Nukkujuttuja

Meillä nukkumaanmeno sujuu onneksi hyvin. 
Ilahduttavan pitkään taapero on osannut nukahtaa itsekseen, toki aina ei näin meillä ole ollut. 
Reilun vuoden iässä Veikko siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen, ja nukutus tapahtui samalla tutulla kaavalla, kuin aikaisemmin äitin ja isseen huoneessa. Ensin iltasatu, sitten hyvän yön toivotukset, sen jälkeen makoilua käsi kädessä, lapsi sängyssään, äiti tai issee sängyn vieressä lattialla.
Sujuihan se niinkin, mutta mielellään sen nukuttamiseen käytetyn ajan olisi käyttänyt vaikka niihin odottaviin töihin, tai ihan vaan omaan illanviettoon. Varsinkin, kun nukuttamiseen joskus saattoi kulua tuntikin, ja siinä ajassa usein nukahti itse nukuttajakin…
Meilläkin unikoulutettiin lapsi nukahtamaan itse, meille sopivalla tavalla, vaihe vaiheelta. Ensin jätettiin kädestä kiinni pitäminen ja vain maattiin lattialla vieressä. Pikkuhiljaa siirryttiin sängyn vierestä kauemmaksi ja kauemmaksi, aina huoneen ovea kohti. Lopulta päästiin pisteeseen, jolloin hyvän yön toivotusten jälkeen saattoi kävellä huoneesta lapsen nähden pois, ja pikkuinen jäi itse nukahtamaan. Missään vaiheessa ei huudatettu, se ei vaan ollut alkuunkaan meidän juttu, vaan paremmin meille toimi tuollainen lempeämpi unikoulu.
Yöt on pääsääntöisesti nukuttu hyvin, vaikka puolentoistavuoden ikään ajoittuikin vaihe, jolloin taapero heräsi keskellä yötä itkemään, eikä rauhoittunut enää itsekseen nukkumaan. Tuolloin nukuttiin sitten lapsen huoneessa sohvalla vierekkäin loppuyö. Mistä lie johtuikaan tuo vaihe, mutta itsekseen se meni aikanaan ohi.
Sängyssä on unikavereina kolme pupua, joista kahta pidetään nukkumaan mennessä kainaloissa 🙂
Aikas tärkeitä ne puput onkin, yhtenäkin iltana pään jo painuessa tyynyyn, ponkaisi taapero istumaan, moiskautti molemmille kainaloissa olleille pupuilla äänekkäät suukot, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn 🙂

Tapahtumarikkaan, tai muuten vaan erilaisen päivän jälkeen saattaa uni tulla nopeaakin nopeammin. 
Viikonloppuna taaperon kanssa oltiin juteltu, kuinka vaari, enot ja C tulevat meillä käymään. Kun päikkäreiden jälkeen odotetut kyläilijät saapuivat, touhotti pikkuinen sata lasissa koko ajan, niin kauan, kuin patterit alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan ja silmät jo melkein lurppasivat kiinni… 😉
Kyläilijöiden lähdettyä ei kuitenkaan nukkumaanmenoaika ihan vielä ollut, joten muuta puuhaa piti vielä keksiä. Niin pikkumies lähti isseen kanssa pikkuiselle pyöräretkelle. Jossain vaiheessa issee oli ihmetellyt taaperon touhuja pyörän kyydissä, kun kypärä oli kolissut kuskin selkään… Kotona kyydistä nostettiin kesken pyöräilyreissun nukahtanut lapsi, ja kannettiin suoraan sänkyyn unia jatkamaan 😉
Niin mukavaa ja helppoa kuin onkin, lukea iltasatu, toivotella hyvät yöt, halipusutella ja jättää lapsi itsekseen nukahtamaan, on toisinaan sängyn viereen kiva jäädäkin. Kun toinen on oikein väsynyt, on ihana jäädä silittelemään silkkisiä hiuksia, kunnes silmät pikkuhiljaa painuvat umpeen, ja uni tulee 🙂

Kommentit

6 kommenttia
Avatar

Meiltäkin löytyy myös pentikin pupu, vaaleansinisenä, mutta se ei ole päätynyt unikaveriksi 🙂 Unipuput on kyllä niin rakkaita, yksi pitää olla aina reissuillakin mukana 🙂

Avatar

teiltä löytyy myös ne ihanat ja tärkeät puput kuin meiltäkin, neidolla vaalea pentik pupu ja pojalla tuo sinertävä. Ovat niin rakkaita <3 meillä on tuhat ja sata unikoulua neidin kanssa takana, ns. tuloksetta. Neito on ollut sairaalan kääröstä asti huono nukahtaja. Omaan sänkyyn ei uni tule ikinä millään keinolla, joten olohuoneen sohvalle nukahtaa oman viltin ja pupun kanssa silitysten kera. Poitsu onkin helpompi tapaus, ei tarvitse kuin selälleen päästä nii silmät painuvat aika yksikön kiinni, isäänsä tullut 😀 Se nukkuva oma pieni tuhisija/t on ihana näky <3

Avatar

Nukkuva lapsi on kyllä varmasti ihanin näky maailmassa, etenkin se oma pieni rakas. <3

Me ollaan päästy suht helpolla nukuttamistouhujen kanssa, kumpaakaan ei ole tarvinnut nukutella sen paremmin. Esikoinen on nukkunut ihan vauvasta asti hyvin ja taaperokin kohtalaisesti, vaikkei ihan niin paljoa unta tarvitsekaan.

Meidän taaperolla on kaksi pupua ja yksi nalle sängyssä, mutta vielä ainakaan ne eivät kiinnosta niin, että kaikkuun eksyisivät. Esikoisella taasen on maailman rakkain unikoira (joita on itse asiassa kolme samanlaista ;)), joka on edelleen tärkeä. 🙂

Avatar

Nukkuvaa tuhisevaa lasta kyllä jaksaisi katsella vaikka kuinka kauan <3
On se vaan ihanaa, jos nukkumisasiat sujuu hyvin! 🙂

Avatar

Mukava kuulla, että teillä sujuu nukkumiset hyvin! Uni on kyllä tosi tärkeää ja sen merkityksen huomaa vasta sitten kun sitä ei saa tarpeeksi.
Ihana pieni pyöräretkinukkuja 🙂

Avatar

Meillä nukuttiin vauvavuonnakin suhteellisen hyvin, vaikka tietenkin syöttöjen takia heräiltiin useasti yöllä. Jotenkin kummasti vaan nuo vauvavuoden valvomiset ovat unohtuneet… 🙂 Mutta unta osaa kyllä nykyisin todellakin arvostaa! 🙂

Vastaa käyttäjälle Emilia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä