Ei karkkia ennen kolmea ikävuotta!

On ihan hirveetä katottavaa kun ton ikäinen vetää tikkaria naamaan kuvia varten” luki eräässä kommentissa, ja siitä inspiroituneena sainkin kirjoitettua loppuun tämän luonnoksissa lojuneen postauksen meidän hurjasta karkin ahmimisesta.

Veikolla oli ensimmäinen hammaslääkärikäynti puolenvuoden iässä, jolloin pienessä suussa ei pilkottanut vielä ensimmäistäkään hammasta. Enemmän tuo käynti olikin vanhemmille, infopaketti lapsen suun hoitamiseen. Myös karkin, mehujen ja herkkujen syönnistä puhuttiin, ja hammashoitaja kertoi lapselle olevan edullista, jos tämä ei saisi karkkia ennen kolmea ikävuotta.
Meillä ei oikeastaan oltu asiaa vielä edes ajateltu sen kummemmin, ainoastaan puhuttu, että sitten joskus kun karkkeja aletaan syömään, lapsella olisi karkkipäivä kerran viikossa.

No kuinkas niiden herkkujen kanssa sitten kävi…?
Ensimmäisillä syntymäpäivillään lapsi sai maistaa omaa synttärikakkua, ja sen jälkeen satunnaisesti on saanut pullaa tai muuta leivonnaista mutustaa.
Vuoden ja parin kuukauden iässä lapsi sai ensimmäisen pienen rusinapaketin, ja siitä lähtien on rusinat saaneet toimittaa karkin virkaa, aina tähän syksyyn asti, jolloin hammaslääkäri kauhistuneena kertoi rusinoiden olevan tismalleen sama asia kuin karkitkin… (Toki niitä rusinoita saa edelleenkin syödä, mutta ei ihan yhtä hövelisti kuin ennen)
Nyt en muista koska mehut on meillä korkattu, mutta varmaan joskus reilun vuoden iässä. Mehut on meillä herkuttelujuomia, ja niissä suosin ihan rehdisti sokerilla maustettuja versioita, ja välttelen viimeiseen asti sokeroimattomia keinotekoisilla makeutusaineilla maustettuja mehuja. Me ollaan aikamoisia kahviloiden kuluttajia, ja kahvilassa lapsi saa valita itselleen mieluisan juoman, joka monesti on pillimehu, mutta usein mieluisin juoma on maito.
Viime pääsiäistä juhlittiin pojan ollessa puolitoistavuotias, ja silloin lapsi sai maistaa elämänsä ensimmäistä suklaamunaa. Ihan eka suklaakokemus se ei kuitenkaan ollut, sillä muistan lapsen saaneen sitä ennen maistaa kaksi kertaa pienen palan suklaata 😉

En muista enää koska lapsi ensimmäisen kerran maistoi karkkia, mutta niitä kertoja ei tähän päivään mennessäkään ole kovin montaa! Mä oon itse tosi kova karkkihiiri, mutta en koskaan syö karkkia lapsen nähden. Pari kertaa ollaan käyty yhdessä irttisostoksilla, ja silloin lapsi on saanut maistaa yhden tai kaksi karkkia, loput on laitettu äitin laukkuun ja tähän on aina tyydytty helposti. Enkä tapaa näitä karkkeja syödä lapsen aikana salaakaan, vaan omat karkkihetkeni on lapsen nukkuessa.
Myöskään kaupan karkkihylly ei aiheuta juurikaan mitään reagointia lapsella, siellä kun ei ole meillä tapana vierailla, tai sitten sieltä napataan karkkipussi muiden ostosten sekaan ilman sen kummempaa ihmettelyä. Huomion karkkihyllyllä herättää ainoastaan angry birdsit, samoin kuin missä tahansa osastolla kaupassa 😉

Jos taas lapselta kysyttäisiin, niin karkkipäivä on joka päivä. Karkkia saa ruuan päälle, ja vielä molemmille käsille! Jos pukeutuminen tai potalla käynti ei huvita, saa liikettä aikaiseksi kun lahjoo namilla. Tälläkin hetkellä kaksi karkkipurkkia on korkealla kaapissa, sillä niitä ei ole tarkoitus käydä itse napsimassa, vaan niitä saa pyydettäessä.
Nämä karkit ovat Herra Hakkaraisen, sekä Pikku Kakkosen xylitolipastilleja…

No entäs nämä postauksen kuvat sitten! Mun mielestä karkit on hirveän kivaa ja söpöä rekvisiittaa kuvissa, ja koska meillä ei tämmöisiä ”kuvauskeikkoja” ihan viikottain tehdä, niin en usko että näistä maisteluista nyt kamalasti haittaakaan on.
Isot tikkarit on aivan ihanan näköisiä, mutta eihän ne maistu miltään, joten niistä yleensä nakerretaan pikkuisen, jonka jälkeen niitä ollaan tyrkyttämässä äitille takaisin… Vaahtokarkkia saattaa upota pikkumieheen vähän enemmän, mutta olisikohan yhden käden sormin laskettavissa nämä vaahtokarkkiherkuttelut.
Ja tokihan kuvausrekvisiittana on nähty myös keksiä, mehua, maitoa, omppuja, sitruunoita… ja toisinaan ollaan ihan tyhjin käsin 😉

Mutta yhteenvetona siis, että meillä kyllä herkutellaan, mehulla ja leivonnaisilla. Karkkia maistanut lapsi kyllä hyvin tietää mitä karkki on, mutta vielä on syntymäpäivät ja muut juhlat juhlittu ilman karkkeja. Karkkia on maisteltu satunnaisesti, lähinnä kuvausrekvisiitan muodossa, ja jokusen kerran muulloinkin, onpa taidettu jostain markkinoilta metrilakuakin ostaa koko porukalle, eikä maailma ole tähän kaatunut 😉 Ja koska nuo xylitolipastillit menevät vielä ihan täydestä kun nameista puhutaan, niin en ole kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi tämän enempää vielä oikeita karkkeja lapselle syöttää.

Minkä ikäisenä teillä on alettu herkuttelemaan karkeilla?
Onko karkkipäivä käytössä, vai syödäänkö karkkeja silloin kun siltä tuntuu?
Vai vastustatteko viimeiseen asti lasten karkin syöntiä?

Kommentit

36 kommenttia
Avatar

Minä en edes muista minkäikäisenä aloitin antamaan esikoiselle karkkia.
Poika on nyt 5v ja ei vieläkään muista karkkipäivää eli sen voi huoletta välillä skipata 🙂

Avatar

No onpas jollain ollut taas kommentti! Itse en edes kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mun mielestä sun kuvat on vaan söpöjä karkkeineen 🙂

Avatar

Niin, omasta mielestä ne karkit on niin söpöjä kuvissa, ettei ole tullut mieleen, että jotain ne saattavat hirvittää 😀

Avatar

no voi jumalauta jos suoraan sanotaan! siis millähän munalla tää kyseinen ihminen tulee kenenkään karkin syöntiä kommentoimaan? mie tulen tämmösistä niiiiiin pahalle tuulelle. Jokainen kasvattaa lapsensa kuin parhaaksi näkee. en ole mikään karkin syönnin kannattaja, koska itse en tykkää(ellen ole raskaana ja jos viime ajoista voi jotain päätellä niin olen raskaana koko ajan 😀 hahaha), mutta en minä ole mikään moraalinvartia toiselle. ja sitä paitsi miedänki tenavat vetää isänsä kanssa karkkia vissiin ainakin joka tonen päivä. antaa mennä vaan ja se makean kyttääjä joka tollasia kommentteja laukoo voi mennä hammaslekuriin ja keskittyä omaan purukalustoonsa ennen kun tulee toisia neuvomaan! dii ja piste!

Avatar

Nooh… olihan siinä heti perään saman kirjoittajan pahoitteleva kommentti, ettei ollut tarkoitus niin kärkkäästi kommentoida 🙂
Kyllähän näistä lapsen karkin syönneistä totuudenmukaisemman kuvan tietty saisi, jos laittaisin tänne päivittäin kuvia lapsesta xylitolipastilleineen, ja sitten joka 30. kuva olisi tikkarin kanssa 😀 Mutta kun ne xylitolipastillit on vaan hirveen tylsää kuvausrekvisiittaa…
Vähän sama kun ite väsäämästä hampurilaisateriasta tulee helposti otettua blogiin kuvan, mutta perunamuusit ja jauhelihakastikkeet kyllä tarkoituksella jättää ikuistamatta 😀

Avatar

Jännä, mihin ihmiset kiinnittääkään huomiota 🙂 Itse olen kiinnittänyt huomiota suloisiin kuviin kokonaisuudessaan, enkä ole tuota karkkiaspektia niiden yhteydessä enempiä miettinyt.

En ole tehnyt karkkijutuista suurta numeroa lapselle, enkä itselle. Lapsi on 1,5-vuotias parhaat herkut ovat ne rusinat ja heti kakkosena tulevat Marie-keksit. Mehuja tuo ei juo, vaikka äitini koittaa väkisin tyrkyttää. Xylitol-pastilleja silloin tällöin, hampaiden pesu kahdesti päivässä ja karkki silloin kun tilanne näyttää sille hyvältä 🙂 Kerran on tikkaria maistanut, mutta sekin meni turhaksi pureskeluksi. Mummolassa irtokarkeista saanut joskus muutaman pehmoisen, mutta ei ole tullut lisää kerjäämään.

Mikäli tyttö on perinyt minun hammaslaatuni, reikiä on suu silti täynnä, vaikka karkkia ei koskaan olisi nähnytkään. Toivon, että neidillä olisi käynyt tuuri ja hammaslaatu olisi peritty isän puolelta, sillä kun on aika retuperällä tuo hammashoito ja silti melkein 30 vuotta on mennyt ilman ainuttakaan reikää…

Avatar

Mä oon ite ihan kamalasti karkin perään, ja hammaslääkärin penkkiä on myös tullut kulutettua ihan tarpeeksi… 😉 Ehkä sen takia oon koittanut pitää lapsen vielä karkeista erossa, mutta tosiaan niitä silloin tällöin on saanut maistaa 🙂 Ja sama homma, että en halua karkista tehdä suurta numeroa, ettei siitä sen takia ainakaan tulisi superkiinnostavaa, jos on ihan ehdottoman kiellettyä.. 😉

Avatar

hyvä postaus!! meillä herkutellaan myös! mutta syödään myös vihanneksia ja hedelmiäkin. on helppo herkutella kun ruuan kanssa ei ole ongelmaa.

mä kirjotin herkuista myös vähän aikaa sitten. löytyy blogin top luetuimmista ja postaus pääsi kaksplussaan ruodittavaksi ja haukuttavaksi. sain järkyttäviä ja mielenkiintousia kommentteja. keltäs muilta kuin anonyymeiltä.

Mutta hyvä kirjotus, ihanat kuvat ja ei se lapsenkaan suu tuohesta ole.

Avatar

Täytyypäs tulla katsomaan myös sun postaus herkuista! 🙂
Meillä tosiaan karkit vielä melko harvinaista herkkua, mutta ei se maata kaada jos niitä joskus jo maistellaan 😉 Mehut ja pullat on niitä millä meillä herkutellaan 🙂

Avatar

tuu ihmeessä. oli ihan uskomatonta palautetta vaikka mielestäni asiallisesti kirjoitin. kyllä herkkuja saa olla enkä itse näe siinä mtn pahaa.

Avatar

Tämä taitaa olla yksi niistä aiheista, joista tykätään kamalasti syyllistää äitejä. Tyyliin "Meillä ei XX saa karkkia ennen kouluikää ja herranjumala me ei koskaan käydä hesessä, mutta kukin tyylillään…."

Ja niin, kukin tyylillään ja itse olen aina luottanut näissä kasvatusasioissa siihen maalaisjärkeen. En usko, että kumpikaan lapsista on mennyt pilalle, vaikka on ranuja syönyt hesessä jo 1-vuotiaana, ihan vaan siksi että saisin itse syödä hetken rauhassa. Ja karkkia on syöty varmaan samaan aikaan, mutta ei sitäkään joka päivä vedetä ja kilokaupalla. Toki kunnioitan kaikkien ratkaisuja näissä ruokajutuissa enkä myöskään itse lähde arvostelemaan, vaikka hövelimpi näissä asioissa olenkin. On kuitenkin aika huvittavaa, että satunnaisesta herkuttelusta tehdään maailman suurin synti, aivan kuin ei sitä lasta millään muulla pilalle saisi!

Toki on varmaan perheitä, jossa syödään karkkia ihan liikaakin, mutta useinmilla kyse on juuri satunnaisesta herkuttelusta pienissä määrin. Itse en jaksa asiasta stressata, meillä on karkkpäivä kerran viikossa ja hesessäkin käydään edelleen joskus hakemassa syntistä pikaruokaa. Ja hengissä ollaan edelleen kaikki 😀

Avatar

Joo en myöskään usko, että pienellä herkuttelulla voi lastaan pilata! 😀 Kohtuus kaikessa, niin ollaan mielestäni oikealla tiellä :))

Avatar

Hihi, no, nää saa satunnaisesti, ei joka viikko karkkia. Maalaisjärjellä vedellään, tutun kuuloista tekstiä sulla eli samoilla linjoilla.

Avatar

Maalaisjärjellä kyllä pääsee pitkälle, tässäkin asiassa! 😀

Avatar

Meillä ei ole karkkia vielä maistettu, mutta keksiä esikoinen sai ekoilla synttäreillään. Nuorimmainen tais olla 10kk ikäinen, sen yhden kerran. Muuten naksut, ne vasta mauttomia mutta kelpaa 🙂 Pillimehun esikoinen sai 1v 2kk iässä, nuorimmainen ei vielä. Mutta jätskiä molemmat on saanu useammin, kesähelteellä ja kerran-pari kuukaudessa kun soppapäivä. Nuorimmainen ei oikein vaan perusta herkuista. Vieraiden käydessä, joita meillä harvoin käy niin silloin on saanu siivun kakkua tai pullaa. Mutta naksut kelpaa herkuista nuorimmalle ja esikoinen saanu nautiskella jätskiä tai rusinoita. Nuo rusinat tuli kyllä uutena juttuna minulle :).
Kyllä on vähän katsottu herkkujen annon perään mutta ei ihan kielletäkkään, yhden käen laskettavaks kuukaudessa riittää.

Avatar

No meillä taas on jätskit jäänyt vähemmälle, kun en oo ite kova jätskin syöjä, niin ei tule lapsellekaan tarjottua.
Tosin huomenna on ohjelmassa pieni operaatio, mistä seuraakin sitten jätskin syöntiä lopulle päivälle… 😉

Avatar

Kiva ja mielenkiintoinen postaus:) Söpösiä kuvia!

Meillä isommilla (6 v. ja 4 v.) on kerran viikossa herkkupäivä, mutta toki jos kylässä käydään tai meille tulee joku vaikkapa kahville, niin saavat silloin myös herkkuja syödä (ja joskus silloin tällöin poiketaan herkkupäiväsäännöstä ihan ilman syytäkin;)) Pienin (kohta 1 v 3 kk) on saanut maistaa joskus jotain pientä (esim. jäätelöä, kakkua tms.) ja tänään kylässä joi ekan kerran pikkuisen mehuakin.

Herkuttelu on kivaa kohtuudella ja maalaisjärjen kanssa, myös lasten osalta;)!

Minulla on sinulle haaste blogissani: http://valkoinensoihtu.blogspot.fi/2013/11/haaste-paivan-kuulumiset-ja-muutakin.html

Avatar

Kiitos 🙂
Ja nimenomaan, kohtuus ja maalaisjärki matkassa, niin hyvä tulee 😀
Kiitos, täytyy tulla kurkkamaan! 🙂

Avatar

Aika samoilla linjoilla ollaan. 🙂 1v. synttäreillä esikoinen sai maistaa kakkua, 1,5-vuotiaasta eteenpäin herkutella juhla- ja kahvipöydän tarjoiluilla ja nyt yli 2-vuotiaana herkutellaan aina silloin tällöin. Useimmiten xylitol-pastilleilla eikä meilläkään ole mitään tiettyä karkkipäivää. En piilottele omaa herkutteluani lapselta, karkkihyllyllä käydään ihan kuin millä tahansa muullakin osastolla tekemättä siitä sen suurempaa numeroa ja omat herkut syödään muutenkin yleensä vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen.

Avatar

No kuulostaa kyllä justiin samalta kuin meilläkin! :))

Avatar

Olipa kommentti 🙁

Mielestäni kuulostaa fiksulta miten toimitte ja tosiaan kuvaukseen on aivan huippuja ollut nuo namut 🙂 kuvat olleet aivan ihania kuten olen monesti sanonut ♡ ei kannata harmitella sellaista kommenttia. 🙂

Avatar

Kiitos Seija! <3 :))

Avatar

Musta nää tikkarikuvat on just ihanan söpöjä ja käytän niitä itekin jonkin verran! Jokainen tietenkin tyylillään, mutta mun korvaan on pari kertaa särähtänyt perhekahvilassa äidit, jotka kertoo ylpeänä kuinka heidän lapsi sai maistaa makeaa elämänsä ensimmäistä kertaa omilla 2vee synttäreillään! Onko siinä jotain kehuttavaa, että lapselta jätetään jokin mauista kokonaan kokematta?! Ei tietenkään tarkoitus ole syöttää lapselle karkkia usein, mutta kyllä lapsi mielestäni saa maistaa ihan samoja makuja kuin aikuinenkin..

Avatar

Joo kyllä mäkin tykkään, että lapsikin saa maistella niitä herkkuja, eikä se tosiaan tarkoita, että karkkia oltaisiin syömässä kaksin käsin, jos sitä joskus saa maistaa! 🙂

Avatar

Minusta tikkarikuvat on söpöjä!

Meilläkin herkkuina suositaan terveellisempiä herkkuja (kuivatut hedelmät ja pähkinät) ja joka aterian jälkeen otetaan xylitol-pastilli (Herra Hakkarainen), mutta kyllä E on saanut lakuja ja suklaatakin (Pandan lakut on suurinta herkkua). Meillä E maistelee myös kaikkia "aikuistenruokia" ja E:lle maistuu hyvin esim: Katkaravut, kylmäsavulohi, oliivit… Minusta on tärkeää, että E saa maistella kyläpaikan kahvipöydässä pullaa ja ravintolassa äidin ja isin annoksista ruokaa. Kunka sitä muuten oppisi uusiin makuihin?

Mutta jokainen tavallaan..

Avatar

Mä tykkään myös, että Veikko saa maistella kaikkea, ja meilläkin maistuu kylmäsavulohi hyvin, kun taas oliivit ja fetajuusto on ihan superherkkua! 😀 Hauskaa oli laivan buffetissa, kun lapselle maistui parhaiten blinit ja kaviaari, kun lastenpöydän lihapullat ja nugetit jäi syömättä ;D

Avatar

Teidän kuvat isoine tikkareineen ja karkkeineen ovat tyylikkäitä. Toki karkit kiinnittävät huomion, mutta niinhän kuvausrekvisiitan kuuluukin näkyä 🙂

Meillä neiti ei jaksa vieläkään syödä pientäkään tikkaria kerralla loppuun, eikä karkkien syöntiä ole koskaan tarvinnut rajoittaa. Varsinaista karkkipäivää ei vietetä, koska mun mielestä on terveellisempää syödä yksi karkki silloin tällöin kuin pussillinen yhtenä päivänä viikossa. En muista, koska meillä alettiin syödä karkkia. Päälle 1-vuotiaana varmaan annoin tytön ekan kerran maistaa suklaata. Meni todella pitkään, ennen kuin karkkia ja herkkuja alettiin oikein pyytämällä pyytää. Ikää taisi olla silloin jo lähemmäs neljä vuotta.

Avatar

Kiitos 🙂 Meilläkään ei onneksi vielä tässä iässä osata pyytää karkkia edes sieltä kaupan karkkihyllyltä, enemmän houkuttelee ne angry birds tuotteet (mehut, keksit..), mitä löytyy melkein joka osastolta! 😀

Avatar

Jatka samaan malliin vaan, ne kuvat ovat tosi söpöjä!
Aika samalla linjalla mekin mennään. Meilläkin Venla useimmin valitsee mehun sijasta maidon ja harvoin tikkaria jaksaa syödä loppuun 🙂 Samaiset pastillit on meilläkin käytössä ja nakataan niitä suuhun aina kun muistan ruokailun päätteeksi.

Avatar

Kiitos! 🙂 Nuo pastillit on kyllä käteviä, kun menevät vielä ihan täydestä kun karkista puhutaan 😀

Avatar

Meillä lapset 13v, 11v ja 4v. Esikoisen kanssa pidin tiukempaa linjaa karkkien syönnissä ja on saanut aika myöhään karkkia syödäkseen – nuorimmainen taas on oppinut tavoille nopeammin 🙂 Sillä tavalla oppinut, että tajuaa kyllä pian jos muut syö karkkia ja hän ei 🙂 Minä olen kova herkuttelemaan (ollut aina), mutta useimmiten salassa 🙂 Nykyisin meillä on karkkipäivä pe, joskus harvoin ostetaan muulloinkin. Muistan kuinka joku joskus kertoi, että hän antoi lasten syödä karkkia aina kun halusivat – myöhemmin eivät kokeneet suurempaa tarvetta karkille. Voisi luulla, että toisinpäin, mutta pointti lienee se että kun sitä ei kielletä eikä siitä tehdä isoa nroa niin ei tuu himoja "kiellettyyn hedelmään". Mutta en minä silti tuolle linjalle uskaltanut lähteä 😀

Avatar

Silloin kun itse olin pieni, niin meillä oli oikeastaan aina karkkia saatavilla! Mutta jotenkin ne karkit vaan oli, eikä niitä edes tullut syötyä! 😀 Näin vanhemmiten ne karkit on kyllä alkaneet maistua vähän liiankin hyvin, eikä mulla tosiaan enää säilyisi karkit kipossa kovinkaan kauaa… 😀
Enkä kyllä nyt omankaan lapsen kanssa ajatellut kokeilla, koska ne karkit alkaa kipossa pysymään jos niitä olisi aina saatavilla 😉

Avatar

Blogisssni on haaste sinulle ♡

Avatar

Kiitos :))

Avatar

Meillä esikoinen sai karkkia ekan kerran 1,5-vuotiaana (jouluna,suklaata) isovanhemmilta – joulu on kuulemma kerran vuodessa vaan 😉 Itse olisin odottanut 2-vuotiaaksi.Sen jälkeen sai sillointällöin jonkun karkin,pääsiäisenä (1 v 9 kk) yhden suklaapupun ja siitä se pikkuhiljaa meni kerran viikkoon. Kouluikäisenä kävi välillä yksin kaupassa ja karkkipäivä-systeemi jäi.
Pojilla on alkanut noi karkkikokeilut turhan aikaisin,liittyenkin juuri siihen että isompi syönyt niin on saanut maistaa. Meillä keskimmäinen (justiinsa 6-v) sai ekat karkit n. 1,5-vuotiaana.Hän on enemmän keksiherkuttelija,karkkia ei kaipaa kuin sen kerran viikossa ja silloin pääasiassa suklaapatukka+tikkari on tarpeeksi.Siis tyyliin Pätkis ja Muumi-tikkari. Mehuja ja limuja ei juuri juo,vaan paljon maitoa.
Nuorin (vajaa 3v)…on menetetty tapaus 😀 Ekat karkit sai varmaan jo ennen 1,5 vuotta,ja söis karkkia aina. Hänellekin noi xylitol-pastillit ja purkka onneks kelpaa hyvin ja käy karkista usein – mutta koska tietää että äidin kassissa on melkein aina suklaata (MIKSI;mistä sitä sinne tulee?!),niin käy sieltä välillä salaa napsimassa.Jois myös pillimehua ja limsaa vaikka joka päivä jos sais (onkohan äidin geeneillä osuutta…)
Vielä yritetään pysyä kuitenkin lauantaikarkki-linjalla,juhlissa,matkoilla yms. voidaan lipsua. Hammaspesutkin välillä hiukan lipsuu,ja äidin hammasgeenit ei toivottavasti peirydy :/

Avatar

Se on kyllä varmaan monesti niin, että vaikka ensimmäisen kanssa odottaisi pitkäänkin ennen karkkimaisteluita, niin pienempiä sisaruksia on vaikeampi pitää yhtä pitkään karkista erossa! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä