Koti ilman koiraa – Tältä se tuntuu yli 20 koiravuoden jälkeen

 

Meidän kotona ei enää asu koiraa. Meidän koti ilman koiraa tuntuu siltä, että sieltä puuttuu jotakin. Siellä on liian hiljaista silloin kun lapset ovat nukkumassa. Koti ilman koiraa tuntuu, siltä että se kaipaa jotakin.

Kodissa, jossa ei enää asu koira:

  • ei kuulu enää kynsien ropinaa lattiaa vasten
  • ei haise enää sateen jälkeen märälle koiralle
  • ei ole enää vesikuppia tai koiranpetiä lattialla
  • kukaan ei tule joogamatolleni nukkumaan
  • kukaan ei (toivottavasti) enää kakkaa mielenosoituksellisesti matolle tai sohvalle
  • kukaan ei revi enää vessan roskista palasiksi, jos ovi jää auki kun poistuu kotoa
  • kukaan ei enää hauku imurille
  • ei enää heilu kenenkään häntä.

 

 

Kodissa ilman koiraa ei myöskään:

  • enää tarvitse nostaa verhoja olohuoneesta ylös kun lähtee pois kotoa, sillä kukaan ei enää revi niitä ikkunasta ulos tarkkaillessaan
  • kukaan pudottele lautasia yöllä alas pöydiltä siinä toivossa, että niille olisi jäänyt jotain syötävää
  • kukaan töki minua enää märällä kirsullaan
  • kukaan myöskään tule enää ovelle vastaan kun tulen lasten kanssa kotiin
  • enää ole ketään kerjäämässä ruokapöydän alla tai putsaamassa ruoantähteitä ruokailun jälkeen
  • kukaan enää pyöri jaloissani kompastumiseen saakka ihan joka hetki joka ikinen päivä
  • kukaan enää hypi eteisen ovea vasten kun joku on tulossa tai vaikkei olisikaan
  • enää asu ihmisen parasta ystävää.

 

 

Olen asunut yli kaksikymmentä vuotta kodissa, jossa on koira. Lapset ovat myös asuneet aina, koko elämänsä, kodissa, jossa on koira tai kaksikin. Koirat ovat siis melkein aina kuuluneet meidän kotiin ja meidän kodista puuttuu nyt jotakin tärkeää.

Meidän koiravanhus Leo lopetettiin eilen illalla. Siellä hän nyt heiluttaa häntäänsä jossakin pilven reunalla ilman kipuja, kaikessa rauhassa.

 

-R

 

Kommentit

8 kommenttia
Avatar

Kiitos, samoin! ❤️

Avatar

💕💕💕💕💕💕 Paljon…..

Avatar

Voimia ja ihania muistoja. Rakkaan perheenjäsenen menetys on niin kova kokemus. Menetin huhtikuussa 16-vuotiaan koirakaverini. Viimeksi tänään itkin ja samalla muistelin ihania hetkiä. Kun suru hellittää, on tilaa uudelle karvaturrille. Ehkä vuoden päästä. Kaikkea hyvää koko perheelle.

Avatar

Kiitos, samoin! ❤️ Kyllä minulla on vahva tunne, että meidän koti tarvitsee koiran. Ei tämä vain tunnu kodilta ilman!

Avatar

Minulla on takana ensimmäinen koiraton vuosi 30 koiravuoden jälkeen. Ikävä on läsnä joka päivä. Voimia!

Avatar

Samoin, kiitos! ❤️

Avatar

❤️. Koskettava teksti (vaikka en varsinainen koiraihminen olekaan). Surullinen, mutta kirjoitettu niin, että hymy ja liikutus nousevat molemmat, yhtaikaa. Näinhän se on; Elämässä. Voimia perheellesi surussa ja luopumisen pyörteissä. Uusi aika alkaa…

Avatar

Kiitos! ❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä