Raskausviikot 29-31: Parempi olo ja odotettu yllätys

 

Kirjoittelin täällä siitä, kuinka keskenmenon varjo ei oikein ole meinannut poistua tämän raskauden yltä ja, että olotila on ollut hieman ahdistunutkin. Arki meni kotona kertaheitolla uusiksi silloin, kun koronaepidemia iski ja kerhot sekä kaikki harrastukset peruuntuivat ja koululainen siirtyi etäopiskeluun kotiin. Aluksi kaikki tuntui ahdistavan lisää, mutta sitten jotakin tapahtui ja raskausviikot 29-31 alkoivatkin tuntua jo paremmilta. Niihin viikkoihin kuului odotettu yllätys ja viikko viikolta parempi olo.

Suomessa raskaana olevaa ei luokitella koronan riskiryhmiin, mutta suositellaan kuitenkin välttelemään ihmispaljouksia, sillä raskaana ollessa vastustuskyky on heikompi kuin normaalisti. Olen siis ollut monta viikkoa pääosin kotona itsekin. Minulle kotona oleminen ei niinkään ole uusi juttu, mutta se, että kerhojen peruuntuminen vei kaiken työaikani, vaati järjestelyä kyllä. Olemme lasten kanssa tottuneet siihen, että arkena tehdään ja touhutaan yhdessä, mutta nyt uuden arjen myötä touhuaminen on täytynyt siirtää kotiin.

 

Kohti parempaa oloa koronasta huolimatta

Aluksi koronavirus ja sen maailmantaloudellinen sekä toki terveydellinenkin vaikutus tuntuivat ihan valtavan laumauttavilta ja veivät mielen melko mustaksi. Tuntematon koronavirus pelotti ja sekoitti koko maailman. Tuntui, siltä, että tästä tilanteesta ei selvitä millään, ja siltä se tuntuu vieläkin välillä. Koronaepidemia laittoi kaiken uusiksi ja vaikutukset ylettävät myös synnytyssairaaloihin asti (kirjoittelin siitä täällä). Aluksi korona tuntui lisäävän ahdistustani entistä enemmän, mutta sitten tapahtui jotain ja olotila muuttui.

Viikolla 29 huomasin, että oloni olikin jo henkisesti paljon paremmalla mallilla. Minua ei enää pelottanut keskenmeno niinkuin ennen, eikä koronatilannekaan enää kokoajan ahdistanut. Koronatilanne ja itseasiassa keskenmenokin kyllä käyvät aina ajoin mielessä, mutta oloni on kyllä henkisesti nyt jo paljon parempi. Kyllä minua välillä huolestuttaa se, että koronavirus rantautuu meidän perheeseemme ja joku meistä saakin taudin vakavan muodon. Tai, että minä saan sen juuri ennen synnyttämään menoa. Myös koronavirus vastasyntyneellä huolestuttaa.

Yritämme kuitenkin parhaamme mukaan pysyä terveenä ja enempään emme pysty. En suostu panikoimaan tai hysterisoitumaan, mutta otan koronatilanteen ja sen ohjeistukset kuitenkin tosissani. Tilanne on pelottava ja varsinkin epätietoisuus on asia, johon minun on välillä vaikea suhtautua järkevästi. Tunteet meinaavat ottaa vallan ja mieli lähtee helposti ylikierroksille.

 

 

Pikkuhiljaa kiinni onnelliseen odotukseen

Nyt näillä raskausviikoilla olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että ihan oikeasti meille syntyy kesällä vauva! Pitkään odotettu, toivottu ja yritetty vauva todellakin on pian täällä. Toki mitä vain voi sattua ennen kesäkuun laskettua aikaa, mutta nyt en enää ajattele asiaa niin, että ihan varmasti taas tapahtuu jotakin pahaa eikä kesällä meillä kuitenkaan ole vauvaa. Niin ajattelin aiemmin. Nyt pystyn ajattelemaan, että kesällä vauva on täällä, ja olen jo miettinyt paikan kehdolle sekä alkanut jo ajatella vauvan vaatteita, tuttipulloja ja rintapumppua.

Tiedän, että moni kesäkuisen lasketun ajan omaava odottaja on jo katsonut vaatteet läpi sekä suunnitellut hoitopöydän paikan ja ehkä jopa hankkinutkin vauvajuttuja. Itse en ole tehnyt mitään vauvan tuloa koskevaa ja se on liittynyt juuri siihen keskenmenon pelkoon. En ole uskaltanut ajatellakaan, että saisimme vauvan kotiin, vaikka toisaalta olen odottanut vain ja ainoastaan sitä, että vauva syntyisi. Nyt minusta rupeaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että voisin käydä varastossa olevia vauvanvaatteita läpi ja miettiä millaisen rintapumpun ostaisin.

Minusta alkaa tuntua, että pääsen kiinni taas siihen onnelliseen odotukseen, vaikka meidän elämässä ja arjessa on juuri nyt tosi monta stressaavaa tekivää. Koronatilanne aiheuttaa kaikkein eniten stressattavaa ja lasten kotonaolo tuo toki omat lisähaasteensa, vaikka etäopetus koululaisella hyvin sujuukin, kuten täällä kirjoittelin. Pinna kuitenkin välillä kiristyy kaikilla, sillä kotona niin paljon aikaa nykyään vietämme, ja itsellä vielä mieliala heittelee raskauden myötä tavallista enemmän. Pääosin kuitenkin alan päästä kiinni siihen odotuksen onnelisuuteen.

 

 

Henkisesti hyvää, fyysisesti tukalaa

Kuitenkin, vaikka ihan tasaisen helppoa arki ei tällä hetkellä olekaan, tuntuu raskaus juuri nyt henkisesti hyvältä. Olen alkanut uskoa, että kaikki voi oikeasti mennä hyvin ja hieman jo ruvennut luottamaan siihen, että niin käy. Fyysisesti olo on edelleen hankalampi kuin aiemmissa raskauksissa, mutta onneksi mieli alkaa olla jo valoisa! Raskausviikot 29-31 ovat osoittautuneet melko aurinkoisiksi.

Fyysisesti tosiaan oloni on ollut tosi tukala ja vauvamasu tuntuu tosi kömpelöltä. Turvotukset ovat pysyneet ainakin vielä melko hyvin hallinnassa, mutta nenäverenvuoto on jokapäiväinen riesa. Välillä väsyttää ihan kamalan paljon enkä todellakaan jaksa tehdä niin paljon kaikkea kuin haluaisin. Hengästyttää ihan pelkkä puhuminenkin ja joogaharjoituksiakin olen joutunut hidastamaan sekä rauhoittamaan enemmän kuin olisin halunnut. En vain enää pysty kaikkeen! En ole tottunut ottamaan iisisti, joten se on minulle haastavaa.

Liitoskivut ovat välillä koviakin ja kävelylenkit esimerkiksi ovat saaneet jäädä. Kovin montaa sataa metriä en pysty kävelemään ilman liitoskipuja sekä repiviä kipuja vatsassa. Välillä minusta tuntuu, että napa repeää ja olenkin yrittänyt hoitaa ihoa mahdollisimman hyvin. Kirjoittelin täällä parhaasta öljystä vauvavatsalle, mutta itse aloitin sen käytön ehkä liian myöhään. Aiemmissa raskauksissa se on toiminut kuin unelma, joten toivottavasti se toimisi nytkin.

 

 

Viime viikon yllätys: Perätila

Viime viikolla kaikki omat epäilykseni vahvistuivat kun neuvolassa selvisi odottamani yllätys. Vauva nimittäin on perätilassa. Olen sitä itsekin epäillyt olotilani sekä vaivojeni perusteella ja terveydenhoitajakin oli kanssani samaa mieltä. Varmuudeksihan asiaa ei voi tietää ennen kuin loppuraskauden lääkärintarkastuksessa, jossa olisi toivottavasti ultrauslaitteet käytössä. Eikä asia vielä ole millään lailla ajankohtainenkaan, sillä vauva pystyy näillä viikoilla kääntymään itsekseen vaikka kuinka moneen otteeseen.

Sitten, jos vauva edelleen muutaman viikon päästä on perätilassa, saan lähetteen Taysiin. Vauvaa yritetään ehkä kääntää ulkokäännöksellä ja jos ei saada kääntymään, aletaan suunnitella perätilasynnytystä. Olen tämän kaiken kokenut jo aiemminkin, joten ei tässä mitään uutta ole. Tai siis, perätilasynnytystä en ole kokenut, mutta pari ulkokäännösyritystä, joista toinen sitten onnistui, olen käynyt läpi. Ulkokäännös ei pelota minua ja vaikka se vähän sattuu sekä inhottavalta tuntuukin, ei se ylitsepääsemättömän kamalaa ainakaan viime kerroilla ole ollut.

Toki tämä perätilayllätys olisi voinut jäädä välistä ja mielummin odottelisin rauhassa raivotarjonnassa olevan vauvan kanssa. Mutta asialle ei voi mitään ja sitä mietitään uudemman kerran sitten kun asialle on jotain tehtävissä. Nyt ei ole sen aika vielä! Olen kuullut kyllä paljon hyvää Spinning Babies -harjoituksista, joilla moni on saanut perätilavauvansa kääntymään, ja ajattelinkin harjoituksiin jossain välissä perehtyä, ellei vauva nyt ehdi kääntyä itsekseen ennen kuin saan asian aikaiseksi.

Mutta tosiaan, täällä on nyt kaikki aika hyvin ja raskausviikot 29-31 olivat jo melko mukavia! Toivottavasti teilläkin on kaikki hyvin.

 

-R

 

Kommentit

2 kommenttia
Riika V. / Koti Kumpulassa

Kiitos vinkistä! Liityn kyllä ihan ehdottomasti. 🙂 Ihanaa viikkoa!

Avatar

Hei!😊
Kannattaa liittyä Facebookin perätilavuavat ryhmään. Siellä löytyy paljon tietoa aiheesta ja runsaasti erilaisia kokemuksia perätulasynnytyksistä! Itse sain sieltä rohkeutta omaan perätilasynnytykseeni.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä