Kuka hankkii neljä lasta? Meidän matka suurperheeksi

Ennen kuin minulla oli lapsia, olin kuvitellut, että hankkisin ehkä yhden tai korkeintaan kaksi lasta. Silloin jopa ajattelin, että lapsia tosiaan hankitaan juuri silloin kun niitä halutaan. No, vähänpä tiesin! En tiennyt kuinka hankalaa lapsen saaminen voi olla tai, että keskenmenokin tosiaan kuuluu usein naisen (ja toki myös miehen) elämään. En myöskään tiennyt, että 34-vuotiaana olisin viidettä kertaa raskaana ja minua olisi siunattu jo kolmella lapsella.

 

 

Lapsettomuutta, vaikea synnytys ja huonoja öitä

Olimme yrittäneet vauvaa vuoden verran kunnes sain lääkäriltä tuomion, että ei taida koskaan onnistua. Onnistui sitten kuitenkin ja esikoisen synnytys oli pitkä (neljä päivää) sekä vaikea. Synnytys keskeytyikin sitten neljäntenä päivänä ja minulle jouduttiin tekemään kiireellinen sektio myöhään illalla. Ei hätäsektiota onneksi, mutta kiireellinen kyllä. Sektiosta itsessään ei jäänyt mitään traumoja ja se oli itseasiassa jo helpotus sen tuntimäärän jälkeen! Pettymys se toki oli, sillä olin kuvitellut, että synnytän alateitse.

Esikoinen oli myös vauvana todella huono nukkumaan yöt ja masua huudettiin iltaseitsemästä aamukahteen joka yö. Sitten kun masuvaivat helpottivat joskus puolen vuoden kieppeillä, oli nukkumisrytmi jäänyt sekaisin. Tehtiin unikouluja ja vaikka mitä temppuja, jotta saimme nukkumisen edes jotenkin normaaliksi. Sitten kun esikoinen oli lähemmäs kolmevuotias, oli nukkumaanmeno jo rauhoittunut niin, että rupesimme pikkuhiljaa miettimään toista lasta. Olin sitä ennen ollut ihan varma, että en halua enempää kuin yhden lapsen!

 

Toinen lapsi vihdoinkin

Toista lasta yritettiin reilu vuosi ennen kuin onnistuimme. Synnytys oli myös pitkä ja haastava, mutta loppujen lopuksi poika sitten syntyi kuitenkin alateitse. Poika yllätti meidät täysin sillä, että olikin hyvä nukahtamaan! Hänelle riitti, että masu oli täynnä ja, että hänet laski kehtoonsa. Siihen hän nukahti ihan vauvasta asti itse. Tämä oli minulle aivan ihmeellinen asia! Päivisin uni ei tosin maistunut kuin pienissä pätkissä, mutta yöt nukuttiin hyvin. Syötiin toki muutaman tunnin välein, mutta vauva nukahti aina heti uudestaan.

Vauva-ajassa on aina omat haasteensa eikä se koskaan taida olla helppoa! Kuitenkaan pojan vauva-ajasta ei jäänyt mieleen minkäänlaista peikkoa vaan pojan ollessa vähän reilun vuoden vanha, annoimme kolmannelle raskaudelle mahdollisuuden. Ajattelimme, että se kuitenkin ottaa taas sen vuoden ennen kuin natsaa, mutta eipä se ottanutkaan vaan tulin raskaaksi melkeinpä heti. Kolmas vauvamme syntyi kun poika oli kaksi vuotta ja yhden kuukauden.

 

 

Kolmas ja helppo synnytys – haastava vauvavuosi

Kolmas synnytys oli ihana! Kun takana on kaksi pitkää ja hankalaa synnytystä, nopea syöksysynnytys tuntui unelmalta. Vauvalla todettiin kuitenkin sitten refluksitauti ja vauva-aika oli melko haastava sen vuoksi. Vauva oksenteli monta kymmentä kertaa päivässä ensimmäisen vuotensa, sillä refluksin lisäksi hän oli ihan kokoajan flunssassa. Flunssa ja lima sitten saivat vauvan oksentelemaan hurjasti.

Refluksi antoi ensimmäiset merkkinsä vauvan ollessa viikon vanha. Löysimme hänet kehdostaan sinisenä, sillä hän oli vetänyt pulautusta henkeensä eikä pystynyt enää hengittämään. Ambulanssi tuli seitsemässä hyvin pitkältä tuntuvassa minuutissa paikalle ja ensihoitajat saivat vauvan hengen taas kulkemaan. Olimme itse hätäkeskuksen ohjeiden mukaan nenäimurilla yrittäneet saada vauvan hengitystä kulkemaan, mutta ambulanssihenkilökunta sai sitten tilanteen hallintaan. Olin yön teho-osastolla vauvan kanssa tarkkailussa ja kaikki oli kunnossa.

Tosiaan, kolmannessa vauvavuodessa oli omat haasteensa, mutta nyt jo kesäkuussa neljä täyttävä tyttö ei onneksi ole enää muutamaan vuoteen refluksioireista kärsinyt ja flunssatkin ovat helpottaneet. Siinä kohtaa kun tyttö oli reilu parivuotias, aloin haaveilla vielä yhdestä vauvasta. Lasten sisarussuhteet ovat nousseet minusta niin kovin tärkeiksi tässä elämässä, joten jos vain mahdollista, haluan antaa heille ison perheen. Haluan, että heillä on toisensa ja, että he saavat luotua lujat sisarussuhteet keskenään.

 

 

Viides raskaus, neljäs synnytys

Aloimme yrittää neljättä raskautta jossain siinä kohtaa kun kolmas lapsemme oli noin kaksi ja puoli vuotias. Puolen vuoden yrittämisen jälkeen tulinkin raskaaksi, mutta se raskaus meni kesken viikolla 10 ja jätti mieleeni melkomoisen varjon. Yritimme taas toiset puoli vuotta, mutta kun mitään ei tapahtunut, annoin jo mielessäni periksi. Päätin aloittaa joogaopettajaopinnot ja sitten tulinkin raskaaksi oikeastaan saman tien. Laskettu aika tällä meidän neljännellä rakkaalla on 16.6. ja odotamme koko perhe häntä todella innoissamme!

Keskenmeno on mielessäni melkeinpä päivittäin ja olen kokoajan tosi varuillani. Kirjoitin otsikkoonkin, että meidän matka suurperheeksi, mutta mielessäni on kokoajan, että emmehän me nyt vielä mikään suurperhe ole. Mitä vain voi tapahtua ennen kesäkuuta. Nämä tälläiset ajatukset käyvät nopeasti mielessäni, mutta olen päättänyt, että en anna niille suurta osaa ajatuksistani vaan keskityn positiiviseen ja uskon sekä luotan, että kaikki menee hyvin. Muuhun en oikein pystykään!

En olisi ikimaailmassa uskonnut, että minulla olisi joskus neljä lasta! Eikä kyllä mieskään. Niin vain se elämä ja kokemukset ovat muovanneet meitä sellaisiksi kuin tänään olemme.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

-R

 

Kommentit

8 kommenttia
Riika V. / Koti Kumpulassa

Todellakin keskenmeno jättää aina jälkensä eikä se varmasti koskaan unohdu! Ja just niin kuin sanoit, keskenmenon jättämä pelko on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Mä toivon todella, että neljä on vielä ihan hallittavissa! 😉

Avatar

Onnea odotukseesi ja paljon iloa matkallenne teidän näköiseksi perheeksi!
Minunkin piti olla ”se yhden äiti”, sattuman kaupalla ja kovalla tahdolla vielä kahdenkin.. Mutta elämä muokkasi meitä, ja lapset tekivät uudenlaista tilaa sydämiin. Nyt olemme viiden ihanan vanhempia ja joka päivä muistan olla kiitollinen elämälle. <3 Niin vain ne haaveet muuttuvat, elämän kivikot muuttavat omaa ajatusmaailmaa ja vanhemmuus kasvattaa meitä sellaisiksi, joita meistä aina piti tullakin. Muista, ettet anna ikävien ajatusten hallita vaan nautit hetkestä vaikka takana kytisi pieni pelko.. vaikka minäkin muistan kyllä miettineeni etenkin viime odotuksessani ikävien sattumien summana, voiko niin onnekas ollakaan että saisi hänetkin maailmaan. Voi olla, ja todennäköisimmin sinäkin olet. <3

Riika V. / Koti Kumpulassa

Kyllä, juuri näin. Ihanasti kirjoitettu! 🙂 Kiitos!

Avatar

Suurperhe on kyllä rikkaus niin sisaruksille kuin vanhemmillekin😍😍

Riika V. / Koti Kumpulassa

Näin toivon minäkin! 🙂

Avatar

Kiva postaus. 😍

Keskenmeno jättää oman jälkensä. Nykyään en sitä enää paljoa mieti, mutta kuopustamme odottaessa se pelko oli läsnä aina siihen asti, että pieni oli sylissäni hyvinvoivana. ❤ Esikoisen kanssa silloin tiesi riskit ja ne tekivät sen pienen pelon alkuraskauteen, mutta se ei ollut samanlaista pelkoa, kun ei vielä ollut käynyt keskenmenoa läpi itse.

Kaksi lasta on meidän lukumme. ❤ Mutta mielestäni neljä on vielä hallittava määrä. 😊 10 lapsen kohdalla mietin, kuinka ne perheet selviää siinä kaaoksesta. 😂

https://naissanelioissa.wordpress.com/

Avatar

Onnea odotukseen<3
meillä takana lapsettomuutta 6v ennen esikoista sitten reilu 4v Esikoisen jälkeen yritettiin toista lasta saada heinäkuussa – 19 tein positiivisen testin mutta 6+5 meni kesken Sitä kipuillessa meni muutama kk ja joulukuussa -19 teon positiivisen testin ja nyt on menossa RV 14+1 Toivotaan että tämä päättyy hyvin ihana saada pojalle pikkusisarus 💕

Kyllä keskenmeno jättää jälkensä 😢

Riika V. / Koti Kumpulassa

Kiitos paljon! Voi, toivon todella, että saatte pojalle pikkusisaruksen! Kiitos kun kommentoit. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä