vieläkin keskustelukumppanin venähtäneet kasvot, kun asia iski tajuntaan. Eikä selvästikään mikään positiivinen tosiasia. Näin miten silmistä hiipui orastanut kiinnostus, kun sain näkymättömän ”hankala ihminen”- leiman otsaani.

 

Tyyppi oli jo aiemmin keskustelun aikana kertonut ainakin linnustavansa, mutta en ollut mitenkään erityisesti tarttunut aiheeseen.

 

Olen kotoisin Pohjanmaalta, jossa linnustaminen ja metsästys oli arkista. Samoin maatilat tuotantoeläimineen. Ja sitäpaitsi olinhan juuri viettänyt viikon saamelaisalueella, jossa tulee käytyä ainakin pari kertaa vuodessa. En menisi Lappiin, ellei se toisi itselleni jonkinlaista rauhaa. Ei kukaan tervejärkinen kulje saamelaisalueella tuomitsemassa perinteisiä saamelaisia tapoja, kuten kalastusta ja porotaloutta.

 

Kyllä lapissa kuljetaan mieli avoinna, vaikka ei itse haluaisikaan eläimiä syödä tai osallistua pilkkikisoihin. Olen muutenkin sitä mieltä, että on aika eri asia kalastaa Utsjoella omat kalansa, kun tukea tehotuotettua altaissa kasvatettua lohta. Näen täällä Tanskassa usein merissä näitä kasvatusaltaita, eikä ne ole kaunista katseltavaa. Ahtaissa tiloissa valtavat määrät kalaa, joiden elämä on apaattista ja stressaavaa.

 

Toista on kalan elämä Lapin erämaissa.

 

Eräs toinen tarina kuuluu, että ensitreffeillä fiksun oloinen mies alkoi käyttäytyä vallan hysteerisesti, kun treffikumppani tilasi vegaanista ruokaa. Alkoi mokoma kuuluvasti oikein puhisemaan. Vallan yltyi syyttämään valehtelijaksi, huijariksi, sitten sai vielä kuulla että käytössä on henkistä väkivaltaa ja vegaani yrittää manipuloida naurettavaan ääri-ideologiaan. Von kuvitella kanssavegaaninen olot, kun pelkkä ruoan tilaaminen saa aikaan vastaavan reaktion.

Jos raivostunut treffailija olisi antanut vegaanille mahdollisuuden, olisi heidän suhteestaan voinut kehittyä vaikka vuosikymmenen rakkaustarina. Sekasyöjä- vegaani parisuhteita ja perheitä on pilvinpimein.

 

Oli varmasti ainakin ikimuistoiset treffit.

 

Jos raivostunut treffailija olisi antanut vegaanille mahdollisuuden, olisi heidän suhteestaan voinut kehittyä vaikka vuosikymmenen rakkaustarina. Sekasyöjä- vegaani parisuhteita ja perheitä on pilvinpimein. Onnellisia ja tasapainoisia sellaisia. Jos me ei siis tuettaisikaan vastakkainasettelua, vaan tultaisiin toisiamme myötätuntoisesti vastaan.

 

Kuulin monta vuotta täällä Tanskassa sukulaiselta, miten vaikeaa meille on ikinä keksiä mitään tarjottavaa. Kyseinen ihminen aina huppelissa ollessaan jaksoi oikein suuttua, kun teemme tietentahtoen hänen elämänsä vaikeaksi. Sosiaalisissa tilanteissa ja porukassa iltaa istuessa joku yleensä aina alkaa jossain vaiheessa kysellä vegaanisesta elämäntavasta, ruoasta ja reseptit lähtee jakoon. Tämä perhetuttu kerran oikein hermostui ja poistui paikalta ovet paukkuen.

Kesti pari tuntia lepytellä kiukkuinen humalainen, vain koska olin jakanut herkullisia vegereseptejä. Mutta ei tainnut olla kyse kasvisten syönnistä, vaan jostain muusta henkisestä lukosta. Ehkä sen tunteen kohtaamisesta, että ehkä tää lihan syöminen ei ookaan niin hyvä juttu.

 

Oltiin tuossa kuitenkin viime viikolla kahvittelemassa ja samainen tuttu innostuneena kertoi, miten syö suurimman osan ajasta nyt vegaanisesti. Vegaanituotteet kaupoissa on yleistyneet vuosien mittaan ja on opetellut meidän takiamme tekemään nyt terveellisempää ruokaa. Hehkutti miten ei ole ennen tajunnutkaan, ettei sämpylöihin tai lettuihin mitään kananmunia tarvita! Saati lehmänmaitoa.

 

Oli muuten tehnyt ihan sairaan hyviä lettuja.

 

Niin se mieli muuttuu, kun pitää mielen avoinna. Suuntaan ja toiseen. En piilottele elämäntapaani, mutta en myöskään arjessa huutele. Mielestäni asiaa ei tule piilotella tai vähätellä, toisten reaktioiden pelossa. Vegeily yleistyy ja toivottavasti pian ultimaattiset reaktiotkin on historiaa. Mutta vaikka näitä hauskoja ja omituisia esimerkkejä löytyy, ehdottomasti suurin osa IRL kohtaamisistani on positiivisia. Vastakkainasettelua rakennetaan sosiaalisen median kiemuroissa, mutta jos me kohtaamme hyvässä hengessä, ei railoa taida löytyä.

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä