Olenko ylpeästi moninainen? Vai onko minut lokeroitu?

 

Kenekään ei pidä mahtua yhteen pieneen muottiin. Tai edes muutamaan. Muotit voisi unohtaa ihan kokonaan! Meissä kaikissa kun on niin paljon enemmän kuin se mitä joskus odotetaan tai oletetaan. Ja on muuten tosi typerää odottaa, että joku olisi tietynlainen. Ei kukaan voi vastata kenenkään odotuksia! Eikä tarvitsekaan.

Kun aloin miettimäään Me Naisten Ylpeästi moninainen -kampanjan inspiroimana kuinka moninainen minä itse olen, tuli mieleeni nopeasti monta asiaa. Olen äiti, vaimo, tytär, sisko ja serkku. Olen hyvin tunteellinen, visuaalinen ja järkevä. Olen bloggaaja, toimistotyöntekijä, kotiäiti ja suonissani virtaa yrittäjän veri.

Olen kunnianhimoinen, perfektionisti, temperamenttinen ja herkkä. Olen herkkusuu ja haluan elää sekä syödä terveellisesti. Olen ekohenkinen, mukavuudenhaluinen, luonnonkosmetiikkafani, meikkihullu ja teen itse kosmetiikkaa.

Olen sisustaja ja siinäkin hyvin moninainen. Olin välillä hyvinkin pikkutarkka ja sitten taas erittäin suurpiirteinen. Olen tarkka kemikaalikuormastani, mutta silti käytän ripsienpidennyksiä. Saatan olla maanläheinen ja sitten taas hetken päästä hyvinkin pinnallinen. Viihdyn ihmisten seurassa, mutta rakastan välillä olla yksin. Mieluiten esimerkiksi joogaan ihan yksinäni.

 

Olen mielestäni hyvinkin moninainen. Mutta olenko ylpeästi moninainen? Haluaisin olla, mutta se ei olekaan ihan niin yksinkertaista tai helppoa. Olen oppinut olemaan aika hyvin oma, moninainen, itseni, mutta välillä huomaan piilottelevani joitakin piirteitäni ja korostavan toisia.

Välillä huomaan tuovani eri seurassa esiin tiettyjä ominaisuuksiani tai piirteitäni ja jättäväni kertomatta joistakin. Aina en vain halua olla moninainen. Se ei tarkoita sitä, että häpeilisin itseäni, mutta aina en vain jaksa selitellä valintojani tai itseäni. Silloin olen vain osa itsestäni. Olen se tietynlainen. Olen sellainen, mitä minulta odotetaan, vaikka se ei olisikaan koko totuus siitä, millainen olen.

Aina pitää kuitenkin olla oma itsensä eikä koskaan pidä esittää muuta kuin on. Ketään ei tietenkään saa loukata ja oma mielipide pitää osata tuoda esiin satuttamatta muita. Joskus sen voi myös jättää ilmaisematta ja olla vain hiljaa.

Isäni on aina sanonut, että ei pidä antaa muiden laittaa itseään tiettyyn lokeroon ja hän on oikeassa. Aina pitää olla oma itsensä ja ylpeästi erilainen. Ja niin olen nyt jonkin aikaa tehnyt.

 

 

Olen ihan rauhassa se ekoilija, joka tekee itse deodoranttinsa, pyykkietikkansa ja käyttää kestotalouspaperia. Olen ihan rauhassa luonnonkosmetiikkafani, mutta käytän ripsienpidennyksiä. Rakastan lukea sisustuslehtiä ja -blogeja, mutta sisustan kotini juuri niin kuin itse haluan. Jos joku asia minussa ei miellytä muita, en voi asialle mitään.

Kuten jo sanoin, ilkeä ei saa koskaan olla, mutta on ihan hirveän helpottavaa kun uskaltaa olla juuri sellainen kun on. Muut ihmiset ja heidän tunteensa täytyy aina ottaa huomioon, mutta heidän mielipiteensä voi jättää omaan arvoonsa ja keskittyä siihen omaan juttuunsa. Siihen omaan moninaisuuteensa.

Muista rakastaa itseäsi!

 

-R

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä