PÄIVYSTÄVÄ SIJAISPERHE – MITEN OMAT LAPSET OVAT SUHTAUTUNEET?

sijaisperhe blogi

Kun kerroin, että meidän perhe toimii päivystävänä sijaisperheenä, sain paljon hyviä kysymyksiä tähän työhön liittyen. Vastailinkin jo aikaisemmin osaan näistä kysymyksistä ja nyt olisi luvassa lisää vastauksia.

Miten omat lapset ovat suhtautuneet?

Onneksi ihan hyvin! Tätä työtä olisi aivan mahdotonta tehdä, jos omat lapset olisivat tätä vastaan. Tämä työ kun tulee luonnollisesti osaksi ihan koko perheen elämää.

Ja vaatiihan tämä kyllä omilta lapsilta aika paljon. Täytyy hyväksyä se, että joku aivan vieras lapsi (tai lapsia) astuu osaksi meidän perheen elämää aivan tasavertaisena perheenjäsenenä. Täytyy jaksaa tutustua, kiintyä ja luopua. Täytyy jakaa oma koti ja omat vanhemmat. Ja osata ottaa huomioon vieraan lapsen erilaiset tavat ja mahdolliset haasteet. Mä oon tehnyt töitä kotona siitä lähtien, kun meidän esikoinen syntyi, joten siinä mielessä tämä työ ei ole tuonut muutosta meidän lasten arkeen, mutta onhan tässä työssä myös se hyvä puoli omien lasten kannalta, että olen aina kotona.

Välillä olen miettinyt sitä, onko jatkuvasta kiintymisestä ja sen jälkeen luopumisesta meidän lapsille jotain haittaa, mutta toisaalta lapset kyllä ymmärtävät hyvin sen, että vieraat lapset tulevat meille vain hetkeksi (on tuo hetki sitten viikkoja tai vuoden) ja sen jälkeen heidän on aika jatkaa matkaa. Ollaan pidetty aina meiltä lähteville lapsille läksiäiset ja sijoituksen päätyttyä lähdetty omien lasten kanssa vaikka kylpylään, joten ajatukset on kyllä saanut nopeasti jo aivan muihin juttuihin.

Ollaan muutenkin koitettu tehdä tämä työ omille lapsille mahdollisimman mukavaksi. On tietenkin supertärkeää muistaa antaa huomiota ja aikaa jokaiselle myös erikseen ja tehdä välillä kivoja juttuja ihan vain oman perheen kesken, kun siihen on mahdollisuus. Meillä on kummallekin omalle lapselle oma huone ja sen lisäksi myös sijoitetuille lapsille on oma huone (toki ihan pikkuiset lapset eivät vielä omaa huonetta edes tarvitse, vaan nukkuvat meidän vanhempien makkarissa, ja leikkinurkkaus pystytetään olohuoneeseen). Oma huone on jokaisen omaa aluetta, eikä leluja ole pakko jakaa, kun jokaisella on omat lelut omassa huoneessa. Useimmiten noissa huoneissa kyllä leikitään puolin ja toisin yhdessä, mutta silloin kun ärsyttää (ihan varmasti näitäkin hetkiä on!), on mahku touhuilla omassa huoneessa aivan itsekseen tai omien kavereiden kanssa.

Täytyykö lasten olla perheen nuorimpia?

Usein näin suositellaan ja meilläkin on suurin osa lapsista ollut meidän lapsia nuorempia. Sijoitettujen lasten ikähaarukka ja lukumäärä suunnitellaan aina yhdessä perheen oman sosiaalityöntekijän kanssa.

Kuinka monta lasta meillä voi olla yhtä aikaa?

Tämäkin sovitaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Me voidaan ottaa kaksi lasta yhtä aikaa.

Mitkä ovat vaikeimpia hetkiä sijaisperheenä toimimisessa?

Vaikeinta on varmasti ne tilanteet, kun täytyisi löytää oikeat sanat. Aivan pikkuisten lasten kanssa on siinä mielessä helpointa, että vauva kyllä solahtaa osaksi meidän perheen arkea helposti. Isommilla lapsilla taas saattaa olla monenlaista huolta, haastetta, surua tai ikävää, joihin kaikkiin täytyisi löytää ne oikeat lohduttavat sanat. Onneksi näiden asioiden kanssa ei olla yksin, vaan aivan kaikkeen saadaan myös apua.

Kuinka käytännössä prosessi etenee?

Kun lapsi on sijoitettu kiireellisesti päivystysperheeseen, selvittää lapsen sosiaalityöntekijä lapsen ja hänen perheensä tilannetta. Voiko lapsi palata takaisin biologiseen perheeseen, tarvitaanko sinne tukitoimia, mitä tukitoimia perheelle voidaan tarjota, onko niitä ollut jo käytössä, vai aloitetaanko huostaanoton valmistelu?

Mutta meidän näkökulmasta koko tuo prosessi pyörii jossain taustalla, sillä meidän tehtävänä on vain huolehtia lapsesta ja elää tavallista ja turvallista perhe-elämää. Toki meidän tehtäviin kuuluu myös tiettyjen havaintojen teko, mutta niidenkään tulkitseminen ei kuulu meille. Me ei siis tehdä mitään päätöksiä siitä, kauan lapsi meillä asuu tai mistään muustakaan, vaan kaikista päätöksistä vastaa lapsen sosiaalityöntekijä tiimeineen.

Lue myös:

Meistäkö lastensuojelun kriisiperhe?
Päivystävä sijaisperhe – Mitä päivystäminen tarkoittaa?

Kommentit

4 kommenttia
Annika/ Karkkipurkki

Kiitos, mukavaa viikkoa sinne! 🙂

Avatar

Tää on ihan älyttömän kiinnostava aihe, ja itse olisin myös sitä mieltä että syliä riittäisi useammalle lapselle. Osaatko sanoa mitä kriisiperheeltä vaaditaan? Siis esim onko kodissa oltava erillinen huone sijoitetulle lapselle? Voiko asua vaikka rivitalossa vai suositellaanko omakotitaloasumista? Kuinka tarkkaan sijoitettujen lasten ikähaarukan voi määrittää? Siis 0-2 vai tyyliin 0-6? Ah, niin paljon olis kysyttävää 🤔😅

Annika/ Karkkipurkki

Ei varmastikaan tarvitse olla omaa huonetta, jos muuten on tilaa kodissa. Meillä esim. ei aikaisemmin ollut omaa huonetta sijoitetuille, vaan kuopuksen huoneesta löytyi ylimääräinen sänky. Ja aivan pikkuisille suositellaankin, että nukkuisivat vanhempien kanssa samassa huoneessa. Eikä varmasti myös asumismuodollakaan ole väliä, rivitaloasunto käy varmasti aivan yhtälailla, kuin omakotitalokin.
Täällä meillä päin ikähaarukan saa määritellä niin, että siihen mahtuu vähintään 4 eri ikävuoden lapsia, eli esim. 0-3v, 1-4v jne, mutta tästäkin varmasti käytännöt vaihtelevat eri paikoissa 🙂

Avatar

Kirjoitus oli kuin meidän perheestä ja elämästä päivystävänä sijaisperheenä =)
Kauniisti kirjoitettu <3
Iloa ja tsemppiä sinne teidän päiviin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä