5 + 1 MYYTTIÄ LASTEN MERKKIVAATTEISTA

Niin Helsingin Sanomat, kuin Ilta-Sanomatkin ovat hiljattain kirjoittaneet lasten merkkivaatteisiin hurahtaneista äideistä. Mun mielestä tuo aihe on aika loppuunkulunut, mutta toisaalta ymmärrän, että aina on niitä keille aihe on ihan uusi ja ihmetystä aiheuttava. Jostain syystä lasten (merkki)vaatteet ovat kovin tunteitakin herättävä aihe ja on tiettyjä väitteitä, joita kuulee niin merkkivaatemutsien, kuin silmienpyörittelijöidenkin suusta.

Tarkastellaanpas muutamaa yleisintä myyttiä lasten merkkivaatteista!

lasten merkkivaatteet

1. Merkkivaatteisiin puetut lapset joutuvat tönöttämään paikoillaan leikkipuiston reunalla, etteivät vaatteet likaannu.

Tarua. Merkkivaatteet, ihan kuten kaikki muutkin vaatteet, on ostettu käyttöä varten ja ne päällä saa pomppia kuralätäköissä, kiipeillä puissa ja likaiset (merkki)vaattet voi sitten pestä pesukoneessa. Ja varmasti jokainen vanhempi vaatteista riippumatta kieltää joskus lastaan hinkkaamasta itseään rapaiseen autoon puhtaat vaatteet päällä, tai ainakin mun mielestä on kiva mennä kauppaan tai ravintolaan puhtaisiin vaatteisiin puetun lapsen kanssa, oli ne vaatteet sitten ommeltu aasialaisessa hikipajassa, tai käsityönä Suomessa.

2. Merkkivaatteet ovat eettisempiä ja ekologisempia.

Totta ja tarua. Merkki itsessään ei ole eettisyyden tai ekologisuuden tae, mutta on totta, että merkkivaatteiden joukosta löytää eettisiä ja ekologisia vaatteita helpommin, kuin markettien tai ketjuliikkeiden valikoimasta. Vaikka poikkeuksiakin on, niin suuri osa ketjuliikkeiden vaatteista tuotetaan halpatyövoimamaissa epäeettisissä olosuhteissa, ja vaatteen alkuperää on vaikea saada selville. Monet merkkivaatteet taas liputtavat tuotannon läpinäkyvyyden nimeen, ja kertovat mielellään tehtaat, joissa (aikuiset, normaalia palkkaa saavat) ihmiset ompelevat vaatteita. Myös myrkyttömiä ja ekologisia materiaaleja käytetään useammin merkkivaatteissa, vaikka ilahduttavasti myös ketjuliikkeiden valikoimistakin löytyy jo luomupuuvillaa.

3. Merkkivaatteisiin puetut lapset oppivat jo pienenä vääränlaiset kulutustottumukset, eikä heille isompana kelpaa kuin kalliit vaatteet.

Tarua. Lapsille vaatteet, myös merkkivaatteet, ovat vain, noh, vaatteita. Enpä usko, että kukaan vanhempi mainostaa lapselleen vaatteiden olevan merkkivaatteita, kalliita tai muutenkaan erityisiä. Eihän ketjuliikkeiden vaatteisiinkaan puetulle lapselle painoteta, että tässä me nyt puetaan tätä halpaketjun paitaa päälle ja automarketista ostettuja housuja jalkaan, ja nämä muuten oli halvat.

lasten merkkivaatteet

4. Merkkivaatteisiin kuluu niin paljon rahaa, ettei lapselle voi säästää rahaa tulevaisuuden varalle.

Tarua. Tuntuu hassulle ajatukselle, että ketjuliikkeistä vaatteiden ostaminen tekisi vanhemmasta automaattisesti säästäjän, joka kerryttää jälkikasvulleen muhkeaa jättipottia pankkitilille. Pesämunaa tulevaisuuden varalle voi varmasti kerryttää (tai olla kerryttämättä) riippumatta siitä mistä ja millä hinnalla vaatteita ostaa.
Netti on muuten pullollaan merkkivaatekirppareita, ja myös merkkivaatteita voi ostaa edullisemmin ja käytettynä. Tällähän myös moni perustelee merkkivaatteisiin panostamista, siis sillä, että ne saa helposti myytyä (ja usein vielä hyvään hintaan) eteenpäin, kun taas käytetyistä ketjuliikkeiden vaatteista ei meinaa päästä eroon edes ilmaiseksi.

5. viiden euron markettipaita kestää ihan yhtä hyvin, kuin viidenkympin merkkivaate.

Totta ja tarua. On ihan sama onko trikooleggarit luksusmerkiltä vai halpaketjusta, kun ne päällä kaatuu pyörällä soratielle. Hajalla ovat molemmat. Vaikka merkki ei olekaan aina laadun tae, on kuitenkin todennäköisempää, että merkkivaate kestää pesusta toiseen pitäen muotonsa, kun taas parin euron paita on muutaman pesun jälkeen muotonsa menettänyt lattiarätti.

6. Merkkivaatteiden ostamisessa ei ole mitään järkeä!

Totta ja tarua. Merkkivaatteiden ostamisessa on paljonkin järkeä, varsinkin, jos arvostaa kestävyyttä, eettisyyttä, ekologisuutta ja jälleenmyyntiarvoa. Mutta täytyy myöntää, että kaikessa touhussa ei kyllä ole mitään järkeä. Kuten nyt vaikka droppipäivänä (siis silloin, kun mallisto julkaistaan) ennen kukonpierua kivijalkaliikkeen oven takana jonottamisessa, että ehtii varmasti (tai edes toivottavasti) saada justiin sen haluamansa vaatekappaleen. Tai droppi toisensa jälkeen suositun verkkokaupan sivuille ryntäämisessä, vaikka ne sivut kaatuvat ihan joka kerta. Tai no, nykyään kai saa jonotusnumeron tsiljardijotain. Siis verkkokauppaan! Mun mielestä ei ole myös järkeä hamstrata vaatteita järjettömiä määriä, niin ekologisia kun ovatkin. Vai ovatkokaan enää, jo niitä haalitaan yli tarpeiden?

Mitäs myyttejä teille tulee mieleen?

Ps. Mä muuten itse tutustuin lasten merkkivaatteisiin, kun vauvakoosta ulos kasvaneelle esikoiselle piti ostaa vaatteita, mutta isommat (siis yli 86cm kokoiset) lastenvaatteet olivatkin tosi voimakkaasti sukupuolikoodattu traktoreilla ja ankeilla poikaväreillä. Kaipasin leikkisiä ja lapsellisia vaatteita hauskoilla kuoseilla, ja sellaisia löysin lopulta lasten merkkivaatteista. Vasta tuon ulkonäköpuolen jälkeen hoksasin käytännön kautta, että vaatteet ovat paljon kestävämpiä ja laadukkaampia ja kiinnostuin myös ekologisuudesta ja eettisyydestä. Ja tiedättekös, vaikka itse ostan pääasiassa merkkivaatteita lapsille (ja toki meiltä löytyy niitä ketjuvaatteita myös!), en koskaan vertaile muiden lasten vaatteita tai erityisemmin edes kiinnitä huomiota siihen, mitä muille lapsille on puettu. Toivon, ettei merkkivaatemutsejakaan lokeroida vaatemieltymysten takia, aika harmitonta puuhaa tämä kuitenkin on, vai mitä?

lasten merkkivaatteet

Postauksen kuvat:

Vimma: Suomalainen vaatemerkki, jonka ekologisista materiaaleista valmistetut vaatteet tehdään Suomessa ja Virossa.
Aarrekid: Suomalainen vaatemerkki, jonka luomupuuvillaiset vaatteet valmistetaan Portugalissa.
Kukukid: Puolalainen merkki, jonka puuvillaiset (öko tex standardi 100 = kankaassa ei haitallisia kemikaaleja) vaatteet valmistetaan Puolassa.

Aarrekid ja Kukukid löytyy Tuutilullan valikoimasta, Vimma tulossa valikoimaan kevään aikana!

Kommentit

6 kommenttia
Annika/ Karkkipurkki

Meillä oli muuten ihan samalla tavalla, olen tykännyt pukea vauvat maanläheisiin sävyihin, mutta myöhemmin sitten innostunut kummankin kanssa reippaammista väreistä 🙂
Kiva idea ompeluttaa vaatteita! 🙂

Avatar

Hyvä teksti 🙂 meillä käytetään sekä merkkiä että merkitöntä, ja en kyllä jaksa ymmärtää, miten tämäkin asia jaksaa herättää ulkopuolisissa niin kuumia tunteita. Jokainen pukekoon lapsensa (ja itsensä) niin kuin parhaaksi näkee! 🙂

Annika/ Karkkipurkki

Joo ihan samat ajatukset, kukin pukekoon omalla tavallaan ja ihan hassua, miten tuo aihe menee monella tunteisiin 🙂

Avatar

Mielenkiintoista luettavaa. Uusi näkökulma oli tuo, että halvempia vaatteita ostavilla/käyttävillä olisi varaa kerätä lapselle muhkea pankkitili. Ou nou! Väittäisin, että mulle on kertynyt melko pitkä kokemus lastenvaatteista, johtuen toki siitä, että tykkään niistä kovasti ja siitä, että meillä on viisi lasta, joista esikoinen on 16v ja kuopus 2v. Näiden vuosien aikana on ehtinyt kaikenlaista tapahtua lastenvaatemarkkinoilla. Olin myös itse viisi vuotta erään laadukkaan lastenvaatemerkin jälleenmyyjänä ja silloin opin paljon ihan vaatteiden valmistuksesta, ekologisuudesta, alkuperästä, pesemisestä ja esim. hinnan muodostumisesta. Ne opit ovat jättäneet omat jälkensä mun ajatusmaailmaan ja esimerkiksi vaatteiden valinnan perusteisiin. Eräs iso tekijä vaatteiden valinnassa on oma atopiani, jonka on muutama lapsistakin perinyt. Vaatteet eivät missään nimessä saa kutittaa eivätkä sisältää mitään haitallisia aineita. Esimerkiksi monesti ajatellaan (itsekin ajattelin ennen niin), että alusvaatteilla ja yökkäreillä ei ole väliä millaisia ne on (esim.voivat olla mahdollisimman halpoja), kun ne eivät ole näkyvissä ”ihmisten ilmoilla”. Totuus on kuitenkin toinen. Juuri ne vaatteet ovat lähimpänä lapsen ihoa ja yökkäreitä pidetään puolet vuorokaudesta. Olen myös useampaan otteeseen ollut todistamassa, miten vaate voi aiheuttaa (pesusta huolimatta) ihottumaa. Ei siis ole samantekevää millaisia vaatteita käytämme. Itse en niinkään ole hurahtanut kaikkein kalleimpiin vaatteisiin tai sellaisiin, jotka on trendikkäitä ja joita jonotetaan netissä tai kaupanovenkahvassa. Toki meiltä löytyy jokunen yksittäinen Mini Rodini ja Gugguu, mutta vain muutama. Tärkeintä on se, että vaatteet ovat ihoystävällisiä, lapselle hyviä/miellyttäviä, kestävät aikaa (olen klassikkovaatteiden ystävä ja juurikinmonet sellaiset vaatteet ovat olleet käytössä jokaisella viidellä lapsella) ja kestävät pesusta toiseen. Itse asiassa laadukas vaate tulee lopulta jo saman perheen sisällä halvemmaksi, koska se kestää lukuisia pesuja ja käyttökertoja, periytyy seuraavalle joko perheen sisällä tai sen voi myydä eteenpäin. Olen myös ostanut lapsille ns.merkittömiä vaatteita. Niiden laatu on aina arvoitus. Joskus kestävät hyvin, joskus menevät huonoksi jo ensimmäisessä pesussa, monesti ovat kutittavia ja ”kovia”. Välttämättä halvan ostaminen ei siis tule halvaksi, kun niitä joutuu ostamaan enemmän. Parempilaatuisia riittää vähempikin määrä, kun vaan malttaa olla ostamatta yli tarpeen. Siinä olen itse mielestäni kehittynyt viime vuosina 😉 Joka talvi kuuntelen myös äitejä, jotka maaliskuussa etsivät lapselleen jo kolmansia tai neljänsiä toppahousuja, kun kaikki muut ovat menneet rikki. Tiedän, ettei toisilla kestä ne hyvätkään, mutta useimmiten loppujen lopuksi pääsisi kuitenkin halvemmalla, kun ostaisi yhdet kunnon housut kolmien huonojen sijaan. Ns. merkkivaatteidenkin kohdalla kannattaa hyödyntää alet&tarjouskampanjat. Ja jokaisellahan on oikeus toteuttaa omaa ”lastenvaatefilosofiaansa” ja käyttää siihen itselleen sopivaa budjettia samalla tavalla kun ajamme erilaisilla autoilla, asumme erilaisissa asunnoissa, teemme lomamatkoja tai emme tee jne. 🙂 Hienoa että kirjoitit aiheesta.

Annika/ Karkkipurkki

Ihan totta kyllä, että materiaaleilla on tosi paljon merkitystä varsinkin, jos on ihon kanssa ongelmia. Meillä isommalla on lievää atopiaa, ja iho lehahti täyteen kuivia läiskiä, kun otettiin käyttöön ketjuliikkeestä ostettu pyjama… Toki oltiin pesty se ennen käyttöönottoa.
Hyviä pointteja muutenkin 🙂

Avatar

Itse olen toki ollut hyvinkin kiinnostunut siitä mitä lapselleni puen ihan alusta alkaen mutta oikeastaan vain ulkonäöllisistä syistä. Meillä on vain tämä yksi melkein 3-vee ja vaatemakuni on kyllä kehittynyt lapsen kasvaessa ja ollaan menty kyllä kertakaikkisen laidasta laitaan! Ainoa mikä on säilynyt on se loputon into hommata vaatetta josta tulee hyvä mieli äidille ja toisinaan jopa lapselle itselleen :).
Vauvan puin tosi hempeisiin ja maanläheisiin väreihin mutta sitä mukaa kun lapsi on kasvanut ja esimerkiksi päiväkodin aloituksen myötä olen rohkaistunut värivalinnoissani. Yllätyksekseni innostuin lopulta minäkin Gugguun vaatteista ja niitäkin meiltä jo löytyy muutamia. Melkein eniten tuhlaan silti suoraan ompelijoilta ostettuihin vaatteisiin. Kankaita löytyy niin loputtomasti ihania ja jotenkin tuntee osallistuneensa kun on edes kuosit ja mallit itse valinnut… Haaveena on tietenkin oppia itsekin ompelemaan mutta aikaa ja kärsivällisyyttä opetteluun tarvittaisiin joten todennäköisesti tilailen ompelijoilta vielä jonkin aikaa :). Iloinen yllätys on ollut se, ettei uniiki Suomessa ommeltu vaate välttämättä maksa maltaita, joissain tapauksissa ei montaakaan euroa enempää kuin se halpatuotettu.
Ihanaa että kevät tulee ja paljon uusia ihania mallistoja sen myötä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä