TASSUTELLEN OMAAN SÄNKYYN

Vähän aikaa sitten kerroinkin, että meidän vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen kuopus nukkuu vielä perhepedissä, eikä pinnasängyllä ole toistaiseksi ollut muuta virkaa, kuin toimia laitana parisängyn vieressä (ja hirveän kätevänä vaatevarastona…). Me oltiin vitkuteltu tuota omaan sänkyyn siirtoa aika kauan, koska arvelin, ettei vastasyntyneestä vieressä nukkunut, tuttia syömätön ja edelleen maitoa öisin saava lapsi tuota muutosta ihan mukisematta hyväksyisi, vaan tiedossa saattaisi olla hankalia iltoja ja valvottuja öitä.
Perhepetiratkaisu sopi meille tosi hyvin, ja ongelmaksi alkoi koitua oikeastaan vain illat, jolloin lapsi jäi yksin nukkumaan meidän vanhempien parisänkyyn Nabby kainalossa, ja mä sitten istuin kännykkä kädessä olkkarissa kuuntelemassa, kun itkuhälytin ilmoitti jokaisesta kyljen käännöksestä. Yleensä lapsi tosiaankin vain käänsi kylkeä tai vaihtoi muuten asentoa, mutta joskus itkuhälyttimen rahina tiesi sitä, että poika oli herännyt kesken unien ja lähtenyt vähin äänin liikenteeseen. Kun yhtenä iltana pimeässä makuuhuoneessa vastassa oli yöpöydällä istuva lapsi, arveltiin, että olisi aika muuttaa meidän nukkumisjärjestelyitä.

Googlailin vähän unikouluhommia, ja Satu Hyvä Voittaa blogissa olikin kirjoittanut tassuttelu-unikoulusta, jota mekin päätettiin koittaa. Tassuttelussa itkevä lapsi rauhoitetaan hellästi tassuttelemalla, silittämällä, tai syliin ottamalla. Kun lapsi on rauhoittunut, lopetetaan tassuttelu, ettei lapsi nukahda silittelyyn, vaan oppii nukahtamaan itse. Tämä kuulosti tosi kivalle systeemille, sillä mikään huudatusunikoulu ei tullut kysymykseenkään.

Ensimmäisenä iltana vastoin kaikkia ohjeita ja suunnitelmia nukutin lapsen viereeni ja nostin nukkuvana omaan sänkyynsä. Hetken kuluttua lapsi heräsi ja oli tietenkin ihmeissään oudosta nukkumapaikastaan, ja tunnin tassuttelun jälkeen rauhoittui ja nukahti uudelleen. Ja TAAS vastoin ohjeita, päätin seuraavasta heräämisestä ottaa lapsen viereeni nukkumaan, koska mulla oli aamulla aikainen herätys ja työpäivä.

Toisena iltana päästiin vihdoin vauhtiin, sillä alkoi viikonloppu ja olisin valmis valvomaan hyvän tarkoituksen edessä!
Tassuttelin tunnin verran, kunnes lapsi nukahti omaan sänkyynsä. Hetken päästä lapsi heräsi, mies kävi tassuttelemassa pari minuuttia (!!) ja lapsi nukkui jälleen. Toisen kerran lapsi heräsi, kun menin itse makkariin nukkumaan, mutta parin minuutin tassuttelulla uni jatkui, ja sitä riitti aamuun asti.

Kolmantena iltana sai taas tassutella tunnin verran, ja kun makuuhuoneesta tunnin päästä kuului pieni inahdus, lähti mies tassuttelemaan. Me oltiin vielä ihan tassutteluamatöörejä, eikä muistettu, että jokaisesta inahduksesta ei kuulu sännätä taaperon luo, vaan hetken voi odottaa josko lapsi jatkaakin itse uniaan. Yöllä tarvittiin pari pientä tassuttelua, ja unta riitti aamuun asti.

Neljäntenäkin iltana omaan sänkyyn laskeminen itketti, mutta nyt riittikin kymmenen minuutin tassuttelu, jonka jälkeen lapsi hetken hyöri sängyssään ja nukahti. Illan mittaan jossain vaiheessa kuului inahdus, mutta nyt me muistettiin pysyä pois makuuhuoneesta, eikä sieltä enää mitään kuulunutkaan.
Veikko oli jossain vaiheessa yöllä kömpinyt meidän sänkyyn, ja aamulla unenpöpperöisenä herätessään hätääntyneenä pinkaisi pystyyn, katseli ympärilleen ja lattialle, kunnes huomasi pinnasängyssä nukkuvan pikkuveljen ja huokasi, ”voi kauhee kun mä säikähdin”, raukka ihmetteli miksei pikkuveli nukukaan vieressä, kuten aikaisempina öinä.

Perhepedistä omaan sänkyyn siirtyminen sujui kyllä paljon paremmin mitä olin kuvitellut. Samassa sängyssä nukkuessaan lapsi sai vielä öisin maitoa, mutta nyt tässä samassa muutoksessa loppui myös öiset imetykset, oikeastaan ihan itsestään.
Hassua, että aikaisemmin lapsi heräili monta kertaa illassa, ja sain käydä nukuttamassa aina uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta menin itsekin nukkumaan, mutta nyt omaan sänkyyn siirryttyä on iltaheräilyt oikeastaan loppunut kokonaan!

Koska kaikki sujui ihan hassun hyvin, päätettiin me siirtää pinnasänky meidän makkarista poikien yhteiseen makuuhuoneeseen, ja sen jälkeen on oikeastaan yöheräämisetkin loppuneet.

Meillä muuten isompi pojista aika usein on tavannut kömpiä meidän vanhempien sänkyyn keskellä yötä, mutta sen jälkeen, kun pikkuveli muutti huonekaveriksi, ei lapsi ole kertaakaan lähtenyt yöllä pois omasta huoneestaan!

Nyt kun koko homman aloittamisesta on kulunut parisen viikkoa, meillä tassutellaan edelleen, mutta illat on jo aika rauhallisia ja yöt nukutaan lähes aina kokonaan. Vähän kyllä haikeaakin, kun vierellä ei nuku enää pientä tuhisevaa vauvaa, eikä kukaan töki keskellä yötä pienillä kylmillä varpailla naamaan, mutta toisaalta aika ihanaakin, kun meidän parisängystä ei vie puolikasta siinä keskellä poikittain nukkuva lapsi, haha.

Onko teillä nukuttu perhepedissä, vai omassa sängyssä vauvasta alkaen?

Puss och Kram printti saatu Magia Graphicsiltä

Kommentit

13 kommenttia
Avatar

Hyvä kuulla, että muutkin pitää "pakolla" vieressä, koska siltä se tuntuu vaikka tarkoitus onkin vain saada lapsi rauhoittumaan. Mutta onhan se ihanaa, kun pieni on siinä ihan lähellä (sitten kun rauhoittuu), joten en ihan vielä luovu tavasta 🙂

Avatar

Mä olin vielä ensimmäisen lapsen jälkeen sitä mieltä, että jokainen nukkukoot sängyssään. Keskimmäistä kannoin sitkeästi omaan sänkyyn aina silloin kun jaksoin ja kuopuksen synnyttyä pojat nukahtaa kyllä omiin sänkyihinsä, mutta aamuisin vanhemmat heräävät tippuessaan lattialle. Hyvinä öinä siis vain yhden pojan varpaat nenässä. Muutaman vuoden päästä voi sitten jo ikävöidäkin tätä aikaa tai sitten vain nauttia tilasta 😀

Avatar

Mä oon nyt koittanut nauttia siitä tilasta, ja että saa nukkua ihan missä asennossa haluaa. Vaikka toisaalta tekisikin mieli hakea lapsi takaisin viereen nukkumaan 😀

Avatar

Nouseeko teillä lapsi ylös istumaan tms. tassutellessa? Meidän poika (nyt 1v) on alusta asti ollut omassa sängyssä. Vielä syksyllä hän nukahti iltapulloon, mutta nyt hän on hereillä, kun viedään sänkyyn. Olen itsekin tassuttelun kannattaja, mutta ongelmaksi on muodostunut, että hän ei halua maata. Joten aika usein otan hänet sitten sänkyyn viereeni kun siinä saa pidettyä lähellä ja makuulla paremmin.
Neuvolassa varoiteltiin siitä, että lapsi pelästyy herätessään, jos onkin yhtäkkiä omassa sängyssä (jos ei ole nukahtanut siinä), mutta niin ei ole onneksi koskaan käynyt. Yöllä hän kyllä nousee seisomaan ja haluaa meudän sänkyyn (pinnis jalkopäässä). Joten ihan ei vielä olla optimaalisessa tilanteessa 🙂
Hienoa, että teillä on mennyt noin hyvin!

Avatar

Joo nousee istumaan, tai vielä useammin seisomaan. Aluksi aina laitoin lapsen takaisin makaamaan, ja napakasti pidin hetken kättä lapsen päällä, ettei pinkaise heti uudelleen pystyyn. Tällä hetkellä en enää heti käy laittamassa makuulteen, kun melkein aina meneekin itse pian takaisin makoilemaan.
Meillä muuten oli jossain vaiheessa sellainen lyhyt vaihe, etten meinannut saada lasta illalla pysymään makuultaan edes vieressäni! Sain ihan napakasti pitää kainalossa, että sain pysymään lapsen paikoillaan. Mutta tämä tassutteluhomma on kyllä mennyt uskomattoman hyvin, ehkä meillä vaan aika oli nyt tälle oikea, tai sitten vaan kävi hyvä tuuri 😀

Avatar

Meillä tyttö kohta kolme vee nukahtaa, kyllä omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, mutta jossain vaiheessa loppuiltaa tai yötä tulee meidän viereen. Välillä häntä ei jaksa viedä omaan sänkyyn takaisin ja välillä taas ei edes huomaa tytön saapumista. Jos tyttö yöllä viedään omaan sänkyyn takaisin, niin hän on puolen tunnin-tunnin päästä takaisin meidän sängyssä. Sitten häntä ei jaksakkaan enää viedä takaisin 😀 Omaa saamattomuuttaan siis nukkuu edelleen vieressä.

Avatar

Meillä myös isompi neljävuotias tuli ennen tosi usein, siis useamman kerran viikossa, meidän sänkyyn yöllä. En kyllä koskaan vienyt takaisin omaan sänkyyn, kun jotenkin tuntui vähän säälittävältäkin, että hän nukkui yksin omassa huoneessaan, kun muu perhe nukkui perhepedissä toisessa huoneessa. Mutta nuo yöhipsimiset loppui nyt ihan kokonaan, kun pojat nukkuvat samassa huoneessa! 😀

Avatar

Me myös käytettiin tassuttelua, kun vierotettiin poika ns. nukutusmaidosta ja yömaidosta, jotka molemmat sai siis pullosta. Hermothan siinä meinas mennä kun hän saattoi huutaa aluksi vaikka 3-6 aamuyöstä vaikka kuinka rauhotteli, halusi vaan maitoa, mutta viiden kauhuyön jälkeen meillä on nukuttu todella hyvin. Kannatti siis nähdä vaiva! Omassa sängyssä poika on nukkunut viisikuisesta kun oppi ryömimään, mutta muistan myös miten haikeaa oli vaikka sänkyyn tulikin enemmän tilaa, eikä tarvinnut enää varoa ketään 😀

Avatar

No onneksi teilläkin helpotti noin pian! 🙂 Haikealta tämä kyllä tuntuu, vaikka lapsi onkin jo yli vuoden ikäinen. Mutta nautin kyllä siitä, että sängyssä on nyt kunnolla tilaa! 😀

Avatar

Ihana kuulla kokemuksia. Parin vkon päästä 1v. heräilee nykyisin kokoajan perhepedissä (aloittaa yön pinniksessä) ja vaatii useimmiten myös rintaa nukkuakseen. Mennyt touhu ihan mahdottomaksi. Suunnitelmissa unikoulu lähinnä tuon imetyksen lopettamiseen yöllä.

Avatar

Tsemppiä teillekin unikouluun! 🙂 Meillä onneksi alkuunkin pisimmällään nuo tassuttelut kesti tunnin, mutta tosi nopeaa nuo ajat lyheni. Varmasti ne ekat päivät on vaikeimpia, ja sitten helpottaa 🙂

Avatar

Nukkunut vieressä koko ajan mutta täyttää tänään vasta 6kk

Avatar

Oi ihanaa 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä