Synnyttäjä, vierailurajoitukset ovat meidän parhaaksemme

 

Esimerkiksi Tays on tiukentanut vierailurajoituksiaan koskien meidän synnyttäjien tukihenkilöitä. Tällä hetkellä tilanne on kaiketi se, että tukihenkilö saa olla mukana synnytyssalissa, mutta sen jälkeen on aika häipyä sairaalasta. Eikä takaisin ole tulemista kuin ulko-ovelle sitten äitiä ja vauvaa kotiin hakemaan. Sektioon ei tukihenkilöllä ole asiaa ollenkaan. En osaa sanoa, näkeekö sektiolla syntyvän vauvan isä lastansa sairaalassa kertaakaan vai onko ensikohtaaminen sitten päivien kuluttua siellä osaston tai sairaalan ulko-ovella.

Tilanne on tosi surullinen, jos nyt ajattelen hetken omaa napaani ihan vain tässä synnytysasiassa. Tämä on minun neljäs synnytykseni, kaksi lapsistani on syntynyt alateitse ja yksi kiireellisellä sektiolla. Tiedän, kuinka suuri merkitys sillä on, että tukihenkilö on päässyt sairaalassa osastolle minua ja vauvoja katsomaan. Myös se, että sisarukset ovat päässeet vauvaa ja minua katsomaan, on ollut tosi tärkeää. Se on ollut ihan omanlaisensa kokemus. Kokemus, johon on mahdollisuus kerran elämässä. Nyt tämän vauvan kohdalla nämä kokemukset saavat jäädä.

 

Mies ja lapset, osastolla olemisen valopilkku

Mies ei tule pääsemään osastolle katsomaan minua eikä vauvaa, ja pahimmassa tapauksessa näkee lapsensa ensimmäistä kertaa vasta osaston tai sairaalan ovella. Lapset eivät pääse katsomaan sisarustaan eivätkä minua, vaan näkevät meidät sitten ihan oikeasti siellä osaston tai sairaalan ulko-ovella. Lapset joutuvat olemaan minusta mahdollisesti pitkäänkin erossa ja minä heistä. Sama pätee toki myös mieheen. Ikävä tulee olemaan kova ja se, että mies ja lapset ovat päässeet vierailemaan osastolla, on ollut minulle toipumisen kannalta tosi tärkeää.

Se, että mies ja lapset ovat käyneet osastolla ja tuoneet ihania askarteluja tai kupillisen hyvää kahvia, on ollut osastopäivien piristys. Se on antanut paljon voimaa toipumiseen ja ilahduttanut minua hurjan paljon. Nyt on vietettävä päivät osastolla yksin vauvan kanssa. Se on tosi surullinen ja jopa myös ahdistavakin ajatus. Osastolla on oman kokemukseni mukaan joko supertylsää tai todella pelottavaa. Silloin kun kaikki on vauvalla ja minulla hyvin, siellä on tylsää. Jos vauvalla tai minulla ei kaikki olekaan hyvin, on osastolla ihan hirvittävän pelottavaa.

Ensisynnyttäjät ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa, että he eivät tiedä, miltä tuntuu kun tukihenkilö saa vierailla osastolla. Itse kun olen kolmesti synnyttänyt, tiedän kuinka tärkeää se miehen ja lasten vierailu siellä osastolla oikeasti onkaan. Ensisynnyttäjät eivät asiaa osaa niin konkreettisesti miettiä. Toisaalta sitten taas ensisynnyttäjiä ehkä jännittää koko synnyttäminen enemmän kuin uudelleensynnyttäjiä. Tai yksilöllistä tämäkin toki! On varmasti uudelleensynnyttäjiä, joita jännittää synnyttämään meno enemmän kuin ensisynnyttäjiä.

 

 

Vierailurajoitukset ovat meidän parhaaksemme, eivät meitä vastaan

Oli niin tai näin, tilanne on surullinen meille kaikille, jotka olemme synnyttämään menossa, ja haluaisimme tukihenkilön vierailemaan osastolla. Mutta muistetaan, että nämä vierailurajoitukset on tehty meidän parhaaksemme. Ne on tehty meitä synnyttäjiä varten, ei meitä vastaan! Niitä ei ole tehty siksi, että me äidit ahdistuisimme, eikä myöskään siksi, että isät näkisivät lapsensa vasta päivien kuluttua syntymästä. Niitä ei ole tehty siksi, että isommat lapset halutaan erottaa äideistään päiviksi. Rajoitukset on tehty meidän suojaksemme.

Tuskinpa kukaan meistä haluaa, että edellisessä sektiossa koronavirukselle on altistunut koko tärkeä leikkaustiimi ja se tiimi tulee leikkaamaan sinut. Tai vaihtoehtoisesti koko tiimi on karanteenissa eikä olekaan pätevää hoitohenkilökuntaa tarjolla. Mitäs sitten tehdään sektioiden kanssa? Kuka hoitaa silloin sinun leikkauksesi? Ja esimerkiksi anestesialääkäreitä tarvitaan muuallakin kuin vain synnytyksissä. Tai entäpä, jos suurin osa kätilöistä onkin sairastunut tai altistunut koronalle? Kuka silloin auttaa vastasyntyneet maailmaan turvallisesti?

 

Ahdistavat ihmiskontaktit synnytyksessä ja sen jälkeen

En myöskään koe ajatusta osastolla vierailevista lukuisista tukihenkilöistä ja lapsista mitenkään miellyttävänä tässä maailmantilanteessa. Suoraan sanottuna ahdistaa jo koko sairaalaan hoidettavaksi meneminen, synnyttäminen ja osastolla olo. Ahdistaa se kuinka monen ihmisen kanssa joudumme vastasyntyneen kanssa olemaan tekemisissä siellä sairaalassa ollessamme. Ja sitten kun vielä mietin, että kuinka monen ihmisen kanssa ne ihmiset ovat olleet kontaktissa, on ahdistus jo melkoinen. Siihen määräänkö vielä sitten tukihenkilöt ja lapset? Ei kiitos.

Loppujen lopuksi olen siis erittäin tyytyväinen, että vierailurajoitukset on nyt asetettu. Vielä kun saisin olla ihan yksinäni huoneessa ilman sitä ventovierasta huonekaveria, olisin onnellinen! Oikeastaan, jos tietäisin, että kotona olisi turvallista synnyttää ja kaikki menisi hyvin, synnyttäisin kotona. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, miten synnytykseni tulee menemään, joten en koe kotisynnytystä minulle sopivaksi vaihtoehdoksi. Ymmärrän kuitenkin heitä, jotka kotisynnytyksen valitsevat välttääkseen kaikki ne ihmiskontaktit.

Koronavirukselle en halua vastasyntynyttäni altistaa. Sehän olisi aivan kamalaa, jos hän tartunnan saisi. Jos näillä vierailurajoituksilla pystytään edes hieman sitä altistumista välttämään, olen tyytyväinen. Nään asian nyt hyvin selkeästi ja toivon, että pystyn asian näkemään samoin myös silloin kun on aika synnyttää. Toivon, että ihmiskontaktien määrä sairaalassa on pienin mahdollinen ja toivon, että saan synnyttää turvallisesti ja pääsen nopeasti terveenä, terveen vauvan kanssa kotiin rakkaidemme luokse.

 

 

Synnyttäjä, sinä pärjäät kyllä

Tiedän, että minä tulen pärjäämään siellä osastolla ja synnytyksessäkin tarvittaessa ihan yksinäni. Pystyn kyllä siihen, ja niin pystytte te muutkin synnyttäjät! Nyt minun täytyy vain laittaa asenteeni uusiksi ja ajatella, että teen tämän itseni, vauvani ja hoitohenkilökunnan vuoksi. Tämä on loppujen lopuksi pieni murhe ja lyhyt hetki minun elämästäni. Rajoitusten ansiosta saan toivottavasti synnyttää turvallisesti ja pääsemme terveinä vauvani kanssa kotiin. Ne ovat omat unelmani ja toiveeni tällä hetkellä!

Vaikka tiedän, mistä tulen jäämään paitsi näiden rajoitusten vuoksi, uskon, että koronatartunta vastasyntyneelläni, olisi miljoona kertaa pahempi vastaisku. Se voisi koitua hänen kohtalokseen, mene ja tiedä. Nämä rajoitukset kuitenkin ovat pieni paha koronatartunnan rinnalla, jos tartunnan pahana sattuu saamaan. En myöskään halua, että korona lähtisi leviämään hoitohenkilökunnan mukana synnytysosastolta esimerkiksi syöpäosastoille.

Toivotan ihan valtavasti tsemppiä kaikille, joita asia koskettaa. Toivon myös, että ne, jotka oikeasti kärsivät synnytyspelosta, saavat apua pelkonsa käsittelyyn, sillä tilanne ei varmasti ole heille nyt tämän jälkeen millään tapaa siedettävä. Minulle, jota tilanne vain surettaa, vähän ahdistaa ja mietityttää, on tämä asia kuitenkin ihan käsiteltävissä ja minä kyllä pääsen sen yli kun vain haluan. En anna tämän tilanteen pilata mitään!

 

-R

 

Kommentit

14 kommenttia
Riika V. / Koti Kumpulassa

Oi, kuinka ihanaa, että huomenna saat vauvan syliisi! Hurjan paljon onnea, se on todella ainutlaatuinen ja uskomattoman kaunis hetki. Itsekin olen siis sektiolla, tosin kiireisellä sellaisella, esikoiseni synnyttänyt ja hyvät muistot siitä on jäänyt kaikesta dramaattisuudestakin huolimatta. Ja todellakin, jos yhtään tuntuu niin kannattaa hakeutua terapiaan matalalla kynnysellä! Onnea vielä kerran ja aivan ihanaa vauva-aikaa!

Avatar

Toivottavasti pääset potilashotelliin ja saat olla siellä vauvan kanssa kaksin omassa rauhassa. Mä nautin siitä 🙂 Neljäs synnytys sinulla ja jos kaikki menee hyvin joudut olemaan sairaalassa vain 1-2 vuorokautta! Sitten jo sisaruksetkin pääsevät vauvaa paijaamaan <3 Tsemppiä!!

Riika V. / Koti Kumpulassa

Oi, potilashotelli olisi varmasti ihana! Esikoisen aikaan sitä ei vielä ollut, keskimmäisen synnytys oli liian pitkä enkä päässyt hotelliin ja kuopus taas syntyi liian nopeasti enkä taaskaan päässyt sinne. Minulla oli saga pos. ja antibiootti ei ehtinyt tippua tarpeeksi kauaa. Mutta ehkä tällä kertaa sitten! 😊 Kiitos tsempeistä!

Avatar

Olipa hyvä kirjoitus! Toivottavasti mahdollisimman moni tulevista synnyttäjistä lukisi tämän.

Riika V. / Koti Kumpulassa

Kiitos! ❤️

Avatar

Kun olen itse viettänyt viikon synnystyssairaalassa yksin sektion jälkeen, voin sanoa, että aikamoista selviytymistä se on.
Osastoilla on liian vähän henkilökuntaa, kukaan ei ehdi auttamaan ja itse ei pysty kaikkea tekemään. Nukuin koko viikkona noin viisi tuntia – elämäni kamalin viikko, vaikka minun olisi pitänyt osata iloita uudesta perheenjäsenestä.
Koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan, kun lähtee synnyttämään, ja silloin se puolison tuki on todella tärkeää.
Jos esim. lapsen vanhemmat viettävät sairaalassaoloajan tiiviisti perhehuoneessaan, kuinka suuri riski koronan leviäminen heidän kauttaan oikeasti on? Verrattuna siihen, että äidin luona juoksee eri kätilöitä auttelemassa päivästä toiseen.
Ymmärrän vielä, ettei leikkaussaliin oteta ylimääräisiä, mutta kyllä se synnyttänyt äiti on sen tukihenkilönsä ansainnut, myös poikkeustilan aikana. Jos sillä puolisolla on korona, on se todennäköisesti tarttunut myös siihen äitiin.

Riika V. / Koti Kumpulassa

Selviytymistä se kyllä on! Itsekin olen sektiolla synnyttänyt silloin sikainfluenssarajoitusten aikaan. Ei siellä silloin ollut myöskään tukihenkilöitä paikalla koko aikaa yksin täytyi vauva hoitaa. Vierailla sai nopeasti yksi tukihenkilö vain! Ja mies oli normaalisti töissä ja kävi vain iltaisin piristämässä. Nyt sitten kun lapsia on ollut enemmän, ei miehellä ole ollut mahdollisuutta olla sairaalassa tai perhehuoneessa kanssani vaan lapset on pitänyt hoitaa. Ihanaaa on kuitenkin ollut aina kun he osastolla ovat käyneet! Ymmärrän siis täysin sinun kokemuksesi. Kurja on tilanne, mutta mielestäni aivan ymmärrettävä. En missään nimessä haluaisi altistaa edes välillisesti vastasyntynyttä vauvaani kuin vain niille pakollisille ihmiskontakteille. Ihanaa vauva-aikaa teille! ❤️

Avatar

Olin synnyttämässä hiukan ennen rajoitusten tiukentumista mutta koska perheessä oli jo pieniä lapsia ja lasten tuloa osastolle oltiin jo rajoitettu niin luonnollisesti mies hoiti muksuja kotona. Kaksin vauvan kanssa oltiin potilashotellilla, pääsääntöisesti omassa huoneessa, ruoka piti hakea alhaalta jolloin kätilöt katsoivat vauvaa. Välillä tuntui vähän avuttomalta kun ei ollut toista katsomassa vauvaa kun piti käydä suihkussa tms. Ja vauva oksenteli aluksi paljon. Olisi ollut kiva ja perhettä yhdistävää jos lapset olisivat päässeet katsomaan tai vaikka viettämään aikaa koko perheenä mutta toisaalta nyt ollaan jo kotona ja vietetään aikaa todella paljon yhdessä. Onneksi käynnistys ja osastolla olo ei kestänyt montaa päivää!

Riika V. / Koti Kumpulassa

Kiva kun kerroit kokemuksistasi. 🙂 Ihanaa vauva-aikaa teille!

Avatar

Hyvin kirjoitettu! Korona voi tarttua vakavana versiona vauvaan, raskaana olevaan jne., ja synnytyksen jälkeen muutenkin voimat vähissä. Kukaan ei muistele montako vauvaa kuoli jo esimerkiksi kohtuun 2009 sikaflunssan aikaan. Ei nämä mitään perusinfluenssia ole, ja äidin sekä vauvan parasta ajatellaan.

Riika V. / Koti Kumpulassa

Kiitos. Täysin samaa mieltä olen kanssasi! Itse synnytin esikoiseni 2010 kun oli vielä sairaaloissa sikainfluenssan aiheuttamat vierailurajoitukset ym. voimassa. Ei näitä rajoituksia ihan huvin vuoksi laiteta.

Avatar

Kiitos tästä kirjoituksesta!
Välillä jo meinannut uppoutua johonkin epätoivoon kaiken negatiivisen kirjoittelun keskellä.

LA minulla vielä yli kk päässä, mutta uskon rajoitusten olevan voimassa myös tuolloin, ellei jopa tiukennettuna.
Ymmärrän myöskin hyvin nämä rajoitteet ja juurikin hivenen ahdistaa koko sairaalaan meno, miellän sen nyt niin suureksi pöpöpesäksi.
Meille ensimmäinen lapsi syntymässä, mutta alkujärkytyksen jälkeen järkeilimme, että se muutama päivä, jonka isä nyt ”menettää”, ei merkitse kovinkaan paljoa siinä vaakakupissa, että saataisiin nyytti turvallisesti kotiin.

Nyt hyödynnetään kaikki suomalainen sisu, strong independent women -asenne ja rokataan myös tässä poikkeustilanteessa!

Riika V. / Koti Kumpulassa

Kiitos kommentistasi! Ihana kuulla, ettö kirjoituksesta oli apua. Ja todellakin, nyt se suomalainen sisu käyttöön ja se on juuri niin, että pääasia on saada vauva sekä itsensä terveenä kotiin sairaalasta. 🙂 Ihanaa loppuraskautta sinulle!

Avatar

Minulla on sektio huomenna ja tajuan kyllä rajoitukset. Kyllä kaikki ne tajuavat vaikka rajoituksia on epäloogisuudet vuoksi ihan syystäkin kyseenalaistettu. Mutta mitään voimaannuttavaa girl power -kokemusta en ole tästä etsimässä. Oletuksena on, että esikoisen syntymästä ja ekoista päivistä tulee rajoitusten vuoksi haikeat ja selviän niistä miten selviän. Viimeistään varmaan sitten traumaterapiassa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä