Yksinäinen juhannus – kaikille kesä ja keskikesän juhla ei ole ilon asia

Teksti Terhi-Anneli

Kuvavirta oli herkullisia aterioita, ystäväporukoita, rakas joka hyppäsi pellehyppyjä laiturilta, pieni taapero kesämökin saunan vesivadissa läiskyttelemässä, yötön yö, nuotiotulet, juhannus olympialaisia, tansseja, festareita, juhannustaikoja – silkkaa ylitsepursuavaa onnea jolle eivät antaneet oikeutta edes kuvat ja mitkään maailman sanat.

Suomessa oli kesäloma ja juhannusaatto.

Laskin puhelimen Tanskan kotini keittiön pöydälle ja katselin avoimista ikkunoista puutarhaan josta kävi vieno tuuli. Yhtäkkinen puuska tarttui hiuksiini ja levitti samalla sanomattoman kovaa ikävää.

Suomessa oli kesäloma ja juhannusaatto.

Minä olin Tanskassa jossa ei ollut vielä edes lasten kesälomat ja jossa juhannus ei merkinnyt kenellekään mitään. Harva tiesi mitä se tarkoittaa suomalaisille. Tanskassa meillä oli Sankt Hans – yksi ilta kun voisi olla nuotiolla. Mutta harvemmin niitä enää sytytettiin, sillä tanskalaiset traditiot ovat kuolemassa. Pohjoismainen viikinkikulttuuri jäi muiden arvojen alle.

Kuuntelin puutarhan ääniä, jossakin lapsi kiljahteli ilosta. Omaan mieleen tulvi muistoja lapsuudesta. Kun kokonainen limsakori kannettiin ulkoeteiseen. Koivut asetettiin ovisuille, vihdat tehtiin valmiiksi ja odotus täytti mielen niin ettei pystynyt syömään.

Tänä yönä me kaikki olisimme yhtä tärkeitä ja tasa-arvoisia. Me tuijottaisimme yön tulia kaikki yhtäaikaa ja silmissämme heijastuisivat samat liekit.

Oli juhannus. Nyt saisi juoda vaikka koko korillisen limsaa ja juosta ulkona aamuun asti. Tehtäisiin kylällä iso kokko jossa olisi mukana ihan kaikki.

Koska rituaaleissa tärkeintä on yhteenkuuluvuuden kokemus. Että olemme kokoontuneet yhdessä kokemaan jotain kaunista ja että olisi itse tärkeä osa kokonaisuutta. Voisi vaan soljua muiden muassa kesäyönä ja tuntea kuuluvansa.

Voisi mennä uimaan vaikka keskiyöllä eikä kukaan komentaisi ja käskyttäisi vain siksi, että oli pienempi kuin muut.

Tänä yönä me kaikki olisimme yhtä tärkeitä ja tasa-arvoisia. Me tuijottaisimme yön tulia kaikki yhtäaikaa ja silmissämme heijastuisivat samat liekit.

Rituaalit ovat jotain ikiaikaista, universaalia että kulttuurisidonnaista. Niiden syvä merkitys ja lähtökohta kuitenkin usein piiloutuu emmekä me ymmärrä niiden tärkeyttä ennenkuin me olemme jo menettäneet ne.

Minun viime vuosien juhannukseni ovat olleet Suomesta poissa ja siksi oloni on ollut yksinäinen. Se on ulkosuomalaisuuden hinta: elät muualla ja opit vasta jälkijunassa miten tärkeitä traditiot ja rituaali ovatkaan. Paljon merkityksellisempiä, kuin olit koskaan voinut kuvitella.

Rituaalit ovat jotain ikiaikaista, universaalia että kulttuurisidonnaista. Niiden syvä merkitys ja lähtökohta kuitenkin usein piiloutuu emmekä me ymmärrä niiden tärkeyttä ennenkuin me olemme jo menettäneet ne. Yhteisöllisyys ja juurtuminen vaativat rituaaleja ja siirtymäriittejä. Maalliset ja uskonnolliset rituaalit vahvistavat yhteisöjä ja instituutioita, myös identiteettiä. Ulkopuolisuus ja yksinäisyys voi tehdä ihmisestä todella kipeän. Enkä oikein jaksa uskoa että ketään meistä on tarkoitettu yksinäisyyteen.

Olen ollut tänä juhannuksena pitkästä aikaa Suomessa ja olen saanut kokea yhteisöllisyyttä. Se voimaannuttaa tavalla, jota en osaa edes oikein sanoittaa. Mutta Suomessa on tälläkin hetkellä sellaisia ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä ja surullisia muista syistä.

On ensimmäinen kesä eronneena ja ero ei tuokaan helpotusta vaan ahdistusta. Ensimmäinen juhannus koskaan ilman omia lapsia, sillä lasten on vuoro olla toisella vanhemmalla. Jollakin perheellä ei ole juhlimisen aihetta sillä ei ole varaa edes siihen lasten limsakoriin. Joku tietää että tämä voi olla viimeinen kesä ennen kun sairaus vie voiton elämästä. Perheetön seuraa kuinka perheet pakkaantuvat autoihin ja ajavat kesämökeilleen. Kun yhtäkään juhannuskutsua ei tule eikä kukaan muista että olet edes olemassa.

Heidän rituaalinsa ja tapansa ovat muuttuneet. Ja se voi aiheuttaa ennennäkemättömän suurta yksinäisyyttä ja syvää kipua.

Annetaan itsellemme aikaa toipua ja tuntea koko tunteiden kirjo, vaikka auringonpaisteessa.

Kun aurinko paistaa ulkona mutta sisimmässä on musta aukko. Kun olen tänä juhannuksena saanut olla yhdessä muiden kanssa haluan muistaa omat yksinäiset juhannukseni ja muistaa kaikkia teitä, jotka olette syystä tai toisesta yksinäisiä. Anna itsellesi anteeksi ja elä siinä tunteessa mikä sinulla on. Ei meidän tarvitse olla väkisillä iloisia ja onnellisia jos me emme sitä ole – edes kesällä. Edes juhannuksena.

Olen ollut niin monina juhannuksina yksinäinen ja surullinen.

Annetaan itsellemme aikaa toipua ja tuntea koko tunteiden kirjo, vaikka auringonpaisteessa.

Jos juhannusahdistus kasvaa hallitsemattomaksi

Keskusteluapua on tarjolla Kriisipuhelimessa 09 2525 0111 ja nuorille suunnatussa Sekasin-chatissa https://sekasin247.fi. Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin palvelee numerossa 116 111 tai chatti 

View this post on Instagram

Sain pitkästä aikaa letittää ja tehdä kauniin juhannuskruunun🌻 Juhannustaiat tehtiin ihanan pienen tytön hiuksiin keräämällä seitsemän eri lajiketta ja pujottelemalla ne palmikoiden poimuihin🍃 Mukana oli innokas pikkuapuri💕 Tämä letti on todella helppo tehdä! Kiinnostaisiko nähdä ohjeet vaikka videona? Letin voi myös tehdä molemmille puolille tai afrotyylisempänä🤔 Tekemiseen menee kuitenkin yleensä sen 30 min. Voisin tehdä Youtube kanavalleni videon, kunhan joku suostuu malliksi. Nuo omat pitkätukkapoikani eivät kuulemma suostu? Wonder why😂 @marianordin.fi 📷@jyllanninsuomineito #letti #juhannustaika #juhannus #juhannushiukset #finland #mökki #nuuksio #kaksplus #kaksplusblogit

A post shared by Terhi-Anneli Bech Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä