Me aamu-uniset, hössöt sekoilijat ja boheemit sottapytyt – aamuvirkkujen järjestäytyneessä maailmassa

Teksti Terhi-Anneli

Aamuvirkut ovat kyllä aika ihmeellinen ihmisrotu.

Siis todellakin ovat kuin ihme, jonka ilmestymistä ja olemassaoloa ei vain voi ihmisjärjellä selittää. Mutta uskottavahan se on silloin, kun sen itse omin silmin näkee.

Kuvasin kerran erästä keski-ikäistä naista ja teimme kronologiaa nukkumisesta heräämiseen, aamupalasta aina työpäivän läpi illalliseen. Kun kuvasin ensimmäistä ottoa hänen heräämisestäään, pomppasi nainen sängystä kun vieteri ja käveli retein askelin huoneesta ulos. En edes ehtinyt kameralla mukaan, niin suoraviivainen ja päämäärätietoinen oli tuo viuhahdus.

Ehdotin kuvattavalleni hieman naureskellen, että mitäs jos kokeiltaisiin kuvata myös vähän todenmakuisempi herääminen, jossa nousu olisi hitaampi. Ehkä koko toiminta jopa haukotuksineen ja valituksineen? Nainen katsoi minua häkeltyneenä ja sanoi, että hän herää kyllä ihan oikeasti juuri niinkuin juuri teki. Hän kuulema herää joka ikinen aamu kello viisi, virkeänä kuin peipponen.

Hehkutan joka ikisessä somekanavassa, whatsapissa ja kohtaamisessa aina raivokkaasti niitä aamuja, kun on pakko jo aamukuudelta tehdä sitä ja tätä. Mutta pinnan alla olen pelkkä nolo wannabe aamuvirkku, eikä luonnollinen heräämiseni tapahtuisi ikinä ennen kymmentä.

Suunnittelen kyllä joka ikinen päivä miten minusta huomenna tulee aamuvirkku. Huominen on aina uusi mahdollisuus kehittyä kohti yhteiskuntaystävällisempää ihmistyyppiä, sillä ikinä ei ole liian myöhäistä muuttua. Huomenna nousen kyllä kello viisi ja juoksen piristävän aamulenkin rannalla ennen kuin muu perhe herää!

Huomenna nousen kyllä kello viisi ja juoksen piristävän aamulenkin rannalla ennen kuin muu perhe herää!

Kun aamu viisi sitten saapuu ja puhelimen piipitys herättää minut, en voi kuin ihmetellä että kuka ihme on laittanut puhelimeeni herätyksen keskellä yötä? Unien törkeä pätkiminen on historiallisesti tunnettu kidutuskeino.

Omat heräämiset menevät yleensä saman kaavan mukaan: raotan yhtä silmää ja huokailen kivuliaasti miten voi olla jo aamu? Itkettää vaan vallan kauheasti ja en muista muusta elämästä muuta kuin unien jatkaminen. Lopulta valun sängystä alas yhtenä kiukkuisena mökkyränä, kirjaimellisesti laahauduin kohti kylpyhuonetta ja alati alkavia rutiineja kuin elinkautisvanki.

Kauhean orjuuttavaa tämä oravanpyörä, kuten ainainen hampaidenpesu.

 

Mutta tasanpuolen tunnin päästä olen pirteä ja täynnä energiaa. Tarvitsen vain aina tuon ajan siirtyäkseni luolasta päivänvaloon.

Joskus kun kaipuu aamuvirkkuuteen yltää toiminnan tasolle ja herään kuin heräänkin viideltä, kaikkien vaatteet ovat viikattuina osoitetuilla paikoilla, kengät ovat eteisessä sievässä järjestyksessä, muovikelmueväät odottavat jääkaapin hyllyllä valmiina iltapäivän eväsretkelle ja olen joka paikassa ajoissa  – kaadun puolikuolleena sänkyyn jo ennen lasten iltapalaa.

Olen täysin puhki.

View this post on Instagram

Mörökölliaamu⭐ Kukun usein myöhään yöhön kun on aikaa ajatuksille – ja jos oon ollut niin tyhmä että sovin aamulle vaikka treenit, on vähän vaikeeta herätä aikaisin viikonloppuna 😅 Eilen illalla kirjoitin runoja biisejä varten ja kun flow-tila tulee sille ei sanota ei. Oletko "aamukiukkuinen" tai joku jonka tunnet? Minä olen. Mutta tiesitkö että tämä "aamukiukku" ei ole mikään persoonallisuushäiriö tahi päätös, vaan alhaisen verenpaineen aiheuttama fyysinen tila, jonka vuoksi me aamukiukut tarvitaan oma 30 min ja hyvä aamupala jotta päästään rytmiin?💜 Aamukiukkuinen tarvitsee tilaa, ja monet meistä herääkin vaikka mieluusti sen puoli tuntia ennen muita, jotta ollaan herätty tähän todellisuuteen ennen kuin muut herää. Ja jotta ei synny konflikteja💜 Mutta ymmärrä aamumörökölliä. Me ei tarvita halia tai höpötystä – rauhaa olla ja herätä unimsailmasta omaan tahtiin💜⭐❤️Kiitos kun ymmärrät 💜 #aamumörökölli #jyllanninsuomineito #aamu #wakeup #verenpaine #veganfit #vegan #kaksplusblogit #keho #vegan

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

Kaikkeni antaneena tunnen kuitenkin hetkellistä yhteyttä aamuvirkkuihin ja jaksan pitkään koetun päivän kauniilla muistoilla. Miten esimerkiksi onnistuin heräämään alle puolessa tunnissa, pilkkomaan porkkanat omiin pikkuisiin lokerikkoihinsa, kurkut toisiin ja vesimelonit kolmansiin. Miten ihanalta tuntui sivellä eri pakkauksia pienine haarukoineen, ennenkuin pakkasin ne sievään järjestykseen eväskoriin. Koko muu maailma nukkui ja minä olin ensimmäisenä ylhäällä.

Täydellinen onnentunne.

Seuraavana aamuna en voi käsittää miten kukaan voi oikeasti herätä ikinä pirteänä, mitä väliä sillä on jos porkkanat ja kurkut ovat samassa lootassa, kaikki lasten vaatteet ovat piiloutuneet jonnekin, puhtaita sukkia ei löydy, eväspaketit on tekemättä, laatikkopyörän kumi puhki ja muovikelmut makaa likaisina tiskialtaassa. Kuminauha venyi tasan sen yhden kerran ja niin skarppius on valunut minusta kuin vesi hanhen selästä.

Olen yrittänyt muuttaa omaa rytmiäni 30 vuotta ja se tuntuu samalta kuin yrittäisi ahtaa pyöreää palikkaa neliöön reikään.

Aamuvirkut kun ovat yleensä muutenkin ihailtavan skarppeja, kaikki aina jämptisti tupperwarepakattua, mikään ei ole koskaan hukassa ja aina ollaan jopa enemmän etuajassa kuin ajoissa. Aamuvirkut ovat niin nosteisessa rytmissä, että heidän olemassaolonsa saattaa itseasiassa joskus vallan unohtaa. Heidän sulavuutensa tekee heistä huomaamattomia.

Olen yrittänyt muuttaa omaa rytmiäni 30 vuotta ja se tuntuu samalta kuin yrittäisi ahtaa pyöreää palikkaa neliöön reikään. En torkuta, pidän siististä kodista ja urheilen päivittäin. Syön terveellisesti enkä käytä arjessa alkoholia. Ei ole myöskään mitään rutiinittomuuteen liittyviä syitä, etten herää pirteänä kukonlaulun aikaan.

Näillä yleisillä tavoilla ja syillä pyritään muuttamaan sellaisia ihmisiä, joilla on erilainen rytmi elää. Vinkkejä voi lukea blogeista ja lehtien palstoilta tämän tästä. Rivien välit huutaa: Näin voit muuttaa patalaiskaa ja yhteiskuntakelvotonta olemustasi paremmaksi ja tehokkaammaksi.

On siten varsin valitettavaa, että maailma kulkee enimmäkseen aamuvirkkujen ehdolla ja että aamuihmisillä on jokin arvostettavampi status, kuin meillä, joille aamut ovat silkkaa tuskaa ja luonteenvastaista.

Olen lukenut myös useaan kertaan teoriaa siitä, miten alhainen verenpaine vaikuttaa siihen miten jotkut meistä saa perheeltään diagnoosin aamukiukkuinen. Keho herää niin hitaasti, että tarvitsemme oman tilan ja rauhan ennen kuin aivot ja mieli ovat linjassa fysiikan kanssa. Aamu-unisuudessa tai aamukiukussa ei ole mistään kusipäisyydestä, vaan fysikaalisesta tilasta, jota on miltei mahdotonta muuttaa.

Olenkin aloittanut avoimen vastarintaliikkeen: kerron avoimesti tutuille ja ei-tutuille että me ei todellakaan tulla kylään lauantaisin 9.30. Meillä herätään puoliltapäivin ja vanutaan touhuilemassa kaikkea kivaa pyjamassa jos huvittaa.

Voihan toki oppia ennakoimaan omaa aamuista olotilaansa ja kompensoimaan epäjärjestäytynyttä luonnettaan, jotta siitä ei koituisi liikaa mielipahaa tiptopeille ja jämpteille yhteiskunnan yksilöille.

Mutta joskus se tapahtuu kuitenkin. Se tilanne, missä todellinen luonteemme paljastuu räikeässä aamunvalossa.

Kun aamuvirkkuäidit ovat odottaneet jo hyvän tovin aamulla harjatut hiukset yhä siisteinä ja valkoiset housut tahrattomina minkä ikinä tapahtuman alkamista, boheemit wannabe aamuvirkut pilaavat odotuksen hiljaisen kutinan syöksymällä paikalle viime tipassa äänekkäinä, hikisinä ja tavaroitaan tiputellen.

Siinä sitä sitten taas ollaan, me myöhästelijät, hössöt sekoilijat ja boheemit sottapytyt huomion kiusallisessa keskipisteessä.

Kommentit

4 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei,

pitää pyrkiä olemaan välittämättä siitä laiskuus-oletuksesta. Me tiedetään ettei siinä ole perää 🙂

Avatar

Tunnistan itseni! 34 vuoden kokemuksella yhdyn sanomaasi: on mahdoton yrittää poistaa tai liiemmin muuttaa tätä sisäänrakennettua ominaisuutta. Tuottavuuteeni kuuluu päivä-ilta-yö-akselille, ei aamuun. Ei se saa tietenkään hallita koko elämää, mukavuusalueelta tulee välillä poistua muiden tavoitteiden vuoksi (lapsen saaminen, työ). Mutta heti kun mahdollista, ei-aamuvirkun kannattaa tietysti hakeutua tilanteeseen, joka ei sodi itseä vastaan. Itse olen niin onnekas tällä hetkellä, että mies vie päiväkotiin (minä haen) ja teen töitä enimmäkseen etänä, kellosta riippumatta. Päästäkseni tähän pisteeseen elämässä, olen tietysti valvonut ja vastentahtoisesti herännyt lukuisia aamuja aivan liian aikaisin, parempaa elämää ”odotellen” 😀 Niinkuin sinäkin! Mutta heti kun aikaiset velvollisuudet välttyvät, saan olla todellinen minäni.

Terhi-Anneli

Hei!

ah, on aina niin helpottavaa kuulla muistakin 😀 Vaikka tietää ettei aamuvirkkuus ole oikeasti mikään ominaisuus jonka voi vaan valita, silti se jatkuva ”perusteleminen” miten työskentelee, ja mitä jaksaa ja milloin nukkuu, ottaa joskus hieman päästä. Minun pitää elää viikolla varhaisen rytmin mukaan ja viikonloppu meneekin sitten palautumiseen, ellei ole töitä. usein töitä viikonloppunakin, mutta ei sentään kukonlaulun aikaan.;)

Terhi

Avatar

Isäni omi yrittäjä ja työskenteli öisin. Nukkui aamulla klo 10 asti arkisinkin ja oli usein lähes agressiivinen aamuisin. Nyt tajuan että kyse on ehkä geeneistä koska tajuan perineeni saman ominaisuuden. Murrosiässä en enää kyennyt aikaisiin aamuihin. Järjestin elämäni sitten niin että menin iltalukioon ja tein iltatöitä. Näin järjestyi elämä mukavasti. KUNNES sain lapsia. Taas on otsassa ikävä leima ”laiskasta” äidistä koska joudun taas elämään itselleni mahdottomassa aamurytmissä. Se aiheuttaa jatkuvan burnoutin tunteen kun kaikki menisi ihan hyvin jos vaan voisin elää omassa rytmissäni. Ei ihme että aamu-uniset kuolevat nuorempina.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä