Voiko lapsi päättää alkaa vegaaniksi? Viisivuotias poikani ei halunnut enää syödä eläimiä ja niin meistä tuli vegaaneita

Teksti

Viisivuotias tuijotti alakuloisena lautastaan, jossa oli lihanpaloja. Ne oli pilkottu jo todella pieniksi paloiksi, sillä niiden nieleminen oli vaivalloista. Haarukka ei meinannut lävistää, hampaat jauhaa ja palat juuttuivat kurkkuun.

Poikani ei kyennyt enää syömään lihaa tajutessaan mitä se oikeasti oli. Jokainen ruokahetki oli kuin ahdistava rituaali, jossa tapahtui jotain silmittömän järkyttävää.

Mutta äiti tässä on kuollut kana. En voi syödä sitä.

Kun minä olin vielä lakto-ovo vegeilijä, söivät muut perheessä lihaa.
Oli kuitenkin varsin yleinen asia ruokaillessa ettei poikani Elias juuri koskaan kyennyt lihaansa lautaselta syömään. Ajatus eläimen syömisestä oli liikaa.

Aloin käydä viisivuotiaan kanssa keskusteluja ruokapöydässä. Kun muut hermostuivat toisen niuhottamiseen, sydäntäni pisti. Lihansyöjä perheenjäsenet pitivät vielä tuolloin vegeilyäni vähän höpötyksenä ja lasten tuli syödä lihaa.

Mutta eihän noin pieni voi itse päättää mitä haluaa syödä.

Kun muut ovat poistuneet pöydästä jo kauan aikaa sitten, istun pienen kanssa edelleen lautaset edessämme. Jälleen kerran toisen poskilla valuu kyyneleet. Mutta äiti tässä on kuollut kana. En voi syödä sitä.

En ollut itse voinut mennä vielä niin pitkälle, että olisin vegaani. Söin kananmunia ja maitotuotteita, se nyt vaan oli helppoa. Mutta eihän se ollut johdonmukaista, vaan silkkaa henkistä laiskuutta. Tiesin etten ottanut täyttä vastuuta. Tiesin että elin vielä arvojeni vastaisesti.

Kun katsoin myötätunnon murtamaa pientä lautasensa edessä, tiesin sydämessäni että hän oli oikeassa. Lapsen mieli voi vielä olla korruptoimaton, aito ja myötätuntoinen, jos vain nöyrrymme auktoriteettiasemastamme ja uskallamme luottaa lapsen intuitiiviseen viisauteen.

Kyllähän lapsi lihansa oppii syömään kun päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen laskemme heidän eteensä lautasen, joka pitää tyhjentää.

Niin usein huokaillaan lasten ikiaikaista viisautta. Kykyä nähdä maailman kauneus, tarkastella kaikkea uteliaana ja kyseenalaistaa. On pelkkää sanahelinää huokailla että lapsissa on viisautta, jos emme aidosti kuuntele ja toimi silloin kun ymmärrämme olleemme väärässä. Jos emme oikeasti laskeudu lapsen silmien tasalle, vaan katsomme aina hieman alaviistoon.

Kyllähän lapsi lihansa oppii syömään kun päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen laskemme heidän eteensä lautasen, joka pitää tyhjentää. Mutta olisiko monikaan lapsi valmis vierailemaan teurastamolla, näkemään turkiseläinten oloja, seuraamaan vasikoiden erottamista äideistään tai seuraamaan miten kananpojat myllätään nugeteiksi?

Jo aikuiselle kokemus on järkytys. Lapsen mieli ei sellaista kestäisi, vaikka pitäisi, jos se on kerran moraalisesti oikein ja elämän luonnollinen kiertokulku.

Jo aikuiselle kokemus on järkytys. Lapsen mieli ei sellaista kestäisi, vaikka pitäisi, jos se on kerran moraalisesti oikein ja elämän luonnollinen kiertokulku.

Poikani avoin kipu sai minut pohtimaan asioita rehellisesti. Miten ihmislähtöinen tapa tarkastella muita eläviä olentoja ja ympäristöä on liian kapea, haltuunottava. Olemme ylin laji, joka määrittelee että lajirajasta tulee merkityksellisyyden raja. Metsä ja kinkku ovat meille tärkeitä vain hyötynäkökulmasta. Sanomme metsälle ja eläimille huvita minua, ruoki tai anna minulle jotain josta on hyötyä-  ja saat syntyä ja hetken elää. Eläimen näkökulma on unohtunut, myötätunto puudutettu ja luonto välineellistetty.

Minulla on muka ollut liian kiire elää omaa ainutkertaista elämääni. Niin kiire, etten ole ehtinyt ajatella fundamentaalisia ja merkityksellisiä asioista. Gandhi on sanonut, että sinun tulee olla se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa. Mitä merkitystä on kauniilla korulauseilla jos me emme oikeasti sulje niitä sydämeemme ja anna niiden johdattaa käytöstämme?

Gandhi on sanonut, että sinun tulee olla se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.

En enää usko että ihmisen on tarkoitus tappaa ja tuottaa kärsimystä toisille lajeille. Se ei ole tarpeellista ja se ei ole oikein. Ja haluan olla itse se muutos, jonka haluan nähdä maailmassa.

Tartun ruokalautasensa edessä itkevää kädestä ja sanon, että ei sun tartte enää ikinä syödä eläimiä. Mitä jos äiti alkaa sun kanssa vegaaniksi? Koska mun mielestä sä olet aivan oikeassa. Me tehdään väärin kun me tapetaan pieniä ja viattomia. Pienen pojan mieli ei kestänyt ajatusta tappamisesta kulinaristisen nautinnon vuoksi – ja siinä oli niin suurta viisautta että halusin muuttaa elämämme suuntaa.

Se oli juuri niin yksinkertaista. Olin ollut väärässä ja nyt halusin tehdä oikein.

Ja vaikka vanhempana teen päätöksiä lasteni puolesta, mielestäni lihansyöntiin pakottaminen ei ollut minun päätökseni. Lasta ei tulisi pakottaa mihinkään sellaiseen, joka tuntuu aidosti pahalta.

Mitä jos äiti alkaa sun kanssa vegaaniksi?

Me otimme lihanpaloilla täytetyn lautasen ja tyhjensimme sen sisällön roskiin. Sinne menivät, elämämme viimeiset lihapalat.

Kun lapsi haluaa ryhtyä vegaaniksi – 6 vinkkiä vanhemmille

Vauvan vegaaninen ruokavalio – vinkkejä kiinteiden ruokien aloittamiseen

Osallistu vegaanihaasteeseen – voit valita minut tuutoriksesi

 

Kommentit

5 kommenttia
Terhi-Anneli

47 vuotta! Inspiroivaa.

Kun olin itse lapsi 80-luvulla oli tilanne pohjanmaalla kyllä yhä kovin samannlainen. Ei silloin mistään kasvissyönnistä tai vegaaniudesta puhuttu. Se oli mahdottomuus. Onneksi nyt tilanne on toinen ja lapsilla on ainakin teoreettinen mahdollisuus löytää faktoja ja apua uskomuksensa tueksi.

Avatar

Kuulostaa niin tutulta! Meillä koko perhe on kylläkin sekasyöjiä, mutta esikoisemme päätti nelivuotiaana, ettei syö lihaa. Hänelle oli liikaa nähdä jäniksenraato metsässä ja ymmärtää, että petolintu on voinut syödä hädissään pakoon pyrkivän jäniksen. Puoli vuotta meni, ennen kuin ymmärsin, että hän on tosissaan. Mutta vaikka vanhemmat päättävät lastensa puolesta monesta asiasta, en minä ainakaan voi enkä halua pakottaa lastani syömään lihaa.

Terhi-Anneli

Hei!

Nimenomaan, vaikka vanhempi päättää lapsen puolesta asioista se ei tarkoita, etteikö meidän tulisi kuunnella lasta. Ja avata sydämemme lapsen myötätunnolle. Me voimme oppia niin paljon. Ja vähätteleminen ei ole mielestäni juuri koskaan se oikea tie, se voi vaan tukahduttaa todellisia tarpeita ja tunteita jota lapsella on. Muistan ainakin itse varhaislapsuudesta jo niitä voimattomuuden kokemuksia joita lapsuuteen liittyy. Kun on vielä liian pieni, jotta kukaan ottaisi tosissaan. Mutta lapsissa on viisautta, jota ei tulisi tukahduttaa vähättelemällä 🙂

Avatar

Ihana kirjoitus. Olisivatpa omat vanhempani myös kuunnelleet minua ja antaneet minun jättää lihan pois. Muistan itkeneeni ruokapöydässä kun en olisi halunnut syödä sitä pääsiäislammasta. Olin päässyt näkemään kun pienet karitsat syntyivät maailmaan ja tuon näyn jälkeen minun olisi pitänyt pystyä syömään niitä. Kipuilin asiasta pitkään enkä meinannut uskaltaa kuunnella omaa ääntäni ja toimia oman mieleni mukaan. Onneksi sitten aikuisena tajusin, ettei minun tarvitse elää muiden opetusten mukaan ja jätin eläimet pois lautaseltani. Paras päätökseni ikinä.

Avatar

Olen lapsesta saakka ollut eläinrakas ja kieltäydyin syömästä ”ystäviäni”, mutta siihen aikaan ei edes tiedetty mikä on vegetaari tai vegaani.Olen syntynyt 1952. Siispä siihen aikaan luultiin että ilman lihaa ei voinnut elää. Kuitenkin aikuisena lopetin lihan syömisen ja olen ollut vegetaari 47 vuotta. Tulen hyvin toimeen ilman lihaa. Kyllä mielestäni voi lapsen vaatimuksen ottaa huomioon. Kärsin itse siitä pakottamisesta lapsena, oli hyvin vaikeeaa yrittää saada niitä lihapalasia alas kurkusta. Muistan sen vielä tänä päivänäkin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä